Museoitu rakkaus
Kuitti eutanasiasta muistuttaa
hamsterin menettämisestä.
|
Erotarinoita kertova näyttely näyttää kepeältä mutta nostaa palan kurkkuun.
Halvalta näyttävän
puupalkin päällä nököttää vitsikäs pehmolelu. Toisen tason
päältä löytyy yksinäinen kynänteroitin. Olenko tullut museoon
vai eriskummalliseen varastoon? Kumartuessani tutkimaan esineiden
taustoja vastaan mielessäni kyllä kumpaankin kysymykseen. Olen
saapunut Museum of Broken Relationships -näyttelyyn,
joka varastoi ja esittelee päättyneitä rakkauksia.
Kahden kroatialaisen taiteilijan,
Olinka Vištican ja Dražen Grubišićin,
ideoima konsepti on kiertänyt maailmaa kymmenen vuoden ajan.
Näyttely on saapunut vihdoin Suomeen Helsingin kaupunginmuseon
tuomana. Vaikka näyttely on kansainvälinen, ovat esillä olevat
esineet ja tarinat suurimmaksi osaksi kotimaisia. Kansainvälisyydestä
kertovat englanninkieliset esittelytekstit, ja siellä täällä
silmiin osuvat muista maista kerätyt erotarinat.
Suomalaiset erokertomukset erottaa
maanläheisyytensä vuoksi yllättävänkin helposti. Esillä on muun
muassa vanha vispilä, joka muistuttaa avovaimon vispilänkaupoista
toisen miehen kanssa. Ulkomaiset esineet
taustatarinoineen tuntuvat valikoituneen mukaan
erikoislaatuisuutensa vuoksi. Siinä missä suomalaiset ovat
kertoneet tarinansa tunnollisesti kuvaillen, on osa ulkomaalaisista
tarinoista hätkähdyttävän lyhyitä. Käsirautojen vierestä
löytyy vain sana Átame viitaten ilmeisesti Pedro Almodóvarin samannimiseen elokuvaan. Mielenkiinnon herättävä ranskalainen henkilöllisyystodistus kuitataan kertomalla kansalaisuuden olleen ainoa asia, mitä suuresta rakkaudesta jäi jäljelle. Näyttely
seisoisi tukevasti jaloillaan ilman ulkomaanvahvistuksiakin, mutta
jättäisi sanoman vajaaksi. Rakkauden ja eron kokemuksen
samankaltaisuus ympäri maailmaa välittyy erikoisempienkin
tarinoiden kautta.
Vain muutamia kuukausia ennen näyttelyn
avajaisia suoritettu keräysprojekti tekee erotarinoista tuoreita.
Esineistä on päästetty irti vain vähän aikaa sitten. Kokoelma on
myös yllättävän monipuolinen. Irti ei päästetä pelkästään
entisistä elämänkumppaneista, vaan mukana on kariutuneita
ystävyyssuhteita sekä luopumisia rakkaista lemmikeistä. Rakkauteen
liittyvä pelko menetyksestä käy näyttelyssä toteen kerta
toisensa jälkeen. Silti tunnelma ei ole epätoivoinen. Huone on
täynnä selviytymistarinoita.
Kepeältä vaikuttava näyttely nostaa
yllättävän nopeasti palan kurkkuun. Tarinat menetyksistä
herättävät myötätuntoa ja samaistumista. Minkä esineen olisin
itse lahjoittanut näyttelyyn? Kenties kuolleen kissani ruokakupin
tai rikkoontuneen nuken, joka muistuttaa hajonneesta ystävyydestä.
Ehkä kahvikupin, jollaisia seurustelusuhteen kumpainenkin osapuoli
osti suhteen syöksykierteessä valtavan määrän, jottei kuppeja
olisi koskaan järkevää yhdistää. Kuten ei suhteen osapuoliakaan.
Museum of Broken Relationships on kokoelma luopumiskokemuksia,
johon kävijä antaa mielessään osansa.
