Arvonta: Sielun ja ruumiin avaava Pohja

Laura Gustafsson: Pohja
Into, 2017
Kansi: Aiju Salminen
141 sivua
arvostelukappale

"KU MÄ HALUAN."

"..."

"Mä HA LU AN."

"Ei ole."

"Mä ha lu AAAAAANNNN."

"Nyt saatana hiljaa. Perkele! Vittu."

Kaikki itkeävät.

Ilmoitan virastoihin, että en pysty tähän. Luulin, että pystyisin, mutta en. Olen Peppi Pitkätossu, joka sai vauvan ja kadotti huumorintajunsa. Kaikki kulta käytettiin leluihin ja karkkiin, Pikku-ukon kinnerjänne katkesi, ja Herra Tossavaisella olikin ebola. Teen itsestäni lastensuojeluilmoituksen.

ARVONTA SUORITETTU. Voittajaksi osui Facebookin puolella osallistunut Sari H., onnea! Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille!

Hei! Laura Gustafssonin työt vetävät minua poikkeuksetta puoleensa. Ihmisen julmuutta kuvaava Anomalia toimi ensikosketuksena hänen suorapuheiseen kirjalliseen tuotantoonsa. Maailmanlopun odotuksesta kertova Korpisoturi oli ihmiskriittisyydessään paikoin vaikeaakin nieltävää. Epäihmisyyden museo puolestaan muistutti, kuinka helposti rajaamme jotain itsemme ulkopuolelle. Oli kyseessä sitten toinen laji tai vaikkapa vain sukupuoli. 

Myös Gustafssonin uusin työ Pohja on vastustamattoman suorapuheinen. Omaelämäkerrallista fiktiota tarjoilevassa teoksessa suoritetaan vuorovedoin ruumiin ja sielun avaus. Pienen kirjan rakenne on oivaltava. Ruumiinavauksessa itsemurhayritykseen menehtyneen päähenkilön myrkyttynyttä kehoa kommentoi patologi. Sielunavauksessa päähenkilö itse paljastaa elämänsä kitkerien myrkkylienten sisällön. Läpi käydään vaikea suhde omaan kehoon, mielenterveys- ja sitoutumisongelmat sekä monenlaisia häpeällisiksi koettuja tunteita kuten kateus kollegoiden uraa kohtaan. 

Päällimmäisenä kirjasta jää kaikumaan rajattomuus. Päähenkilö ei suojaudu vaan antaa kohdella itseään huonosti. Hän ei sano seksille ei, vaikka se ei tuotakaan hänelle nautintoa. Toisaalta hän käyttäytyy itsekin rajattomasti. Jälkikäteen huomasin mieleeni painuneen vahvimmin kirjan äitiyttä käsittelevät kohdat. Isät eivät taida vielä tänäkään päivänä potea huonoa omaatuntoa vanhemmuuden ja uran yhteensovittamisesta samalla tavoin kuin äidit. 

Tunsiko Charles Bukowski syyllisyyttä siitä, ettei itse keksinyt iltasatuja, vaan kirjoitti mieluiten yksin kahvikupin ääressä kuolemasta.

Aprikoiko Charles Bukowski, miten lapsi myöhemmin tulkitsisi näitä kirjoituksia, ja ymmärsi, että lapselle hän ei olisi boheemitaiteilija eikä suuri kirjailija, vaan vanhempi, jonka ratkaisut punnitaan ankarammin kuin armottominkaan kirja-arvio. 

Gustafsson ei säästele itseään vaan tuntuu sukeltavan synkimpään pohjaan asti. Pohjamutia pengottuaan hän nousee lopuksi pintaan kohti valoa, vaikka hänellä ei olekaan mukanaan kaikelle selitystä tarjoavaa aarretta. Tärkeintä on, että mieltä ja kehoa myrkyttänyttä miellyttämishalua on matkan varrella pudonnut pois todennäköisesti niin kirjoittajan kuin lukijankin hartioilta. 

Jos haluat tämän kerran luetun teoksen itsellesi, osallistu kirjan arvontaan jättämällä kommentti tai tykkäämällä postauksesta blogin Facebook-sivulla. Suoritan arvonnan lauantaina 7.10. klo 18. 

Helmet-lukuhaasteen kohta 10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis.