maanantai 7. syyskuuta 2015

Kylmää kyytiä kaivosmuseossa

















Hei! Sain Pikku Kepponen-blogista idean yllättää perheeni retkellä Tytyrin kaivosmuseoon. Minecraft-tietokonepeli on meillä kuumaa kamaa, joten veikkasin lastemme ilahtuvan reissusta kyseistä peliä muistuttaviin maisemiin. Parasta Lohjalla sijaitsevassa kaivoksessa tuntuikin olevan mahdollisuus kokeilla kalkkikiven louhintaa itse. Hyvin pienimuotoisesti kylläkin mutta silti hieman samaan tapaan kuin pelissä. Omasta mielestäni yksi retken ikimuistoisimmista hetkistä oli kaivoksen syövereihin laskeutuminen. Ahtaanpaikankammoisena mieleeni hiipi, ettei retki kaivokseen välttämättä ollut kovin hyvä idea.

video

Tytyrin kaivosmuseo sijaitsee toimivan kalkkikivikaivoksen suljetussa osassa. Maata vierailijoiden päällä on 80 metrin verran. Onneksi käytävät ovat leveitä eikä ahtaanpaikankammo iskenyt enää alun jälkeen. Vasta aivan parituntisen kierroksen lopussa aloin pelätä, että yläpuolellamme oleva maa-aines voisi tippua niskaamme. Opas kuitenkin rauhoitteli, ettei paikalle tuotaisi kävijöitä, jos sortumisvaaraa olisi.

















Tytyrissä liikutaan noin kymmenen hengen ryhmissä ja aina oppaan johdattamana. Nyt syyskuussa kierroksia järjestetään vain viikonloppuisin klo 14. Paikalle voi suunnata ilman varausta. Liput ovat melko suolaiset (aikuiselta 14 e ja lapselta 8 e) mutta kerran elämässä kokemuksena reissu oli hintansa väärti. Kyllä tämä voitti esimerkiksi tavallisen leffavisiitin.

















Kaivokseen kannattaa varustautua lämpimillä vaatteilla. Itse olimme liikkeellä aurinkoisena päivänä ja vaatetuksemme oli sen mukaisesti varsin kevyt. Onneksi kaivosmuseo lainaa vierailijoille kypärän lisäksi huopia, joihin voi kietoutua kierroksen ajaksi. Toppavaatteita ei sentään kierroksella tarvita (kaivoksessa on ympäri vuoden kahdeksan lämpöastetta) mutta pitkät housut ja takki on hyvä olla. Asuksi kannattaa valita sellainen, joka ei hätkähdä pienestä liasta. Kaivoksessa riittää kalkkikivipölyä ja lätäköitäkin.


Kierros huipentui valtavan louhinta-alueen yläpuolelle, jossa myös korkeanpaikankammoni pääsi testiin. Onneksi alue on niin valtava (100 metriä kertaa 100 metriä), etteivät aivoni pystyneet edes hahmottamaan korkeutta. Louhokseen on valmistettu komea musiikki- ja valoshow. Vaikuttava kokemus.

















Museosta saa poistua joko auton kyydissä tai jalkapelillä vanhaa, loivaa kaivoskuilua pitkin. Mies päätti reippailla 400 porrasaskelmaa maan pinnalle. Itse valitsin paluukyydin tila-autossa lasten kanssa. Lämmin auto tuntui viileän kaivoskierroksen päätteeksi taivaalliselta.


Retki oli mielenkiintoinen tutustuminen kaivoksen historiaan ja nykypäivään. Kaivostoiminnalla on ollut hyvin negatiivinen kaiku korvissani erityisesti Talvivaaran ongelmien vuoksi. Retki ei tehnyt minusta kaivostoiminnan fania mutta valoi pientä uskoa siihen, että myös melko puhdasta kaivostoimintaa on mahdollista pyörittää. Niin kauan kuin haluamme ylläpitää modernia elämäntapaamme, tulee kaivostoiminta olemaan joka tapauksessa välttämätöntä.

12 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen museo. Olen kiinnostunut kaivoksista, kivistä ja malmeista. Mutta pelkään kaivoksia suunnattomasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu kiinnostuksen kohteiden suhteen. Olen pienestä asti tutkinut ja keräillyt kiviä. Kaikenlaisia ajatuksia tuolla museossa ehti kyllä hiipiä päähän. Tuli mieleen kaivosromahdukset, joita on tullut uutisista luettua. Onneksi tuo paikka tuntuu turvalliselta, ainakin kaivokseksi.

      Poista
    2. Minäkin olen aina keräillyt kiviä. Nykyään tosin enemmän kuvaan kuin kannan kotiin, mutta on niitä silti kaikki kukkaruukut täynnä. Ne muuten menestyy mun hoidossa paremmin kuin kukat.
      Olen toki kiinnostunut vähän kaikesta, mutta tämä oli kaiketi ennen ykkönen, koska opiskelin alaa ja sitä sivuavia asioita lähes 10v.

      Ikävä kyllä nykyään on tullut tutuksi kaivostoiminnan epäeettisyys. Vaikka eihän se tämän alan yksinoikeus ole, kaikkialla leviävä trendi :( Kaivoksilla vaan saa helposti paljon tuhoja aikaan.

      Poista
    3. On ollut huolestuttavaa seurata, kuinka paljon myönnytyksiä kaivostoiminta on viime vuosina ympäristöasioissa saanut. Tiukkojen sääntöjen Suomessa on mystistä, miten paljon vesistöihin on esim. saanut päästää jätevesiä ihan luvan kanssa. Suomen talous on kuralla mutta jos luontokin tuhotaan puhtaita vesiä myöten, niin paljon ei ole jäljellä.

      Poista
  2. Minunkin vihdoinkin pitäisi suoriutua Tytyriin saakka. Monta vuotta on ollut agendalla, mutta aina jäänyt seuraavaan kesään :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuolla kannattaa joku päivä käydä. Lokakuussa siellä näyttäisi olevan tulossa Halloween-kierroksia ja viime vuonna paikassa on joulun aikaan ollut avoimet ovet. Jouluinen Tytyri olisi varmasti tunnelmallinen kokemus. :)

      Poista
  3. Jännittävä ja erittäin pelottava kokemus olisi ainakin itselleni. Mielenkiintoisen oloinen paikka, mutta kyllä pitäisi pari kertaa miettiä että uskaltaisiko astua uumeniin saakka...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Menomatka kaivokseen oli jännittävin osio. Perillä unohti onneksi aika nopsaan, että oli syvällä maan alla. Krakovan lähellä sijaitsevassa suolakaivoksessa oli puolestaan paikoin niin ahdasta, että pelkäsin oikeasti. Minulla on selkeästi taipumus uhmata fobioitani. :)

      Poista
  4. Tuolla tuli kesällä käytyä, oli jänskää! Opastus ei ihan kolahtanut, mutta äkkiä se pari tuntia silti meni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin opastuskierroksessa voisi olla valittavana vaikka jotain teemoja, joista voisi valita. Nyt kierros oli hyvin yleistä asiaa. Mutta aivan samaa mieltä, että aika hujahti silti varsin nopeasti. :)

      Poista
  5. Me käytiin tuolla ala-asteen luokkaretkellä. En oikein muista siitä mitään muuta kuin että se alasmeno-osuus oli jännä, niin vois mennä joskus käymään uudestaan.

    -Velma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alasmeno oli samalla parasta että pahinta. Itse kaivoksessa unohti olevansa maan syövereissä. Tällaisen ahtaanpaikankammoisen onneksi. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!