Katsoessani näyttelyä kauempaa muutan
mieltäni. Yksinkertaiset, eri korkeuksille nousevat puutasot eivät
muistutakaan varastoa, vaan rauniota. Rauniota, josta kohoaa jotakin
surumielistä mutta vahvistavaa.
Museum of Broken Relationships
Helsingin kaupunginmuseossa 11.9.2016 asti. Museoon on vapaa pääsy. Erotarinoita voi lukea
näyttelyn ajan osoitteessa brokenships.fi.
Olen kirjoittanut tekstin harjoitustyönä Taideyliopiston Avoimen kampuksen Kirjoita ja julkaise taiteesta -kurssilla. Harjoitustekstini nykytanssista voi lukea täällä. Kokemukseni lapsen viemisestä nykytaidenäyttelyyn löytyy puolestaan täältä. Molemmat jutut on julkaistu Taideyliopiston Kelpaako?-blogissa.
Tuolla näyttelyssä aion käydä kesän aikana, kuulostaa kiinnostavalta ja myös ajatuksia tuottavalta näyttelyltä. Olisi kiva kuulla tuota Kirjoita ja julkaise taiteesta - kurssista enemmänkin!
VastaaPoistaSuosittelen! Näyttely on todella suosittu, joten viikonloppuisin kannattaa varautua tungokseen (toisella käyntikerralla lähdin pois aika pian, sillä väenpaljous ei ole juttuni). Näyttelytekstit ovat englanniksi, suomenkieliset tekstit löytää näyttelyoppaasta. Jos ruuhkassa osa jää tsekkaamatta, on netistä mukava lueskella tarinoita.
PoistaKirjoita ja julkaise taiteesta -kurssia suosittelen myös. Asiantuntevat opet (kaksi kriitikkoa ja kolme eri taiteenalan asiantuntijaa), mielenkiintoinen sisältö (ryhmänä tsekatut nykytanssiesitys, klassisen musiikin konsertti, nykytaidenäyttely sekä kaksi itse valittua ja omin päin tsekattua kohdetta). Oli mielenkiintoista ja kehittävää kokeilla itselle uusia taiteenlajeja ja harjoitella erilaista kirjoitustapaa. Kevään kestänyt (4 op.) kurssi maksoi 60 euroa, joten varsin edullista opiskelua (esitykset sisältyvät kurssin hintaan).
Olipa hyvin kirjoitettu teksti! Houkuttelee menemään paikan päälle tutustumaan näyttelyyn. Minä kyllä varmaan pillittäisin tuolla alusta loppuun.
VastaaPoistaKiitos! :) Nieleskellen poistuin tuolta, koskettava näyttely.
PoistaTämä näyttely pitäisi nähdä. Mielenkiintoista, ettei ole pelkästään rakkaustarinoiden loppuja vaan myös lemmikkieläinten ja ystävyyssuhteiden lopullisia eroja. Ne voivat olla yhtä raastavia kuin avioero. Minulla on Velmu-kissasta (lempinimi konna, koska oli kova puremaan) jäljellä raapimispuu ja ruoka-astioita. Valokuvia tietysti myös mutta vieläkään halua katsoa niitä. Miksi katsoisin kuvia, jos haluan aistia kissan lämmön ja pehmeyden (ei konna aina purrut).
VastaaPoistaKylläpä oletkin herkkä! Itse varmaan kävelisin näyttelyn läpi pokerinaamalla.
Minustakin oli hyvä juttu, että monenlaiset erot ovat näyttelyssä rinnakkain. Minulla on yhä ikävä muun muassa edesmennyttä Musti-koiraa, jonka kanssa olin parhaat kaverukset kaksivuotiaasta lähtien sekä Nasu-kissaa, joka oli äärimmäisen uskollinen ystäväni aina nuoruuden tuulisista vuosista asti.
PoistaNäyttelyn koskettavin tarina oli mielestäni kuoleman aiheuttamasta erosta kertova. Näyttelyssä oleva pieni purkillinen menehtyneen ihmisen tuhkaa sai viimeistään ääneni tärisemään.