Pienten mietelmien, suurten ajatusten Kuolinsiivous

Eeva Kilpi: Kuolinsiivous (<- Adlibris)
Kansi: Mika Tuominen
Kustantaja: WSOY, 2012
Sivuja: 117
Goodreads-tähdet: ★★★★★ it was amazing

...Ehkä me emme pysty elämään muuta kuin siten kuin elämme, tekemällä ne virheet jotka teemme, olemalla niin itsekkäitä ja epäoikeudenmukaisia kuin olemme.

Tai ehkä pystyisimme. Ehkä pystyisimme olemaan hyväntahtoisempia. Sittenkin. (2002)

Hei! Kävin kuuntelemassa Eeva Kilpeä Prosak-klubilla ja samalla tuli ostettua hänen mietelmäkokoelmansa Kuolinsiivous (Kilven haastattelun voi katsoa Areenassa täällä). Olen aiemmin lukenut Kilveltä hänen runokokoelman Perhonen ylittää tien, joka teki lempeydessään minuun vaikutuksen. Kuolinsiivous kosketti vieläkin enemmän. Usean vuosikymmenen aikana Kilven mieleen putkahtaneet ja sen jälkeen talteen keräämät ajatelmat ja runot tulevat lähelle.

Kuolinsiivouksessa käsitellään pienin paloin isoja teemoja. Koettu evakkous ja sota näkyvät kirjan sivuilla rauhan kaipuuna ja kroonisena ikävöintinä.

Elämässä on kestettävä kohtuuttoman paljon ikävöintiä... ...Lapsena. Vanhana. Ja siinä välissä. Mutta ikävöintiinkin on apu: runous. (2001)

Vaikea suhde omiin lapsiin tuo puolestaan oman epätäydellisyydestä ja inhimillisyydestä kertovan vastapainonsa hyvyyteen kurkottaviin aforismeihin. Luonto ja sen suojeleminen sekä eläinten oikeuksien puolesta puhuminen ovat läsnä jossain muodossa lähes joka sivulla.

...Ihmiskeskeisyys on yhtä suuri erehdys kuin käsitys, että maapallo on maailmankaikkeuden keskus. (1985)

Kirja on synkähköstä nimestään huolimatta lopulta varsin valoisa teos. Humoristinenkin. Se on oodi hyväntahtoisuudelle, merkityksellisten asioiden puolesta taistelemiselle, rakkaudelle ja intohimolle. Mutta kuten elämä, sisältää Kuolinsiivouskin myös tummempia sävyjä. Ikääntymisen kipua, läheisyyden kaipuuta, menetyksiä ja yksinäisyyttä. Pienet mietelmät sisältävät koko elämän kirjon.

Kuolinsiivouksesta on blogattu myös mm. Täällä toisen tähden alla-blogissa, jossa teos sai lukijansa hidastamaan vauhtia ja Erjan lukupäiväkirjassa, jossa vaikeiden aiheiden kohtaamisen uskotaan tekevän hyvää lukijalleen.