Kolme kirjaa maahanmuutosta






Pajtim Statovci
Tiranan sydän
Otava 2016
271 sivua

Mutta heidän onnensa on se, etteivät he tiedä millaista alusta aloittaminen todella on, etteivät he tiedä miltä tuntuu, kun asiat, joista on joskus ollut ylpeä, muuttuvat asioiksi, joita häpeää enemmän kuin ylpeyttä on ikinä mahdollista tuntea.

Pajtim Statovcin Tiranan sydän teki vaikutuksen. Kuljin sydän syrjälläni albaaninuorukaisen vierellä sodan köyhdyttämältä Balkanilta aina Suomeen saakka. Nuorukainen etsii sukupuoli-identiteettiään ja paikkaansa maasta toiseen vaeltaessaan. Matkassaan hänellä on synkkä salaisuus ja häpeä omasta taustasta. Kirjan loppupuolella päähenkilö osallistuu kykykilpailuun. Kyseinen verso tuntuu kasvavan eheästä tarinasta irtonaiseksi ja jätti hieman epäuskottavan jälkimaun. Muutoin nautin Statovcin kyvystä kirjoittaa taidokkaasti tärkeästä aiheesta.

Helmet-lukuhaasteen kohta 40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Satu Rämö
Islantilainen voittaa aina. Elämää hurmaavien harhojen maassa
WSOY 2015
281 sivua

Oman osaamisen jatkuva kehittäminen ja uuteen ammattiin kouluttautuminen ovat suomalaisille tuttuja mantroja. Islannissa niistä ei juurikaan puhuta, sillä ne ovat itsestäänselvyyksiä.
Ei täällä harmitella, jos koulutusta vastaavaa työtä ei löydy. Silloin opetellaan uusi ammatti. Muutokset nähdään mahdollisuuksina, niitä ei pelätä. 

Tässäpä vasta hilpeä kirja. Satu Rämön Islantilainen voittaa aina oli mitä mainiointa kesälukemista. Rämö kertoo, millaista on sopeutua vaatimattomuuteen kasvatettuna suomalaisena islantilaiseen elämäntapaan, jossa ei ole tapana vähätellä omia saavutuksia. Kirjasta tarttuukin mukaan optimismia ja halua uskoa omiin kykyihin. Toisaalta suomalaiselle järkevyydellekin olisi Rämön mukaan paikkansa islantilaisessa yhteiskunnassa. Muutamassa kohdassa on havaittavissa pientä toistoa, mutta muuten Islantilainen voittaa aina on oikein mainio lukupala. 

Helmet-lukuhaasteen kohta 25. Kirja, jossa kukaan ei kuole.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Merete Mazzarella
Elämän tarkoitus
Tammi 2017
255 sivua

Hän (Tony Judt, bloggaajan huomautus) olisi ymmärtänyt myös minun suruni tanskalaisen leipomoni menettämisestä, hän on ilmaissut ymmärrystä intellektuellien halveksuvasti populisteiksi leimaamia ihmisiä kohtaan, esimerkiksi tuiki tavallisia englantilaisia, joita harmittaa kun heidän pubinsa - heidän luontevimmat turvapaikkansa kodin ulkopuolella - täyttyvät maahanmuuttajista, usein yhden kansallisuuden edustajista, intialaisista, puolalaisista. Se että leipomon tilalle tulee falafelravintola ei sinänsä ole mikään huononnus, ja täytyyhän puolalaistenkin saada käydä pubissa, mutta monet nykypäivän muutoksista ovat kyllä ilmeisiä huononnuksia. 

Merete Mazzarellan kirjat ovat yleensä takuuvarmoja herkkupaloja. Juhlista kotiin on suorastaan suosikkini. Odotinkin tuoreen Elämän tarkoitus -teoksen lukemista. Mazzarella käsittelee tuttuun rupattelevaan, kirjallisuudesta esimerkkejä tarjoilevaan, tyyliinsä elämän suuria aiheita. Mieleenpainuvinta on pohdinta siitä, miten tärkeää oman kulttuurin ja elämäntavan ylläpitäminen on elämän merkityksellisyyden kokemisen kannalta.

