maanantai 20. maaliskuuta 2017

Valvomo sai tekemään muutoksia


★+

Nukkumista ohjaavat aivojen alueet kuuluvat niin sanottuihin matelija-aivoihin eli aivojen evoluutiohistorian vanhimpaan osaan. Aivot reagoivat edelleen uhkaan samoin kuin esihistoriallisina aikoina. Vaikka pelottavan leijonan tilalla onkin nyt työelämän kiireitä, aivoille stressi on samanlainen.

Hei! Kiinnostuin Leeni Peltosen kirjoittamasta Valvomosta (Otava 2016) heti sen ilmestyttyä. Unettomuudesta kertovan kirjan lukeminen kuitenkin mietitytti. Nukuin siihen aikaan hyvin ja pelkäsin kirjan katkaisevan hyvän uniboogieni. Totesinkin eräälle ystävälleni, että tarttuisin teokseen tästä syystä myöhemmin. Tiesin entuudestaan, että mitä enemmän nukkumista pohdin, sitä helpommin uneni häiriintyi. Viimeisen puolen vuoden ajan olen nukkunut säännöllisesti parin viikon mittaisia putkia huonosti. Nyt olikin oiva hetki napata kirja mukaani kirjastosta. Tilanteeni ei ainakaan pahenisi kirjan lukemisesta. 

Peltosella itsellään on kokemusta unettomuudesta usean vuosikymmenen ajalta. Kirja onkin faktatiedon lisäksi myös henkilökohtainen kertomus unettomuuden selättämisestä. Teosta lukee senkin vuoksi vahvasti omiin kokemuksiin peilaten. Olin lapsena, nuorena ja vielä hieman alle kolmekymppisenäkin haka nukkumaan. Valvomossa todetaan, että nukkumiseen ei kiinnitä huomiota ennen kuin siitä tulee ongelma. Omassa tapauksessani osasin arvostaa unenlahjojani ja kiittelin onneani, etten kärsinyt unettomuudesta. Jo opiskeluaikana tiesin osan toisista opiskelijoista kärsivän unettomuudesta. Kirjastakin käy ilmi unettomuuden yleisyys. Joka kolmas suomalainen kamppailee jonkinasteisen unettomuuden kanssa. Monen muun vanhemman tavoin koin ensimmäiset unihäiriöni lasten myötä. Vauva-aika sekoitti ja herkisti unen niin, että vaikka pienokainen nukkui, en osannut enää itse rauhoittaa kehoani lepotilaan. Vanhemmaksi tulon jälkeen olen ollut selvästi herkempi unihäiriöille. 

Kirjan myötä tunnistin itsessäni entistä vahvemmin taipumukseni kausittaiseem unettomuuteen. Saatan nukkua pitkiä ajanjaksoja täysin ilman ongelmia, mutta yksikin rikkonainen yö aiheuttaa usein parin viikon unettomuuskierteen. Olen olettanut univaikeuksieni johtuvan iän kertymisestä ja hormonitoiminnan muutoksista. Vaikka Valvomossa todetaan unettomuuden olevan sairaus eikä pelkkä oire, tajusin, miten vahvasti unettomuus liittyy stressiin. Ymmärsin, että ensimmäisen huonosti nukutun yön jälkeen päässäni vilahtava pelko parin viikon unettomuuskierteestä on todennäköisesti vahvasti ruokkimassa tulevien öiden uniongelmia. 

Olen aiemmin ajatellut unettomuuden olevan enemmän ruumillinen kuin henkinen vaiva siksikin, etten koe itseäni kovinkaan usein stressaantuneeksi. En edes aamuyön unettomina tunteina. Peltonen kuvaa stressin lisäksi innostuksen, kiihtymyksen ja luovien ajatusten olevan vastavoimia rauhalliselle unelle. Tunnistin itsessäni taipumuksen olla iltaisin levoton. Valvomon luettuani olinkin motivoituneempi kokeilemaan rentoutustekniikoita ja tekemään muutoksia elämääni unihäiriöiden vähentämiseksi. Otin käyttöön seuraavat kirjasta bongaamani vinkit, joista on tuntunut olleen oikeasti apua. 

Ei kahvia klo 14 jälkeen. Olen kofeiiniherkkä ihminen, mutta en ollut tiennyt ominaisuuden vahvistuvan iän myötä. Kofeiinin rajoittaminen on nopeuttanut nukahtamista. 

