Elokuun lukumaraton starttaa

Hei! Hyppään mukaan kimppamaratonille lukemaan kirjoja 24 tunnin ajan. Onnistuin nappaamaan itselleni jo syysflunssankin, joten rauhallinen lukeminen sopii olotilaan hyvin. Mukaan ehtivät muutkin viime hetkillä maratonin huomanneet. Tempausta emännöivässä Oksan hyllyltä -blogissa voi käydä ilmoittautumassa ja lukemassa ohjeet. Virallinen maratonpäivä on huomenna lauantaina, mutta aloitan jo tänään perjantaina klo 15.00. Kunhan osa lukurupeamasta tulee suoritettua lauantain puolella. 

Perjantai

Klo 15.00 Aloitan maratonin Mattias Edvardssonin Melkein tosi tarina -romaanilla, joka on jo entuudestaan kesken. Jatkan siis sivulta 93 eteenpäin. 

Klo 19.30 Melkein tosi tarina on edennyt sivulle 193. Sata sivua siis luettuna. Murhamysteeri on kiinnostava, vaikkei ole täysin onnistunut tempaamaan minua mukaansa. Maratoneväät ovat olleet taas oikein maukkaat. 

Lauantai

Klo 12.30 Melkein tosi tarina luettu ja maratonia takana 320 sivua. Olin pettynyt kirjan juoneen, sillä se ei onnistunut yllättämään. 12 vuotta sitten kadonneen kirjailijan tapaus ei itsessään ollut minusta kovinkaan kiinnostava. Se, että romaani kertoo neljästä luovaa kirjoittamista opiskelleesta nuoresta oli puolestaan antoisampaa luettavaa. Kirjailijan ylä- ja alamäkiä kuvataan elävästi. Kiitos kustantamolle kirjasta.

"Yritän kirjoittaa kirjaa."

"Nimeltä Syytön murhaaja", komisario sanoi ja sai sen kuulostamaan maailmanhistorian typerimmältä nimeltä. "Esität siinä siis olettaman, että Adrian Mollberg tuomittiin syyttömänä?"

Sillä sekunnilla minä kirosin itseni ja typerät ideani. Kirja? Minua kadutti katkerasti, etten ollut edes harkinnut taksiluvan hankkimista tai marjanpoimintaa. 

Klo 13.00 Maraton jatkuu vielä pari tuntia Dostojevskin parissa.

Klo 15.00 74 sivua Idioottia luettua. Yhteensä maratonilla tuli porskuteltua 394 sivun verran. 

Viisi koskettavaa dokumenttia Netflixissä (yhteistyöpostaus)

Amanda Knox (2016)

Kymmenen vuotta sitten Italian Perugiaa järkytti nuoren vaihto-oppilaan murha. Oikeudenkäynnistä kohistiin Suomessakin. Opiskelijatytön ruumis löytyi kimppakämpästä, jossa myös amerikkalainen Amanda Knox tuolloin asui. Lehdistön ja italialaisviranomaisten toimesta Knoxista luotiin kuva tunteettomana ja seksuaalisesti holtittomana henkilönä. Hänet tuomittiin 26 vuodeksi vankilaan, vaikka todisteet viittasivat vahvasti toiseen tekijään. Knox kävi läpi useamman oikeudenkäynnin, ja hänet vuoroin vapautettiin syytteistä, vuoroin tuomittiin. Nyt Knox on vapaa, mutta yhä monen mielestä syyllinen. Dokumentissa hän kertoo omin sanoin, mitä Italiassa oikein tapahtui. Dokumentti on tärkeä muistutus median voimasta ja vastuusta. 

Be Here Now (2015)

Andy Whitfieldin elämässä on kaikki hyvin. Hänellä on perhe, ystäviä ja nousussa oleva ura näyttelijänä. Hän on päässyt tähdeksi suosittuun Spartacus-televisosarjaan. Sitten kaikki romahtaa. Whitfieldillä todetaan syöpä. Elämänsä kunnossa oleva soturitähti on suurimman taistonsa edessä. Be Here Now on koskettava tositarina tässä hetkessä elämisestä. 