Ensimmäistä kertaa myös ärsyynnyin Mazzarellan tekstin äärellä. Vaikka kirjailija peräänkuuluttaa pakolaisten auttamista, kuultaa rivien välistä nimby-asennetta ("not in my back yard"). Lopulta me ihmiset olemme kuitenkin varsin samanlaisia kansallisuuteen katsomatta. Ennakkoluulot tulevat usein turhaan meidän ihmisten väliin. Kirjaa lukiessani mieleeni tulivat niin muslimituttavamme ja -naapurimme kuin vaihto-oppilasaikojeni hauska tapahtuma. Puolalaiset ystäväni nimittäin purskahtivat nauruun alettuani puhua heille suomea. Olin täydellisesti unohtanut, että he eivät olleetkaan samaa kansalaisuutta kanssani.

Helmet-lukuhaasteen kohta 37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta. 

Kommentit

  1. Statovcin kirja on keikkunut lukulistallani (ja esikoinenkin on vielä lukematta...). Pitääpä koettaa muistaa lukea tämä syksyllä. Kykykilpailuosuus kuulostaa minustakin vähän erikoiselta noihin muihin kirjan aineksiin verrattuna. :)

    Rämön kirjaa en ole lukenut, mutta odottelen kirjastosta hänen uusinta kirjaansa, Unelmahommissa. Ilmeisen taitava kirjoittaja, joka ottaa aiheensa läheltä eli suoraan omista kokemuksistaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissani Jugoslavia on minultakin vielä lukematta. Täytyy ehdottomasti lukea sekin lähiaikoina. Tuo talent-kisa oli ainoa, mikä minua kirjassa tökki. Muuten olin kuin päähenkilön kyljessä kiinni koko lukumatkan ajan. Uskoin täydellisesti kaiken muun.

      Unelmahommissa-kirjan voisinkin laittaa varaukseen. Pidin kovasti Rämön tyylistä kirjoittaa. Kiitos kirjavinkistä! :)

      Poista
  2. Kaikki kolme kirjaa ovat minulle tuntemattomia. Mazzarellaa on kehuttu paljon, joten olen laittanut hänen nimensä muistiin. Olen muutaman kerran kokenut tuollaisen unohtamisen sellaisessa seurassa, jossa on ollut ihmisiä, jotka itse tai joiden vanhemmat ovat jostain muusta maasta kotoisin. Kaikki puhuivat kylläkin suomea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut Mazzarellalta todella monta teosta ja pitänyt kovasti. Tällä kertaa en oikein tavoittanut kirjan punaista lankaa. Onhan teemakin toki todella laaja.

      Uskoisin että nuo brititkin huomaisivat, että samanlaisia ihmisiä tässä ollaan, jos he tutustuisivat baarien uusiin asiakkaisiin. Synkkaaminen ei ole tunnetusti kiinni kansalaisuudesta vaan ihan muista jutuista.

      Poista
  3. Tunnen kaikki kolme kirjailijaa nimeltä, mutta en ole lukenut heiltä mitään. Pajtim Statovcin esikoinen Kissani Jugoslavia kiinnostaa enemmän kuin tämä toinen ja se on ollut pitkään lukulistallani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissani Jugoslavia kiinnostaa minuakin kovasti. Goodreadsista huomasin, että osa on pitänyt tästä Tiranan sydämestä sitäkin enemmän. Mielenkiintoista nähdä, kumpi on itselle se iskevämpi. Tälle napsautin neljä tähteä Goodreadsissa.