Alkoholinkäyttö minimiin. Jo ennen kirjan lukemista olin huomannut, kuinka yksikin alkoholiannos saa minut heräämään kesken unien herkemmin. Alkoholi kuuluukin kohdallani entistäkin vahvemmin vain juhlatilanteisiin. 

Liikunnan lisääminen. Olen pyrkinyt käymään iltaisin kävelyllä. Lenkkeily on rauhoittanut sopivasti myös mieltä. 

Mindfulness. Meditoiminen on tuntunut aiemmin liian vaivalloiselta, mutta kirjasta nappaamani vinkki syvästä hengityksestä ja sen ajattelemiseen keskittymisestä on toiminut kehon ja mielen rauhoittamisessa ennen nukahtamista. 

Rennompi suhtautuminen unettomuuteen. Olen stressannut, miltä näytän huonosti nukkuneena ja onko esimerkiksi kykyni toimia luovasti heikentynyt. Kirjan takakannessa poseeraava Peltonen itsessään helpotti stressiäni. Hän näyttää kroonisen unettomuutensakin jälkeen upealta ja on onnistunut kirjoittamaan älykkään ja kiinnostavan kirjan. Kyllä minäkin selviän!

Helmet-lukuhaaste kohta 47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit (4. Kirja lisää hyvinvointiasi ja 43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään). 

6 kommenttia:

  1. Unettomuus on kiusallinen vaiva, josta en onneksi kärsi kovin usein. Joskus minullakin on pieniä kausia, jolloin herään yöllä ja sitten on hankalaa saada unen päästä uudelleen kiinni. Kaivan yleensä lukulaitteen esille ja luen vähän, se kun tuntuu paremmalta kuin omien ajatusten pureskelu... minulla unettomuus taitaa liittyy yleiseen stressiin, on liian kiirettä tms ja tehtävät asiat ilmeisesti pyörii liikaa päässä. Sitten kun siitä tilasta pääsee yli, on voittajaolo kun viimein saa yön kunnolla nukutuksi. Pieni suuri asia, joka tekee onnelliseksi :) Levollisia öitä sinulle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukulaite olisikin yön pimeinä tunteina kätevä. Minulla on paha tapa katsoa leffoja unettomina öinä. Läppäriä kun ei suositella otettavaksi sänkyyn, jos tavoittelee rauhallisia yöunia. Toisaalta leffojen katsominen on pitänyt minut rentona eikä unettomuudesta ole tullut ahdistavaa.

      Huomaan, että pienikin kaivertava paha mieli jostakin asiasta voi herättää yöllä. Hyvillä mielin ja riidat halki puhuneena nukkumaanmeno onkin toimiva vanha vinkki.

      Kiitos toivotuksesta ja hyviä unia! :)

      Poista
  2. Kiitos hyvästä lukuvinkistä, pitääpä bongailla vinkkejä omaan käyttöön. Hyviä unia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä kirjaa voi todella suositella (postauksestani ei käy ilmi, kuinka monipuolinen teos onkaan). Olen jälleen heräilykierteessä mutta huomaan nukahtavani todella nopeasti uudelleen. Uskon rennomman suhtautumisen vaikuttavan asiaan. Hyviä unia! :)

      Poista
  3. Hei, pitääpä tutustua tähän. Olen huomannut, että minullekin tuo klo 14 on kahvin suhteen ratkaiseva aikaraja. Nyt keväällä vielä lisääntyvä valo tuo omat haasteensa, samoin, jos ikkunan ulkopuolelle ilmaantuu joku aamuvirkku lintu ilmaisemaan itseään heti auringon noustessa :/ Hyviä unia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo aamuvirkut talitintit ovat kyllä näin keväisin aika pahoja unen kannalta, vaikka muuten ovatkin symppiksiä. :) Meiltä löytyy kissa, joka saa usein aamuyöllä päähänsä tarvitsevansa hiukopalaa. Kisu on testannut kaikki keinot palvelusväkensä herättämiseksi. Yksi tehokas (arvostan hänen kekseliäisyyttään) oli jokaöinen printterin käynnistys (siinä heräsi useampi perheenjäsen kuuntelemaan printterin monivaiheisia lämmitysääniä). Onneksi pömpelin sai hiljaiseksi vetämällä töpselin seinästä. Naureskelinkin, että olin iloinnut liian aikaisin pikkulapsivaiheesta selviytymistä. Ruokin kattimatin nykyään todella myöhään, ja tilanne on hieman helpottanut.

      Kiitos toivotuksesta & hyviä unia! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!