Mitä tiedän Vera Candidasta
Véronique Ovaldé: Mitä tiedän Vera Candidasta (<- Adlibrikseen)
Alkuteos: Ce que je sais de Vera Candida, 2009
Kustantaja: WSOY, 2011
Suomentanut: Ville Keynäs
Kansi: Tuula Mäkiä
Sivuja: 284
Pisteet: 4/5
Kun Vera Candida myöhemmin ajatteli aikaa ennen muuttoaan Itxagan luo, se tuntui siltä kuin hän olisi asunut jossakin kehitysmaan perukoilla ja vähitellen hänen maansa - joka rajoittui hänen ruumiiseensa, mieleensä ja tyttäreensä - avautui tietynlaiselle demokratialle ja vauraudelle. Hänestä tuntui että siihen aikaan hän ei puhunut ollenkaan tai sitten niin vähän että sopersi sanottavansa ja sai puheen lahjan vasta Itxagan avulla. Hän muisti itsensä pienenä turhautuneena ja pelokkaana eläimenä.
Hei! Minua onnisti Kirjava kammari-blogin arpajaisissa ja voitin Véronique Ovaldén kirjoittaman romaanin Mitä tiedän Vera Candidasta. Annoin Kirjavan kammarin Karoliinan valita voittokirjani ja hänen valintansa osui aivan nappiin! Ovaldén realismia ja mystiikkaa yhdistävä kertomus neljän sukupolven vahvoista, mutta omalla tavallaan kärsineistä naisista imaisi minut täysillä mukaansa kuumaan Etelä-Amerikkaan.
Mitä tiedän Vera Candidasta kertoo isoäiti Rose Bustamentesta, hänen tyttärestään Violettesta, tyttärentyttärestä Vera Candidasta ja tämän tyttärestä Monica Rosesta. Yksinäinen nainen Rose Bustamente on joutunut nuorena työskentelemään prostituoituna elättääkseen itsensä kaukaisella Vatapunan saarella. Lopulta hän on kuitenkin kyennyt siirtymään kalastamiseen ja elämä näyttää hyvältä. Mutta kun Rose tutustuu saarelle asettuvaan epäilyttävään Jeronimoon, on seurauksena tuskaa, joka tulee siirtymään kuin kirous sukupolven naiselta toiselle. Rosen tyttärentytär Vera Candida päättää kuitenkin muuttaa kohtaloaan, lähteä mantereelle ja uskaltaa uskoa ihmisten hyvyyteen. Voiko kirouksen lopulta murtaa?
Mitä tiedän Vera Candidasta avasi eteeni kuvan seksuaalisen väkivallan seurauksista. Siitä, kuinka paljon koettu väkivalta muuttaa ihmisen ajattelua, vaikeuttaa muihin ihmisiin ja elämään luottamista ja kuinka pitkään toipuminen seksuaalisesta väkivallasta kestää. Kirja antoi kuitenkin lopulta toivoa. Positiivinen ihmissuhdekokemus voi palauttaa luottamuksen ja oikaista vääristynyttä käsitystä seksuaalisuudesta. Rakkaudella on kyky parantaa.
Ps. Kirjasta on kirjoitettu mm. seuraavissa blogeissa: Eniten minua kiinnostaa tie, Kirjava kammari, Leena Lumi, Lukemisen ilo, Lukutuulia, Mari A:n kirjablogi ja Oota, mä luen tän eka loppuun.
Pps. Kevät on näemmä tulossa ranteelleni istahtaneesta perhosesta päätellen. Rannekorun on valmistanut kierrätetystä polkupyörän sisäkumista 2.elämä. Aika kaunista kierrätystä.
Alkuteos: Ce que je sais de Vera Candida, 2009
Kustantaja: WSOY, 2011
Suomentanut: Ville Keynäs
Kansi: Tuula Mäkiä
Sivuja: 284
Pisteet: 4/5
Kun Vera Candida myöhemmin ajatteli aikaa ennen muuttoaan Itxagan luo, se tuntui siltä kuin hän olisi asunut jossakin kehitysmaan perukoilla ja vähitellen hänen maansa - joka rajoittui hänen ruumiiseensa, mieleensä ja tyttäreensä - avautui tietynlaiselle demokratialle ja vauraudelle. Hänestä tuntui että siihen aikaan hän ei puhunut ollenkaan tai sitten niin vähän että sopersi sanottavansa ja sai puheen lahjan vasta Itxagan avulla. Hän muisti itsensä pienenä turhautuneena ja pelokkaana eläimenä.
Hei! Minua onnisti Kirjava kammari-blogin arpajaisissa ja voitin Véronique Ovaldén kirjoittaman romaanin Mitä tiedän Vera Candidasta. Annoin Kirjavan kammarin Karoliinan valita voittokirjani ja hänen valintansa osui aivan nappiin! Ovaldén realismia ja mystiikkaa yhdistävä kertomus neljän sukupolven vahvoista, mutta omalla tavallaan kärsineistä naisista imaisi minut täysillä mukaansa kuumaan Etelä-Amerikkaan.
