maanantai 11. joulukuuta 2017

Testasin Olet hyvä tyyppi -oppaan ohjeet käytännössä ja näin kävi



Olet hyvä tyyppi
Karla Nieminen
Otava 2017
252 sivua

”Innokkaasti uusia ystäviä haluava ihminen helposti kiirehtii tutustumisessa. Hän voi näin ahdistaa muita, eikä siksi löydä ystäviä. Tämä on samanlainen noidankehä kuin se, että hyväksyntää kaikkialta hakevan on vaikea saada hyväksyntää. Kuuntelijaa jatkuvasti kaipaavan on vaikea tulla kuulluksi. Ystäviä epätoivoisesti etsivän on vaikeaa ystävystyä.

Hei! Voiko vaivaantunut introvertti muuntautua sosiaalisesti taitavaksi tyypiksi? Tätä päätin kokeilla lainattuani ja luettuani Karla Niemisen kirjoittaman oppaan Olet hyvä tyyppi. Olin aiemmin törmännyt kirjoittajaan ja hänen Jäänmurtajat-blogiinsa muun muassa Niemisen radiohaastattelua kuunnellessa. Kirjan myötä päätin vihdoinkin toteuttaa itsekin introvertiksi tunnustautuvan Niemisen ohjeita. 

Oppaassa neuvotaan konkreettisesti, miten uusiin ihmisiin voi tutustua. Sosiaalisen median käyttöä suositellaan vahvasti. Itse olen sekä Facebookissa että Twitterissä. Kummastakin tilistäni on helppo huomata (kaverien ja seuraajien määrä on hyvin maltillinen) että omaan kohtuullisen korkean kynnyksen tutustua uusiin ihmisiin tai keskustella keveitä. Saattaa kulua vuosi (tai vuosia) siihen että saan pyydettyä jotain tapaamaani kivaa ihmistä esimerkiksi Facebook-kaveriksi. 

Olet hyvä tyyppi -oppaan lukemisen jälkeen ensimmäinen askel kohdallani olikin rennompi ote sosiaaliseen mediaan. Lähetin kaveripyyntöjä muun muassa tapaamilleni muille kirjabloggareille ja nyt verkostoni onkin parikymmentä tyyppiä rikkaampi ja ilahduttavampi. Nykyään rupateltuani jonkun kanssa lähetän hänelle heti kaveripyynnön. Kynnys ei pääse nousemaan korkeaksi. Monille varmaan täysin itsestäänselvää mutta minulle ihan uusi juttu.

Se, mitä olen Niemisen ohjeista jo aiemmin noudattanut, on muiden sosiaalisessa mediassa jakamille jutuille osoitettu huomio. Toisten twiiteistä ja Facebook-statuksista tykkääminen on tullut ihan luonnostaan. Vaikken keksi hirveän usein itse sanottavaa, voin peukuttamisella ainakin osoittaa pitäväni jutusta ja olevani kuulolla. 

Rohkaistuin jopa noudattamaan Niemisen ohjetta siitä, että lähettää tapaamalleen ihmiselle lyhyen viestin Facebookissa tyyliin oli kiva tavata ja toivottavasti törmäillään/kahvitellaan/lounastetaan joskus. Oppaassa muistutetaan, että mitä useammin on yhteydessä johonkin, sitä tutumpi on. Ihmisen unohtaa helposti kertatapaamisen jälkeen. Kun sitten tapasin tämän ihmisen hieman sattumalta eräässä tilaisuudessa, olimme tosiaan jo hieman tutumpia Facebook-viestittelyn ansiosta.

Sitten olikin aika testata kirjan neuvoja ihan kasvokkain juhlissa, joissa en tuntenut etukäteen kunnolla ketään. Painajaismainen tilanne kaltaiselleni ihmiselle. Nuorempana nautin siitä, että sain tutustua uusiin ihmisiin ja saatoin innoissani lähteä liikenteeseen itsekseni. Vanhempana minusta on tullut arempi. Ja juuri tämä arkuus, joka näkyy epävarmuutena, tuntuu karkottavan ihmisiä. Kierre on valmis. En siis lähtenyt juhliin korkein odotuksin. 

Paikalle tultuani törmäsin heti pariin julkisuuden henkilöön, jotka kääntyivät katsomaan minua. Järkevä ihminen olisi toivottanut hyväntuulisesti iltaa, mutta minä päätin puistella räntää takistani tuimana ja suunnata pikapikaa vessaan pakoon. Seuraavaksi liimauduin kerran tapaamani ihmisen kylkeen ja Niemisen oppien vastaisesti olisin ihan rehellisesti sanottuna ollut tyytyväinen, jos olisin viettänyt koko illan tässä turvasatamassa. Nieminen kun muistuttaa, että hyvästäkin seurasta tulee tehdä irtiottoja tutustuakseen laajemmin. 

Syödessämme seuraamme liittyi mukavanoloinen ihminen, jonka kanssa vaihdoimme ajatuksia hetken aikaa. Koska olimme jo lopettelemassa ateriaa, teimme tilaa muille ja hyvästelin uuden tuttavuuden. Jälkeenpäin mietin, luuliko hän, ettemme halunneet jäädä pitemmäksi aikaa. Tilanteiden ylianalysointi ja hyvien tilaisuuksien ohittaminen ovat pahoja tapojani. 

Esimerkki hyvästä hukatusta tilaisuudesta on seuraavaksi tapahtunut törmääminen entiseen opettajaani, jonka olin nähnyt viimeksi pari vuotta aikaisemmin. Tervehdin häntä iloisesti, mutta hän näytti hämmentyneeltä. Jälkikäteen ajateltuna hän ei varmaankaan vain muistanut minua, mutta minä en pysähtynyt vaihtamaan kuulumisia, koska luulin naamassani olevan vähintään kerros tuulihattua. Harmi, olisi ollut kiva morjestaa hieman pidemmin. 

