sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Pienten mietelmien, suurten ajatusten Kuolinsiivous





















Eeva Kilpi: Kuolinsiivous (<- Adlibris)
Kansi: Mika Tuominen
Kustantaja: WSOY, 2012
Sivuja: 117
Goodreads-tähdet: ★ it was amazing

...Ehkä me emme pysty elämään muuta kuin siten kuin elämme, tekemällä ne virheet jotka teemme, olemalla niin itsekkäitä ja epäoikeudenmukaisia kuin olemme.
Tai ehkä pystyisimme. Ehkä pystyisimme olemaan hyväntahtoisempia. Sittenkin. (2002)

Hei! Kävin kuuntelemassa Eeva Kilpeä Prosak-klubilla ja samalla tuli ostettua hänen mietelmäkokoelmansa Kuolinsiivous (Kilven haastattelun voi katsoa Areenassa täällä). Olen aiemmin lukenut Kilveltä hänen runokokoelman Perhonen ylittää tien, joka teki lempeydessään minuun vaikutuksen. Kuolinsiivous kosketti vieläkin enemmän. Usean vuosikymmenen aikana Kilven mieleen putkahtaneet ja sen jälkeen talteen keräämät ajatelmat ja runot tulevat lähelle.

Kuolinsiivouksessa käsitellään pienin paloin isoja teemoja. Koettu evakkous ja sota näkyvät kirjan sivuilla rauhan kaipuuna ja kroonisena ikävöintinä.

Elämässä on kestettävä kohtuuttoman paljon ikävöintiä... ...Lapsena. Vanhana. Ja siinä välissä. Mutta ikävöintiinkin on apu: runous. (2001)

Vaikea suhde omiin lapsiin tuo puolestaan oman epätäydellisyydestä ja inhimillisyydestä kertovan vastapainonsa hyvyyteen kurkottaviin aforismeihin. Luonto ja sen suojeleminen sekä eläinten oikeuksien puolesta puhuminen ovat läsnä jossain muodossa lähes joka sivulla.

...Ihmiskeskeisyys on yhtä suuri erehdys kuin käsitys, että maapallo on maailmankaikkeuden keskus. (1985)

Kirja on synkähköstä nimestään huolimatta lopulta varsin valoisa teos. Humoristinenkin. Se on oodi hyväntahtoisuudelle, merkityksellisten asioiden puolesta taistelemiselle, rakkaudelle ja intohimolle. Mutta kuten elämä, sisältää Kuolinsiivouskin myös tummempia sävyjä. Ikääntymisen kipua, läheisyyden kaipuuta, menetyksiä ja yksinäisyyttä. Pienet mietelmät sisältävät koko elämän kirjon.

Kuolinsiivouksesta on blogattu myös mm. Täällä toisen tähden alla-blogissa, jossa teos sai lukijansa hidastamaan vauhtia ja Erjan lukupäiväkirjassa, jossa vaikeiden aiheiden kohtaamisen uskotaan tekevän hyvää lukijalleen.

12 kommenttia:

  1. Olen lukenut Kilveltä paljon muuta, mutta en vielä Kuolinsiivousta. Rakastan hänen runojaan, vaikka en ole mikään runojen lukija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lukemaan myös Kuolinsiivouksen. Pieni kirja täynnä isoja mutta meille kaikille niin läheisiä mietteitä.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Suosittelen, suosittelen, suosittelen! :)

      Poista
  3. Kiitos, että muaitutit tästä. Pidän niin paljon Kilven feministisistä ja luontoa ylistävistä romaaneistaan Kesä ja keski-ikäinen nainen ym ja eroottisesta Tamarasta. Hienoa, etttä hän yhä jaksaa kirjoittaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos puolestaan noista kirjavinkeistä. Kilven romaaneja ei ole vielä tullut nimittäin luettua. Seuraavaksi niiden kimppuun.

      Poista
  4. Luin Kuolinsiivouksen viime kesänä lukumaratonilla, ja tulen varmasti lukemaan sen vielä uudelleenkin. Juuri sellainen kirja, jonka pariin voi palata rauhoittumaan ja mietiskelemään aina uudelleen ja uudelleen. Kaunis kirja, mutta ei vailla säröjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin kiteytetty. Tähän kirjaan tulee varmasti palattua monet kerrat.

      Poista
  5. Minullakin on tämä kirja luvussa, ollut jo pidemmän aikaa. Olen lukenut tätä hitaasti ja nautiskellen pienissä erissä. Jotenkin tuntuu, että tämä on niin pakahduttava kokonaisuus, etten kykene lukemaan paljoa kerralla. Ihana, koskettava kirja. <3

    Yritän blogata tästä nyt elokuussa, joten palaan asiaan lähiaikoina omassa blogissani. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä sellainen teos, jonka todella halusin omaan (aivan liian pieneen) kirjahyllyymme. Ja Kilpi kirjailijana on mielestäni hieno esikuva. Seistäpä itsekin vielä myöhemmälläkin iällä horjumatta hyvien, tärkeiden asioiden takana. Ihanaa että bloggaat tästä kirjasta. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!