lauantai 3. tammikuuta 2015

Kevytkenkäinen kummitus - kirja, jota tuli ikävä

Kirjan henkeen sopiva Kedolla-kaulakoru löytyi kierrätyksestä.

Sophie Kinsella: Kevytkenkäinen kummitus (<-Adlibris)
Alkuteos: Twenties Girl, 2009
Suomentanut: Aila Herronen
Päällyksen kuvat: Lucy Truman, Sanna Sorsa ja Elina Warsta
Kustantaja: WSOY, 2010
Sivuja: 437
Goodreads-tähdet: ★ really liked it

'En minä halua montaa rakastajaa', minä sanon itsepäisesti. 'Minä haluan Joshin.'
'Mutta kun et saa! Luovuta jo!'
Minä olen ihan lopen kyllästynyt kuulemaan, etten saa Joshia. Vanhempani sanovat niin ja Natalie sanoo niin ja samoin se vanha nainen, jolle rupesin kerran juttelemaan bussissa...
'Miksi minun pitäisi luovuttaa?' Sanat ryöpsähtävät suustani. 'Miksi kaikki hokevat, että minun pitäisi luovuttaa? Mitä vikaa siinä on, että keskittyy yhteen tavoitteeseen? Itsepintaisuutta pidetään hyvänä asiana kaikilla muilla elämän osa-alueilla! Siitä palkitaan! Siis eihän kukaan käskenyt Edisonia unohtamaan hehkulamppuja, vai käskikö muka? Eikä Scottia käsketty unohtamaan Etelänapaa! Kukaan ei sanonut, että anna olla, Scotty, kyllähän noita lumisia erämaita riittää. Hän jatkoi yrittämistä. Hän ei suostunut luovuttamaan, vaikka vastaan tuli mitä. Ja hän onnistui!'
Olen lopettaessani melko innostunut, mutta Sadie katsoo minua kuin imbesilliä. 'Ei Scott onnistunut', Sadie sanoo. 'Hän jäätyi kuoliaaksi.'
Minä tuijotan häntä harmistuneena. Toiset ovat aina niin kielteisiä. 

Hei! Melko rankkojen kirjojen putken (Laukaisu, Näkymätön tytär, Nancy ja Puolinainen) jälkeen tuntui, että tarvitsin vaihteeksi kevyttä luettavaa. Sophie Kinsellan Kevytkenkäinen kummitus istui mainiosti tähän tarpeeseen (kiitos kirjavinkistä Krista). Siinä missä Kinsellan tuorein kirja Hääyöaie oli pienoinen pettymys, tarjosi Kevytkenkäinen kummitus jälleen takuuvarman viihdyttävää, nokkelaa ja sopivan romanttista kinsellaa.

Kevytkenkäinen kummitus kertoo Lara Lingtonista, joka tulee suureksi järkytyksekseen jätetyksi poikaystävänsä Joshin toimesta. Työkuviotkin ovat sekaisin, sillä hän on juuri perustanut firman ystävänsä kanssa. Ystävän, jonka piti olla yrityksen kantava voima, mutta joka on sittemmin karannut ulkomaille ja jättänyt Laran selviytymään firman pyörityksestä yksin. Kun Laran yli 100-vuotias isotäti Sadie kuolee, lisääntyvät haasteet vielä entisestään. Sadie kun ei olekaan vielä valmis irrottautumaan maailmasta, vaan ilmestyy Laran elämään kummituksena. Ja minkälaisena kummituksena! Vauhdikkaana, suorasanaisena, ärsyttävänä mutta elämäniloisena parikymppisenä 20-luvun itsenään, joka ei aio jättää Laraa rauhaan ennen kuin hänen rakkain kaulakorunsa löytyy.

Kevytkenkäinen kummitus on mukaansatempaavaa viihdettä. Alkuun koin pieniä käynnistysvaikeuksia mutta kirjan puolivälistä eteenpäin olin täysillä tarinan imussa. Viimeisen sivun luettuani tuli suorastaan haikea olo. Kirjaa ja sen hahmoja tuli ikävä. Syvällistä analyysia kirjasta on hieman hankala tehdä, vaikka kirjasta huokuukin, kuinka paljon paremmin hyvä sydän toimii elämässä likaiseen kyynärpäätaktiikkaan verrattuna. Kevytkenkäinen kummitus oli myös hyvä muistutus siitä, miten me kaikki pysymme sisimmässämme sinä samana sielultaan nuorena ihmisenä, vaikka ulkokuori muuttuu vuosien ja vuosikymmenten saatossa. Ja siitä, miten tärkeää on viettää aikaa läheisten kanssa. Ennen kuin on liian myöhäistä iäksi.

Kevytkenkäisen kummituksen on lukenut myös mm. Maija, jonka mielestä romaani on aika tavalla perinteinen hömppäkirja kohelluksineen kaikkineen.

8 kommenttia:

  1. Minäkin tykkäsin Kevytkenkäisestä kummituksesta ja minusta se oli mukavan omanlainen viihdekirjansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsinainen talousihme ja tämä Kevytkenkäinen kummitus ovat suosikkejani Kinsellalta. Aina välillä kaipaa tällaista kevyttä, mukavaa viihdettä. Ja tosiaan ihan hauska, hieman erikoisempi kuvio tässä romaanissa. :)

      Poista
  2. Mitäh, mitä olen suositellut sinulle? :D En ole tätä ainakaan itse lukenut enkä tietääkseni Kinsellalta yhtään kirjaa. Aikeissa olen kyllä lukea Todellisen keittiöihmeen, mutta en ole siis sitäkään vielä lukenut. Sekoitatkohan minut nyt johonkin toiseen? :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, siis Todellinen keittiöihme on vissiin oikeasti Varsinainen talousihme :D Mulla on kirja enkuksi, joten olen ihan sekaisin nimien kanssa. :D

      Poista
    2. Apua, anteeksi kovasti Elegia! Laho pääni teki minulle todellisen kepposen, korjasin mokani tuosta tekstistäni. Mitähän muuta sitä kuvittelenkaan muistavansa varmasti... HeidiBeehän se oli joka minulle tätä Kristan tavoin suositteli.

      Varsinaista talousihmettä suosittelen, toivottavasti tykkäät. :) Ja itselleni suosittelen, että varmistan aina täsedes kuka suositteli ja mitä. :)

      Poista
    3. Hih, eihän se mitään. :D Minuu vaan nauratti kovasti tämä lapsus. :D

      Poista
  3. Minusta tämä oli sympaattinen romaani, ei nyt mikään mieleenpainuvin mutta tosiaan puoltaa paikkansa hyväsydämisyydellään. Hyvä mieli tästä ainakin jäi jos ei muuta. Varsinainen talousihme on itselläni lukulistalla, sitä on moni kehunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekaan tämä ei ollut täysi napakymppi, hieman kesti päästä kirjan kanssa vauhtiin. Mukava hyvän mielen kirja. Varsinainen talousihme kannattaa tosiaan myös lukea, nokkelaa sanailua luvassa. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!