Tower (2016)

Elokuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1966 aseistautunut nuorukainen kiipesi Teksasin yliopiston kellotorniin ja aloitti ampumisen. 16 ihmistä sai surmansa. Paikalla olleet muistelevat kauhun ja surun päivää 50 vuotta myöhemmin. Epäinhimillinen teko pysyy ikuisesti epäinhimillisenä, mutta toisiaan auttaneiden ihmisten empaattisuus ja rohkeus lohduttavat. Tapahtumat käydään läpi animaation keinoin. 

The Hunting Ground (2015)

Amerikkalaisissa yliopistoissa muhii satuttava salaisuus. Nais- ja miesopiskelijoita raiskataan kampuksilla, mutta hyvämaineiset opinahjot pyrkivät auttamisen sijasta vaientamaan uhrit. Osa uhreista ei kuitenkaan suostu vaikenemaan. Alkaa selvitystyö, jonka tulokset eivät mairittele maineikkaitaan yliopistoja. Miksi raiskauksista vaietaan ja raiskaajat saavat toistaa rikoksensa kerta toisensa jälkeen? Dokumentti avaa myös sitä, kuinka raiskauksen uhreja syyllistetään tapahtuneesta. 

Casting JonBenet (2017)

Kuusivuotiaan JonBenet Ramseyn selvittämätöntä murhaa on käsitelty dokumenteissa, elokuvissa ja jopa kaunokirjallisuudessa. Vuonna 1996 kodistaan kuolleena löytyneen lapsimissin tapauksen ympärillä käytävä keskustelu ei ole laantunut vuosikymmenessä. Jokaisella tapauksesta kuulleella tuntuu olevan mielipide syyllisestä. Pienen tytön surullisesta kohtalosta on ilmestynyt uusi dokumentti. Casting JonBenet käy läpi tapahtumia haastattelemalla ihmisiä, jotka pyrkivät mukaan dokumenttiin esittämään Ramseyn perheeseen kuuluvia. Onko dokumentti lopulta tutkielma itse rikoksesta vai siitä, miten ihminen reagoi murhatapauksiin? 

Muista myös nämä Netflixistä löytyvät dokumentit:

Cowspiracy (postaus täällä)

The Mask You Live In, Mercy Mercy, Audrie ja Daisy (kolmen dokumentin yhteispostaus täällä).

(Dis)Honesty: The Truth About Lies (postaus täällä). 

Alive Inside ja Miss Representation (postauksen kaksi muuta dokumenttia poistuneet Netflixistä).

Musta lammas ja Musta tulee isona valkoinen

Mikko Aaltonen: JHT. Musta lammas
Otava 2016
461 sivua

Ajatukset alkavat kiertää kehää, aina vain pienempää kehää. HÄVISIN. Sietämätöntä. HÄVISIN. Sietämätöntä. HÄVISIN. Sietämätöntä.

Vajoan spiraaliin. Mietin, että kohta pitää myydä kämppä, seuraavaksi pitää varmaan myydä autokin ja ostaa tilalle HKL:n kuukausikortti. Pienistä asioista se aina alkaa, lopullinen alamäki.

Hei! Facebook-tuttavani tietävät liiankin hyvin, että minulla on intohimoinen suhde suomiräppiin. Kohdallani kaikki alkoi 1980-luvulla Raptorista ja Nikke T:stä. 90-luvun lopulla Jyrki-ohjelmaa katsoessani kiinnitin huomioni parivaljakkoon, jonka kukaan ei vielä tuolloin arvannut dominoivan mainstreamräpin kenttää tulevat vuodet. Kyseessä oli Fintelligens. Fanitin myös rovaniemeläistä Tulenkantajat-yhtyettä. Ja sitten saapui Cheek.

Mikko Aaltosen kirjoittama JHT. Musta lammas käy tarkasti läpi Jare Tiihosen matkan Cheekiksi. Tiihosen lisäksi ääneen pääsevät veli, äiti sekä joukko ystäviä ja henkilöitä, jotka ovat olleet vaikuttamassa hänen musiikkiuraansa. Tosifaneille lukupaketti on antoisan muhkea, mutta itse tavisdiggarina hyydyin tietomäärän edessä. Kaipasin enemmän tunnetta ja vähemmän faktaa. 

