sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Museoitu rakkaus

Kuitti eutanasiasta muistuttaa hamsterin menettämisestä.  

















Erotarinoita kertova näyttely näyttää kepeältä mutta nostaa palan kurkkuun.

Halvalta näyttävän puupalkin päällä nököttää vitsikäs pehmolelu. Toisen tason päältä löytyy yksinäinen kynänteroitin. Olenko tullut museoon vai eriskummalliseen varastoon? Kumartuessani tutkimaan esineiden taustoja vastaan mielessäni kyllä kumpaankin kysymykseen. Olen saapunut Museum of Broken Relationships -näyttelyyn, joka varastoi ja esittelee päättyneitä rakkauksia.

Kahden kroatialaisen taiteilijan, Olinka Vištican ja Dražen Grubišićin, ideoima konsepti on kiertänyt maailmaa kymmenen vuoden ajan. Näyttely on saapunut vihdoin Suomeen Helsingin kaupunginmuseon tuomana. Vaikka näyttely on kansainvälinen, ovat esillä olevat esineet ja tarinat suurimmaksi osaksi kotimaisia. Kansainvälisyydestä kertovat englanninkieliset esittelytekstit, ja siellä täällä silmiin osuvat muista maista kerätyt erotarinat.

Suomalaiset erokertomukset erottaa maanläheisyytensä vuoksi yllättävänkin helposti. Esillä on muun muassa vanha vispilä, joka muistuttaa avovaimon vispilänkaupoista toisen miehen kanssa. Ulkomaiset esineet taustatarinoineen tuntuvat valikoituneen mukaan erikoislaatuisuutensa vuoksi. Siinä missä suomalaiset ovat kertoneet tarinansa tunnollisesti kuvaillen, on osa ulkomaalaisista tarinoista hätkähdyttävän lyhyitä. Käsirautojen vierestä löytyy vain sana Átame viitaten ilmeisesti Pedro Almodóvarin samannimiseen elokuvaan. Mielenkiinnon herättävä ranskalainen henkilöllisyystodistus kuitataan kertomalla kansalaisuuden olleen ainoa asia, mitä suuresta rakkaudesta jäi jäljelle. Näyttely seisoisi tukevasti jaloillaan ilman ulkomaanvahvistuksiakin, mutta jättäisi sanoman vajaaksi. Rakkauden ja eron kokemuksen samankaltaisuus ympäri maailmaa välittyy erikoisempienkin tarinoiden kautta.

Vain muutamia kuukausia ennen näyttelyn avajaisia suoritettu keräysprojekti tekee erotarinoista tuoreita. Esineistä on päästetty irti vain vähän aikaa sitten. Kokoelma on myös yllättävän monipuolinen. Irti ei päästetä pelkästään entisistä elämänkumppaneista, vaan mukana on kariutuneita ystävyyssuhteita sekä luopumisia rakkaista lemmikeistä. Rakkauteen liittyvä pelko menetyksestä käy näyttelyssä toteen kerta toisensa jälkeen. Silti tunnelma ei ole epätoivoinen. Huone on täynnä selviytymistarinoita.

Kepeältä vaikuttava näyttely nostaa yllättävän nopeasti palan kurkkuun. Tarinat menetyksistä herättävät myötätuntoa ja samaistumista. Minkä esineen olisin itse lahjoittanut näyttelyyn? Kenties kuolleen kissani ruokakupin tai rikkoontuneen nuken, joka muistuttaa hajonneesta ystävyydestä. Ehkä kahvikupin, jollaisia seurustelusuhteen kumpainenkin osapuoli osti suhteen syöksykierteessä valtavan määrän, jottei kuppeja olisi koskaan järkevää yhdistää. Kuten ei suhteen osapuoliakaan. Museum of Broken Relationships on kokoelma luopumiskokemuksia, johon kävijä antaa mielessään osansa.

