torstai 3. tammikuuta 2013

Mitä tiedän Vera Candidasta

Véronique Ovaldé: Mitä tiedän Vera Candidasta (<- Adlibrikseen)
Alkuteos: Ce que je sais de Vera Candida, 2009
Kustantaja: WSOY, 2011
Suomentanut: Ville Keynäs
Kansi: Tuula Mäkiä
Sivuja: 284
Pisteet: 4/5

Kun Vera Candida myöhemmin ajatteli aikaa ennen muuttoaan Itxagan luo, se tuntui siltä kuin hän olisi asunut jossakin kehitysmaan perukoilla ja vähitellen hänen maansa - joka rajoittui hänen ruumiiseensa, mieleensä ja tyttäreensä - avautui tietynlaiselle demokratialle ja vauraudelle. Hänestä tuntui että siihen aikaan hän ei puhunut ollenkaan tai sitten niin vähän että sopersi sanottavansa ja sai puheen lahjan vasta Itxagan avulla. Hän muisti itsensä pienenä turhautuneena ja pelokkaana eläimenä. 

Hei! Minua onnisti Kirjava kammari-blogin arpajaisissa ja voitin Véronique Ovaldén kirjoittaman romaanin Mitä tiedän Vera Candidasta. Annoin Kirjavan kammarin Karoliinan valita voittokirjani ja hänen valintansa osui aivan nappiin! Ovaldén realismia ja mystiikkaa yhdistävä kertomus neljän sukupolven vahvoista, mutta omalla tavallaan kärsineistä naisista imaisi minut täysillä mukaansa kuumaan Etelä-Amerikkaan. 

Mitä tiedän Vera Candidasta kertoo isoäiti Rose Bustamentesta, hänen tyttärestään Violettesta, tyttärentyttärestä Vera Candidasta ja tämän tyttärestä Monica Rosesta. Yksinäinen nainen Rose Bustamente on joutunut nuorena työskentelemään prostituoituna elättääkseen itsensä kaukaisella Vatapunan saarella. Lopulta hän on kuitenkin kyennyt siirtymään kalastamiseen ja elämä näyttää hyvältä. Mutta kun Rose tutustuu saarelle asettuvaan epäilyttävään Jeronimoon, on seurauksena tuskaa, joka tulee siirtymään kuin kirous sukupolven naiselta toiselle. Rosen tyttärentytär Vera Candida päättää kuitenkin muuttaa kohtaloaan, lähteä mantereelle ja uskaltaa uskoa ihmisten hyvyyteen. Voiko kirouksen lopulta murtaa?

Mitä tiedän Vera Candidasta avasi eteeni kuvan seksuaalisen väkivallan seurauksista. Siitä, kuinka paljon koettu väkivalta muuttaa ihmisen ajattelua, vaikeuttaa muihin ihmisiin ja elämään luottamista ja kuinka pitkään toipuminen seksuaalisesta väkivallasta kestää. Kirja antoi kuitenkin lopulta toivoa. Positiivinen ihmissuhdekokemus voi palauttaa luottamuksen ja oikaista vääristynyttä käsitystä seksuaalisuudesta. Rakkaudella on kyky parantaa. 

Ps. Kirjasta on kirjoitettu mm. seuraavissa blogeissa: Eniten minua kiinnostaa tieKirjava kammari, Leena Lumi, Lukemisen iloLukutuulia, Mari A:n kirjablogi ja Oota, mä luen tän eka loppuun.

Pps. Kevät on näemmä tulossa ranteelleni istahtaneesta perhosesta päätellen. Rannekorun on valmistanut kierrätetystä polkupyörän sisäkumista 2.elämä. Aika kaunista kierrätystä.

12 kommenttia:

  1. Voi, tulipa hyvä mieli siitä, että onnistuin valitsemaan sinulle oikean kirjan! Kivaa myös, että laitat sen vielä eteenpäin. :)

    Ja koru on tosiaan kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rankasta aiheestaan huolimatta suorastaan nautin tästä elämänmakuisesta kirjasta. Kiitokset vielä kirjasta! :)

      En yleensä kauheasti innostu esittävistä koruista mutta kuka nyt perhosia voisi vastustaa! He tekevät polkupyörän sisäkumista myös veikeitä kirjanmerkkejä. Voi olla, että pakko hommata semmoinen itselle ja muutama blogiini arvottavaksikin. :)

      Poista
  2. Sait aivan ihastuttavan kirjan! Tälle kirjalle pitäisi saada blogisavja. Minä niin pidin kirjassa kaikesta ja jos Ovaldéa suomennetaan lisää, minä luen häntä. Onnea voitosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä onnekas voittaja, en olisi varmastikaan löytänyt tämän hienon kirjan luo ilman arpajaisia. Tässä oli jotain samaa mystiikkaa kuin Laura Esquivelin ja Gabriel García Márquezin teoksissa, joista myös pidän kovasti. Ja aihe tietysti, seksuaalisen väkivallan aiheuttamista arvista ei puhuta vieläkään riittävästi. Eikä ilmeisestikään tarpeeksi ymmärrettävästi ainakaan Suomessa tehtyjen seksuaalirikosten hyvin alimitoitettuja "rangaistuksia" seuratessa...

      Poista
  3. Kuulostaa kyllä kiehtovalta kirjalta! Ihan vieras minulle, mutta pitäisipä ehkä lukea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiehtova on osuva sana tälle kirjalle. Kirja on näyttänyt jakaneen lukijoiden mielipiteitä mutta kannattaa ehdottomasti lukea. Ei voi tietää etukäteen, miten tämän kirjan kanssa kullekin käy. :)

      Poista
  4. Vaikuttaa sellaiselta kirjalta, josta minäkin pitäisin. Laitetaanpa nimi ylös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tuntuu, että voisit pitää tästä kirjasta. Kokeilehan!

      Poista
  5. Kuulostipa mielenkiintoiselta. Täytyy pitää mielessä - yritän taas tänä vuonna lukea enemmän ranskaksikin, joten tämän voisi yrittää hankkia vaikka alkukielellä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkukielellä tämä voisi toimia vielä paremmin. Alkuun suomennos nimittäin tuntui hivenen tökkivältä (Ovalden teksti on omaperäistä eikä noudattele oikeinkirjoitussääntöjä, suomentajalla on ollut varmasti tekemistä). Oma ranskantaitoni on heikossa jamassa, mutta voisin kyllä itsekin innostua kokeilemaan, miten ranskaksi lukeminen sujuisi. :)

      Poista
  6. Tämä on kirja, jonka tunnelmasta ja kielestä pidin paljon. Tuskin maltoin välillä laskea kirjaa kädestäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samoin kävi minulle, kirja imaisi mukaansa. Alkuun vierastin tekstin rakennetta (mm. tekstiä suluissa, mistä en pidä kaunokirjallisuudessa yhtään) mutta teksti joko normalisoitui loppua kohden tai sitten olin niin kirjan pauloissa, etten enää kiinnittänyt huomiota tekstin rakenteeseen.

      Poista

Kiitos kommentistasi!