Kevytkenkäinen kummitus - kirja, jota tuli ikävä

Kirjan henkeen sopiva Kedolla-kaulakoru löytyi kierrätyksestä.

Sophie Kinsella: Kevytkenkäinen kummitus (<-Adlibris)
Alkuteos: Twenties Girl, 2009
Suomentanut: Aila Herronen
Päällyksen kuvat: Lucy Truman, Sanna Sorsa ja Elina Warsta
Kustantaja: WSOY, 2010
Sivuja: 437
Goodreads-tähdet: ★★★★ really liked it

'En minä halua montaa rakastajaa', minä sanon itsepäisesti. 'Minä haluan Joshin.'
'Mutta kun et saa! Luovuta jo!'
Minä olen ihan lopen kyllästynyt kuulemaan, etten saa Joshia. Vanhempani sanovat niin ja Natalie sanoo niin ja samoin se vanha nainen, jolle rupesin kerran juttelemaan bussissa...
'Miksi minun pitäisi luovuttaa?' Sanat ryöpsähtävät suustani. 'Miksi kaikki hokevat, että minun pitäisi luovuttaa? Mitä vikaa siinä on, että keskittyy yhteen tavoitteeseen? Itsepintaisuutta pidetään hyvänä asiana kaikilla muilla elämän osa-alueilla! Siitä palkitaan! Siis eihän kukaan käskenyt Edisonia unohtamaan hehkulamppuja, vai käskikö muka? Eikä Scottia käsketty unohtamaan Etelänapaa! Kukaan ei sanonut, että anna olla, Scotty, kyllähän noita lumisia erämaita riittää. Hän jatkoi yrittämistä. Hän ei suostunut luovuttamaan, vaikka vastaan tuli mitä. Ja hän onnistui!'
Olen lopettaessani melko innostunut, mutta Sadie katsoo minua kuin imbesilliä. 'Ei Scott onnistunut', Sadie sanoo. 'Hän jäätyi kuoliaaksi.'
Minä tuijotan häntä harmistuneena. Toiset ovat aina niin kielteisiä. 

Hei! Melko rankkojen kirjojen putken (Laukaisu, Näkymätön tytär, Nancy ja Puolinainen) jälkeen tuntui, että tarvitsin vaihteeksi kevyttä luettavaa. Sophie Kinsellan Kevytkenkäinen kummitus istui mainiosti tähän tarpeeseen (kiitos kirjavinkistä Krista). Siinä missä Kinsellan tuorein kirja Hääyöaie oli pienoinen pettymys, tarjosi Kevytkenkäinen kummitus jälleen takuuvarman viihdyttävää, nokkelaa ja sopivan romanttista kinsellaa.

Kevytkenkäinen kummitus kertoo Lara Lingtonista, joka tulee suureksi järkytyksekseen jätetyksi poikaystävänsä Joshin toimesta. Työkuviotkin ovat sekaisin, sillä hän on juuri perustanut firman ystävänsä kanssa. Ystävän, jonka piti olla yrityksen kantava voima, mutta joka on sittemmin karannut ulkomaille ja jättänyt Laran selviytymään firman pyörityksestä yksin. Kun Laran yli 100-vuotias isotäti Sadie kuolee, lisääntyvät haasteet vielä entisestään. Sadie kun ei olekaan vielä valmis irrottautumaan maailmasta, vaan ilmestyy Laran elämään kummituksena. Ja minkälaisena kummituksena! Vauhdikkaana, suorasanaisena, ärsyttävänä mutta elämäniloisena parikymppisenä 20-luvun itsenään, joka ei aio jättää Laraa rauhaan ennen kuin hänen rakkain kaulakorunsa löytyy.

Kevytkenkäinen kummitus on mukaansatempaavaa viihdettä. Alkuun koin pieniä käynnistysvaikeuksia mutta kirjan puolivälistä eteenpäin olin täysillä tarinan imussa. Viimeisen sivun luettuani tuli suorastaan haikea olo. Kirjaa ja sen hahmoja tuli ikävä. Syvällistä analyysia kirjasta on hieman hankala tehdä, vaikka kirjasta huokuukin, kuinka paljon paremmin hyvä sydän toimii elämässä likaiseen kyynärpäätaktiikkaan verrattuna. Kevytkenkäinen kummitus oli myös hyvä muistutus siitä, miten me kaikki pysymme sisimmässämme sinä samana sielultaan nuorena ihmisenä, vaikka ulkokuori muuttuu vuosien ja vuosikymmenten saatossa. Ja siitä, miten tärkeää on viettää aikaa läheisten kanssa. Ennen kuin on liian myöhäistä iäksi.

Kevytkenkäisen kummituksen on lukenut myös mm. Maija, jonka mielestä romaani on aika tavalla perinteinen hömppäkirja kohelluksineen kaikkineen.