Katsoessani näyttelyä kauempaa muutan mieltäni. Yksinkertaiset, eri korkeuksille nousevat puutasot eivät muistutakaan varastoa, vaan rauniota. Rauniota, josta kohoaa jotakin surumielistä mutta vahvistavaa.

Museum of Broken Relationships Helsingin kaupunginmuseossa 11.9.2016 asti. Museoon on vapaa pääsy. Erotarinoita voi lukea näyttelyn ajan osoitteessa brokenships.fi.

Olen kirjoittanut tekstin harjoitustyönä Taideyliopiston Avoimen kampuksen Kirjoita ja julkaise taiteesta -kurssilla. Harjoitustekstini nykytanssista voi lukea täällä. Kokemukseni lapsen viemisestä nykytaidenäyttelyyn löytyy puolestaan täältä. Molemmat jutut on julkaistu Taideyliopiston Kelpaako?-blogissa

6 kommenttia:

  1. Tuolla näyttelyssä aion käydä kesän aikana, kuulostaa kiinnostavalta ja myös ajatuksia tuottavalta näyttelyltä. Olisi kiva kuulla tuota Kirjoita ja julkaise taiteesta - kurssista enemmänkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! Näyttely on todella suosittu, joten viikonloppuisin kannattaa varautua tungokseen (toisella käyntikerralla lähdin pois aika pian, sillä väenpaljous ei ole juttuni). Näyttelytekstit ovat englanniksi, suomenkieliset tekstit löytää näyttelyoppaasta. Jos ruuhkassa osa jää tsekkaamatta, on netistä mukava lueskella tarinoita.

      Kirjoita ja julkaise taiteesta -kurssia suosittelen myös. Asiantuntevat opet (kaksi kriitikkoa ja kolme eri taiteenalan asiantuntijaa), mielenkiintoinen sisältö (ryhmänä tsekatut nykytanssiesitys, klassisen musiikin konsertti, nykytaidenäyttely sekä kaksi itse valittua ja omin päin tsekattua kohdetta). Oli mielenkiintoista ja kehittävää kokeilla itselle uusia taiteenlajeja ja harjoitella erilaista kirjoitustapaa. Kevään kestänyt (4 op.) kurssi maksoi 60 euroa, joten varsin edullista opiskelua (esitykset sisältyvät kurssin hintaan).

      Poista
  2. Olipa hyvin kirjoitettu teksti! Houkuttelee menemään paikan päälle tutustumaan näyttelyyn. Minä kyllä varmaan pillittäisin tuolla alusta loppuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Nieleskellen poistuin tuolta, koskettava näyttely.

      Poista
  3. Tämä näyttely pitäisi nähdä. Mielenkiintoista, ettei ole pelkästään rakkaustarinoiden loppuja vaan myös lemmikkieläinten ja ystävyyssuhteiden lopullisia eroja. Ne voivat olla yhtä raastavia kuin avioero. Minulla on Velmu-kissasta (lempinimi konna, koska oli kova puremaan) jäljellä raapimispuu ja ruoka-astioita. Valokuvia tietysti myös mutta vieläkään halua katsoa niitä. Miksi katsoisin kuvia, jos haluan aistia kissan lämmön ja pehmeyden (ei konna aina purrut).

    Kylläpä oletkin herkkä! Itse varmaan kävelisin näyttelyn läpi pokerinaamalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin oli hyvä juttu, että monenlaiset erot ovat näyttelyssä rinnakkain. Minulla on yhä ikävä muun muassa edesmennyttä Musti-koiraa, jonka kanssa olin parhaat kaverukset kaksivuotiaasta lähtien sekä Nasu-kissaa, joka oli äärimmäisen uskollinen ystäväni aina nuoruuden tuulisista vuosista asti.

      Näyttelyn koskettavin tarina oli mielestäni kuoleman aiheuttamasta erosta kertova. Näyttelyssä oleva pieni purkillinen menehtyneen ihmisen tuhkaa sai viimeistään ääneni tärisemään.

      Poista

Kiitos kommentistasi!