Mitä tiedän Vera Candidasta kertoo isoäiti Rose Bustamentesta, hänen tyttärestään Violettesta, tyttärentyttärestä Vera Candidasta ja tämän tyttärestä Monica Rosesta. Yksinäinen nainen Rose Bustamente on joutunut nuorena työskentelemään prostituoituna elättääkseen itsensä kaukaisella Vatapunan saarella. Lopulta hän on kuitenkin kyennyt siirtymään kalastamiseen ja elämä näyttää hyvältä. Mutta kun Rose tutustuu saarelle asettuvaan epäilyttävään Jeronimoon, on seurauksena tuskaa, joka tulee siirtymään kuin kirous sukupolven naiselta toiselle. Rosen tyttärentytär Vera Candida päättää kuitenkin muuttaa kohtaloaan, lähteä mantereelle ja uskaltaa uskoa ihmisten hyvyyteen. Voiko kirouksen lopulta murtaa?
Mitä tiedän Vera Candidasta avasi eteeni kuvan seksuaalisen väkivallan seurauksista. Siitä, kuinka paljon koettu väkivalta muuttaa ihmisen ajattelua, vaikeuttaa muihin ihmisiin ja elämään luottamista ja kuinka pitkään toipuminen seksuaalisesta väkivallasta kestää. Kirja antoi kuitenkin lopulta toivoa. Positiivinen ihmissuhdekokemus voi palauttaa luottamuksen ja oikaista vääristynyttä käsitystä seksuaalisuudesta. Rakkaudella on kyky parantaa.
Ps. Kirjasta on kirjoitettu mm. seuraavissa blogeissa: Eniten minua kiinnostaa tie, Kirjava kammari, Leena Lumi, Lukemisen ilo, Lukutuulia, Mari A:n kirjablogi ja Oota, mä luen tän eka loppuun.
Pps. Kevät on näemmä tulossa ranteelleni istahtaneesta perhosesta päätellen. Rannekorun on valmistanut kierrätetystä polkupyörän sisäkumista 2.elämä. Aika kaunista kierrätystä.
Voi, tulipa hyvä mieli siitä, että onnistuin valitsemaan sinulle oikean kirjan! Kivaa myös, että laitat sen vielä eteenpäin. :)
VastaaPoistaJa koru on tosiaan kaunis!
Rankasta aiheestaan huolimatta suorastaan nautin tästä elämänmakuisesta kirjasta. Kiitokset vielä kirjasta! :)
PoistaEn yleensä kauheasti innostu esittävistä koruista mutta kuka nyt perhosia voisi vastustaa! He tekevät polkupyörän sisäkumista myös veikeitä kirjanmerkkejä. Voi olla, että pakko hommata semmoinen itselle ja muutama blogiini arvottavaksikin. :)
Sait aivan ihastuttavan kirjan! Tälle kirjalle pitäisi saada blogisavja. Minä niin pidin kirjassa kaikesta ja jos Ovaldéa suomennetaan lisää, minä luen häntä. Onnea voitosta!
VastaaPoistaOlen kyllä onnekas voittaja, en olisi varmastikaan löytänyt tämän hienon kirjan luo ilman arpajaisia. Tässä oli jotain samaa mystiikkaa kuin Laura Esquivelin ja Gabriel García Márquezin teoksissa, joista myös pidän kovasti. Ja aihe tietysti, seksuaalisen väkivallan aiheuttamista arvista ei puhuta vieläkään riittävästi. Eikä ilmeisestikään tarpeeksi ymmärrettävästi ainakaan Suomessa tehtyjen seksuaalirikosten hyvin alimitoitettuja "rangaistuksia" seuratessa...
PoistaKuulostaa kyllä kiehtovalta kirjalta! Ihan vieras minulle, mutta pitäisipä ehkä lukea :)
VastaaPoistaKiehtova on osuva sana tälle kirjalle. Kirja on näyttänyt jakaneen lukijoiden mielipiteitä mutta kannattaa ehdottomasti lukea. Ei voi tietää etukäteen, miten tämän kirjan kanssa kullekin käy. :)
PoistaVaikuttaa sellaiselta kirjalta, josta minäkin pitäisin. Laitetaanpa nimi ylös!
VastaaPoistaMinustakin tuntuu, että voisit pitää tästä kirjasta. Kokeilehan!
PoistaKuulostipa mielenkiintoiselta. Täytyy pitää mielessä - yritän taas tänä vuonna lukea enemmän ranskaksikin, joten tämän voisi yrittää hankkia vaikka alkukielellä :-)
VastaaPoistaAlkukielellä tämä voisi toimia vielä paremmin. Alkuun suomennos nimittäin tuntui hivenen tökkivältä (Ovalden teksti on omaperäistä eikä noudattele oikeinkirjoitussääntöjä, suomentajalla on ollut varmasti tekemistä). Oma ranskantaitoni on heikossa jamassa, mutta voisin kyllä itsekin innostua kokeilemaan, miten ranskaksi lukeminen sujuisi. :)
PoistaTämä on kirja, jonka tunnelmasta ja kielestä pidin paljon. Tuskin maltoin välillä laskea kirjaa kädestäni.
VastaaPoistaIhan samoin kävi minulle, kirja imaisi mukaansa. Alkuun vierastin tekstin rakennetta (mm. tekstiä suluissa, mistä en pidä kaunokirjallisuudessa yhtään) mutta teksti joko normalisoitui loppua kohden tai sitten olin niin kirjan pauloissa, etten enää kiinnittänyt huomiota tekstin rakenteeseen.
Poista