Elämäkerran ilmestyessä lööpit kirkuivat kirjan suhdepaljastusta. JHT. Musta lammas on artistin elämäkerraksi kuitenkin puhtoinen. Pieniä yllätyksiäkin kirja tarjoili. En tiennyt Tiihosen nuoruudessaan autelleen kaveriaan vaatevarkauksissa mutten myöskään hänen koulumenestyksestään. Pitkän matematiikankin hän on kirjoittanut hyvällä arvosanalla. 

Vaikka olisin halunnut sukeltaa syvemmälle Cheekin mieleen ja sydämeen, saa kirjasta käsitystä, miten paljon luovuus voi maksaa henkisesti. Luovaa työtä tekevässä henkilössä vuorottelevat usein pelko ja toivo. Silmäni avautuivat etenkin sen suhteen, miten kovan työn takana kappaleen valmiiksi saattaminen voi olla. Ja kuinka huipulla näkee helposti vain tien alas. 

Helmet-lukuhaasteen kohta 36. Elämäkerta tai muistelmateos.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Jani Toivola: Musta tulee isona valkoinen
Siltala 2016
266 sivua

Tämä on kirja jossa puolustetaan ajatusta siitä, ettei kenenkään meistä tarvitse piilottaa tai peittää mitään puolia itsestämme. Ei kantaa mukanamme pelkoa eikä häpeää eikä edes hetkellistä ajatusta siitä, että olisimme jollakin tavalla vääränlaisia. 

Jos toivoin Jare Tiihosen elämäkertaan enemmän tunnetta ja vähemmän tapahtumia, on Jani Toivolan Musta tulee isona valkoinen -teoksessa asia juuri päinvastoin. Toivola kuvaa elämänsä käännekohtia kuin siivilöiden niitä sydämensä lävitse. Moni tuntuu asettaneen kirjan Helmet-lukuhaasteen kohtaan 21. Sankaritarina. Eikä syyttä. Tummaihoisen homoseksuaalin matka yksinhuoltajaäidin pojasta näyttelijäksi, kansanedustajaksi ja perheelliseksi mieheksi ei ole ollut helppo tie homogeenisessa Suomessa.

Musta tulee isona valkoinen sisältää ison lautasellisen teemoja. Päällimmäisenä mieleen jää rohkeus. Jani Toivolan rohkeus pienestä asti näyttäytyä juuri sellaisena kuin on, mitään itselle merkityksellistä piirettä piilottamatta. Mihin meistä kaikista olisikaan, jos olisimme yhtä rohkeita?

Hienointa on, että Toivola käyttää rohkeuttaan muiden hyväksi. Hän antaa äänen ihmisille, jotka törmäävät rasismiin, mutta eivät tule kuulluksi. Adoptioperheenä törmäämme jatkuvasti suomalaisuutemme kyseenalaistamiseen. Musta tulee isona valkoinen voikin avartaa jo avoimesti erilaisiin ihmisiin suhtautuvan mieltä. Erilaisen ihmisen identiteetin ja kansallisuuden kyseenalaistaminen kun on yleistä myös ei-rasistisesti suhtautuvien ihmisten keskuudessa. Se ei ole pahantahtoista. Mutta yhtä rikkovaa.

Toivola toteaa heti aluksi, ettei kyseessä ole elämäkerta. Kirja toki kertoo hänen lapsuudestaan, nuoruudestaan ja elämän tärkeimmistä käännekohdista, mutta eri tilanteista olisin mielelläni lukenut tarkemminkin. Ehkäpä sen virallisen elämäkerran aika on myöhemmin. Toivola toteaa tulevaisuuden olevan vielä avoinna. Kuten teoksen tärkeän sanoman, tasa-arvoisen Suomen, on Toivolankin matka vielä kesken.

Helmet-lukuhaasteen kohta 18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa.