Kylmää kyytiä kaivosmuseossa

Hei! Sain Pikku Kepponen-blogista idean yllättää perheeni retkellä Tytyrin kaivosmuseoon. Minecraft-tietokonepeli on meillä kuumaa kamaa, joten veikkasin lastemme ilahtuvan reissusta kyseistä peliä muistuttaviin maisemiin. Parasta Lohjalla sijaitsevassa kaivoksessa tuntuikin olevan mahdollisuus kokeilla kalkkikiven louhintaa itse. Hyvin pienimuotoisesti kylläkin mutta silti hieman samaan tapaan kuin pelissä. Omasta mielestäni yksi retken ikimuistoisimmista hetkistä oli kaivoksen syövereihin laskeutuminen. Ahtaanpaikankammoisena mieleeni hiipi, ettei retki kaivokseen välttämättä ollut kovin hyvä idea.

Tytyrin kaivosmuseo sijaitsee toimivan kalkkikivikaivoksen suljetussa osassa. Maata vierailijoiden päällä on 80 metrin verran. Onneksi käytävät ovat leveitä eikä ahtaanpaikankammo iskenyt enää alun jälkeen. Vasta aivan parituntisen kierroksen lopussa aloin pelätä, että yläpuolellamme oleva maa-aines voisi tippua niskaamme. Opas kuitenkin rauhoitteli, ettei paikalle tuotaisi kävijöitä, jos sortumisvaaraa olisi.

Tytyrissä liikutaan noin kymmenen hengen ryhmissä ja aina oppaan johdattamana. Nyt syyskuussa kierroksia järjestetään vain viikonloppuisin klo 14. Paikalle voi suunnata ilman varausta. Liput ovat melko suolaiset (aikuiselta 14 e ja lapselta 8 e) mutta kerran elämässä kokemuksena reissu oli hintansa väärti. Kyllä tämä voitti esimerkiksi tavallisen leffavisiitin.

Kaivokseen kannattaa varustautua lämpimillä vaatteilla. Itse olimme liikkeellä aurinkoisena päivänä ja vaatetuksemme oli sen mukaisesti varsin kevyt. Onneksi kaivosmuseo lainaa vierailijoille kypärän lisäksi huopia, joihin voi kietoutua kierroksen ajaksi. Toppavaatteita ei sentään kierroksella tarvita (kaivoksessa on ympäri vuoden kahdeksan lämpöastetta) mutta pitkät housut ja takki on hyvä olla. Asuksi kannattaa valita sellainen, joka ei hätkähdä pienestä liasta. Kaivoksessa riittää kalkkikivipölyä ja lätäköitäkin.

Kierros huipentui valtavan louhinta-alueen yläpuolelle, jossa myös korkeanpaikankammoni pääsi testiin. Onneksi alue on niin valtava (100 metriä kertaa 100 metriä), etteivät aivoni pystyneet edes hahmottamaan korkeutta. Louhokseen on valmistettu komea musiikki- ja valoshow. Vaikuttava kokemus.

Museosta saa poistua joko auton kyydissä tai jalkapelillä vanhaa, loivaa kaivoskuilua pitkin. Mies päätti reippailla 400 porrasaskelmaa maan pinnalle. Itse valitsin paluukyydin tila-autossa lasten kanssa. Lämmin auto tuntui viileän kaivoskierroksen päätteeksi taivaalliselta.

Retki oli mielenkiintoinen tutustuminen kaivoksen historiaan ja nykypäivään. Kaivostoiminnalla on ollut hyvin negatiivinen kaiku korvissani erityisesti Talvivaaran ongelmien vuoksi. Retki ei tehnyt minusta kaivostoiminnan fania mutta valoi pientä uskoa siihen, että myös melko puhdasta kaivostoimintaa on mahdollista pyörittää. Niin kauan kuin haluamme ylläpitää modernia elämäntapaamme, tulee kaivostoiminta olemaan joka tapauksessa välttämätöntä.