lauantai 29. joulukuuta 2012

Kosovon mustarastaat - runoja hyljeksitystä kansasta

Kuva: Savukeidas
Paul Polansky: Kosovon mustarastaat (<- Adlibrikseen)
            Suomentanut: Vesa Etelämäki ja Ville Hytönen
Kustantaja: Savukeidas, 2012
Sivuja: 64
Pisteet: 4+/5

Päivää ennen kuin brittien suojelujoukot 
vedettiin pois leiristämme
näin kuinka johdossa ollut luutnantti Colonel
ympäröi itsensä mustalaislapsilla
kuvaa varten.

... Kuvaa varten
lapset pitivät kiinni luutnantti Colonelista
aivan kuin hän olisi ollut heidän pelastajansa. 

Mieleeni muistuivat kuvat,
jotka tšekkivartijat ottivat itsestään 
mustalaislapsien kanssa
ennen kuin he
hukuttivat heidät kenttäkäymälöihinsä. 

Muistin myös mustalaislapset 
Auschwitzissa, jotka tri Josef Mengele
asetti riviin yhteiskuvaa varten
ennen kuin lähetti heidät kaasukammioon. 

He kutsuivat häntä Joe-sedäksi,
koska hän oli luvannut
suojella heitä. 

Meidän Joe-setämme
ei tehnyt sitä lupausta. 

Katkelmia Paul Polanskyn runosta Meidän Joe-setämme.

Amerikkalaisen Paul Polanskyn runoteos Kosovon mustarastaat on kokoelma Polanskyn silminnäkijähavaintoja mustalaisten asemasta Kosovossa. Teos näyttää mustalaisten pelon ja nälän täyttämän arjen pakolaisleireillä. Mustalaiset ovat Kosovossa hyljeksittyjä niin albaanien, serbien kuin YK:n taholta ja kohtaavat jatkuvaa väkivaltaa ja halveksuntaa. Polansky antaa kaivatun äänen kansakunnalle, jonka niin moni on tuntunut tahtovan vaientaa lopullisesti.

Kosovon mustarastaat on herättelevä, hätkähdyttäväkin runoteos. Kuvattuaan serbien ja albaanien mustalaisiin kohdistamaa vihaa ja paljastettuaan järjestöjen haluttomuuden toimia mustalaisten puolesta osoittaa Polansky lopulta sormensa lukijaan. Meidän kaikkien ennakkoluulot ylläpitävät mustalaisten sorrettua asemaa. Me voimme vaikuttaa mustalaisten tulevaisuuteen ja vaatia tälle kansalle sille kuuluvia ihmisoikeuksia. Asia, jonka tulisi olla itsestäänselvyys, mutta josta ollaan yhä kaukana.

Kosovon mustarastaat-runoteoksesta on kirjoitettu myös Mari A:n kirjablogissa ja Tarinauttisen hämärän hetkissä. Kannattaa käydä lukemassa.

Luulin pitkään että tšekit 
tappoivat mustalaiset Letyssä.
Eivät he sitä tehneet.

Vaan kaikki me, jotka pidimme yllä
mielikuvia lapsenryöstäjistä
ja kanavarkaista.

Ruotsalaisten ei tarvitse enää kantaa taakkaa
viikinkiaikojen raiskauksista eikä brittien
siviilien pommittamisesta Dresdenissä.

Mutta me olemme kaikki syyllisiä, kun sanomme mustalaisten
edelleen vaeltavan vankkureilla, vaikka suurin osa heistä 
ei ole kuullut siitä edes tarinoita.

Me olemme tuominneet mustalaiset menneisyyteen,
koska emme tahdo heille
tulevaisuutta. 

Katkelma Paul Polanskyn runosta Kuka tappoi mustalaiset?

4 kommenttia:

  1. Rankkaa tekstiä. Ehkä kannattaa tutustua - jos uskallan. Saattaa nimittäin osua aika pahasti omaan nilkkaan.
    Kiitos, kun tuot esille tällaisiakin kirjoja, joita ei ehkä heti ensimmäiseksi kirjakaupassa tulisi vilkaisseeksi.
    Ja - vielä kerran kiitos keittokirjasta. Se näyttäisi olevan kovasti selailussa ja veikkaanpa, että ehkä jo ensi viikolla saamme maistiaisia;)
    Oikein hyvää loppuvuotta ja tietysti uutta vuotta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on todellakin ravisteleva, silmät aukaiseva teos. Hirveitä ihmisoikeusrikkomuksia tapahtuu yhä. Ennakkoluulojen hälveneminen ja pakolaisaseman myöntäminen Kosovon romaneille olisi paikallaan.

      Mukava kuulla että kirja on käytössä. Hyvää uutta vuotta toivotellen :)

      Poista
  2. Löysin kirjan vähän aikaa sitten Eurooppa-haasteeseen. Haasteen täyttämisen lisäksi oli ravisteleva, harva se päivä tosiaan Helsingissäkin törmää tähän "ongelmaan". Jännää, että näitä Euroopan omia asioita ja ihmisoikeusasioita ei saada järjestykseen.

    Mari A.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella hienoa, että toit tämän kirjan aikoinaan kirjablogimaailmaan. Kirja antoi tällaiselle ummikollekin tietoa romanien tilanteen taustoista.

      Poista

Kiitos kommentistasi!