Jos juttusille kuitenkin uskaltautuu, Nieminen ohjeistaa laajojen sanalistojen muodossa, kuinka ylläpitää keskustelua. Luettuna homma tuntuu helpolta, mutta itse tilanteessa lamaudun. Tuttujen ihmisten kanssa keksin kyllä puhuttavaa, mutta uusien ihmisten kanssa vaikutan supertylsältä. Muistin kuitenkin juhlissa kysellä seuralaisiltani enemmän, enkä vain odottaa toisten aktivoivan keskustelua. Pieni askel mutta askel parempaan suuntaan kuitenkin.

Vaikka noudatin ohjeita suht kiltisti, pari perusongelmaani pysyivät samana. Minun pitäisi osata nauttia tilanteista rohkeammin ja rennommin itsekseni, eikä epätoivoisesti liimaantua ihmisten seuraan. Epätoivo on tehokkain karkotin. Välillä myös tuntuu, että samanhenkisiä ihmisiä on vaikea löytää. Tämä on kylläkin todennäköisesti harhaa, sillä jokainenhan tuntee olevansa jollain tapaa muista erottuva. Ehkä minun pitäisikin uskoa vahvemmin siihen, että tänään(kin) on mahdollista tavata lisää sielunsiskoja ja -veljiä.

”Ystäviä etsiessä kannattaa miettiä, kuka on sinun kanssasi jossain määrin samanhenkinen. Häneen on automaattisesti muita helpompi tutustua, koska ihmiset pitävät samanlaisista ihmisistä. Teillä on todennäköisesti puhuttavaa ja tykkäätte tehdä samanlaisia asioita.

Helmet-lukuhaasteen kohta 29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia.

torstai 30. marraskuuta 2017

Neljä uutuusleffaa, kaksi nukahdusta


AURINKO SISÄLLÄNI

2/5

Aurinko sisälläni on yksi neljästä elokuvasta, jotka olen käynyt tsekkaamassa alkutalven aikana. Eronneen kuvataiteilijan (Juliette Binoche) parisuhderäpiköinnistä kertova elokuva vaikutti aluksi kiinnostavalta.

Rakkautta janoava päähenkilö sietää sydäntäsärkevän paljon huonoa kohtelua treffikumppaneiltaan. Muutamassa kumppaniehdokkaassa olisi ollut riittävästi pengottavaa, mutta elokuva marssittaa liian monta ihmistä soppaan.

Kevyempänä versiona lopputulos olisi voinutkin toimia, mutta Aurinko sisälläni on sävyltään tumma. Ja niinhän siinä kävi, että lähes kokonaan vuoropuhelusta koostuvan elokuvan loppupuolella uni korjasi minut armolliseen huomaansa.

'

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

PARIISI SAA ODOTTAA

2/5

Toinen nukahduksen aiheuttanut leffa oli lämminhenkinen Pariisi saa odottaa. Keski-ikäinen Anne (Diane Lane) kiertää maailmaa menestyvän bisnesmiehensä (Alec Baldwin) matkassa, mutta alkaa tympääntyä sivurooliinsa. Diane päättää jättää yhden etapin väliin ja saa miehensä ranskalaiselta työtuttavalta (Arnaud Viad) autokyydin kohti Pariisia, jonne aviomieskin saapuisi oman reissunsa jälkeen.

Anne ei kuitenkaan arvaa, että Viadin esittämä Jacques on elämästä nautiskeleva naistenmies, jonka kyydissä ei kuljeta suoraan pisteestä pisteeseen. Matkan aikana herkutellaan ranskalaisella ruualla ja ihaillaan maisemia.

Leppoisan elokuvan tarkoitus jää hämärän peittoon. Nälkäisenä tätä kulinarismilla herkuttelevaa elokuvaa ei ainakaan kannata katsoa. 


-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

HOME AGAIN – RAKKAUS MUUTTAA TALOON

3/5

Pirtsakan Reese Witherspoonin tähdittämä romanttinen komedia Home Again – Rakkaus muuttaa taloon sai minut pysymään hereillä muttei jäänyt erityisemmin mieleen. Eronnut Alice muuttaa takaisin lapsuudenkotiinsa Los Angelesiin kahden tyttärensä kanssa.

Kaupunkiin ovat saapuneet myös kolme elokuvaurasta haaveilevaa nuorempaa miestä, joihin Alice törmää juhliessaan nelikymppisiään. Majapaikkaa vailla oleva kolmikko päätyy muuttamaan Alicen vierastaloon. Rakkausvyyhti on valmis setvittäväksi, kun entinen aviomieskin ilmestyy oven taakse koputtelemaan. 


------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

BREATHE

4/5

Tositapahtumiin pohjautuva Breathe teki vaikutuksen esteettisyydellään ja tarinallaan. 50-luvun lopulla halvaantunut Robin (Andrew Garfield) vaipuu masennukseen. Lääkärit ennustavat, että juuri isäksi tulleella miehellä on vain muutama kuukausi elinaikaa sairaalasänkyyn sidottuna. Monella tapaa aktiiviselle Robinille tilanne on painajainen. 

Vaimo Diana (Claire Foy) ei kuitenkaan suostu uskomaan lääkärien ennustuksia vaan päättää viedä miehensä kotiin. Kukaan hengityskoneeseen joutunut ei ole tätä ennen saanut kotiutuslupaa. Breathe onkin Robinin tarinan lisäksi kertomus neliraajahalvautuneiden historiasta. 

Välillä Garfieldin esittämä päähenkilö tuntuu liiankin optimistiselta ja elokuva siirappiselta, mutta Breathe onnistuu myös koskettamaan.