      Poista
  4. Pidän Statovcin raikkaasta tavasta kirjoittaa ja käsitellä ihmisen tarvetta tulla nähdyksi ja hyväksytyksi. Tarvitaan sekä juuret, joiden avulla tulkita sekä nykyisyyttä että tulevaa sekä siivet. Kiintoisaa seurata, mihin Statovcin omat siivet kantavat:)

    Mazzarellan "Juhlista kotiin" on mainio teos. Useat aiemmatkin ovat olleet mukavalukuisia, mieluisia ja ymmärtäväisellä asenteella kirjoitettuja. Mutta tämä "Elämän tarkoitus" ei vastakaikua saanut, vaan siitä jäi jotenkin - kun en parempaa adjektiivia keksi - viileän snobistinen/elitistinen lukufiilis...
    P.S. Lukukissa on suloinen ja rennon oloinen kirjavahti:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Statovcia ei ole turhaan kehuttu. Oli hieno sukellus kirjan myötä aivan erilaiseen ihmiskohtaloon. Ja samalla huomasi, kuinka samanlaiset tarpeet meillä kaikilla kuitenkin lopulta on. Kenenkään ei tulisi joutua häpeämään omia juuriaan.

      Sama tunne vaivasi minuakin Mazzarellan uutukaisessa, etenkin kirjan loppupuolella. Aiemmissa kirjoissa vahvuutena on mielestäni ollut vahva omakohtaisuus. Nyt teoksen muutamien aiheiden suhteen tuli tunne, ettei hän ollut konkreettisesti kokenut asioita, vaan puhui jostakin ulkopuolelta.

      Alli-kissa kiittää kehuista ja lähettää terkkuja. Jo 14 vuotta rentoa kirjakissailua takana. :)

      Poista
  5. Minä en jostain syystä tunne minkäänlaista vetoa Statovcin kirjoja kohtaan, vaikka en muista kuulleeni niistä muuta kuin hyvää. Pitäisi varmaan hieman koetella omia "lukurajoja" ja antaa edes yhdelle niistä mahdollisuus.

    Rämön kirja sen sijaan on lukulistalla. En tunne Islantilaista kulttuuria juuri lainkaan ja arkielämää vielä vähemmän, joten oppisin varmasti lukiessani jotain uutta.

    Ja Mazzarellaankaan en ole tainnut tutustua, vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain syystä karttelin minäkin Statovcin kirjoja. Onneksi tuli kirjastossa niin sopivasti tyrkylle että nappasin mukaani. Ja hyvä niin. Ehkä pelkäsin kirjoja vaikeiksi, mutta ainakin Tiranan sydän imaisi mukaansa. Kannattaa kokeilla.

      Veikkaan että tykkäät tästä Rämön kirjasta. Kiinnostava pläjäys Islannista hyvin kirjoitetussa paketissa.

      Mazzarellan kirjoja kannattaa ehdottomasti kokeilla myös. Juhlista kotiin teki aikoinaan ison vaikutuksen.

      Poista
  6. Kiitos. Nyt kävi niin, että varasin nämä kaikki kirjat kirjastosta. Aiemmin en ole pitänyt Statovcia kovin kiinnostavana. Rämön kirjaa en ollut aiemmin edes pannut merkille. Mazzarellaa olen lukenut aiemminkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla. Nämä ovatkin kolme hyvin erilaista kirjaa, mutta yhdistävä punainen lanka löytyy. Hyviä lukuhetkiä!

      Poista
  7. Pidin valtavasti Kissani Jugoslaviasta, mutta tätä en jostain syystä muista ikinä hankkia käsiini. Nyt täytyy skarpata!
    Islantilainen voittaa aina on Elisa Kirjan eduissa alessa ja eräänä päivänä mietiskelin sen hankkimista. Nyt tuli ainakin painava suositus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun täytyy puolestaan ehdottomasti hankkia Kissani Jugoslavia käsiini. Se taisi jo kerran majailla lukupinossani, mutta pelkäsin kirjan olevan liian haastava. Mukaansatempaavan Tiranan sydämen luettuani pelot karisivat.

      Suosittelen ehdottomasti Islantilainen voittaa aina -teosta. Positiivisella tavalla maukas lukuvälipala, joka jättää kuitenkin jotain syvällisempääkin mieleen. Ainakin Islanti-kuumeen. :)

      Poista
  8. Olen lukenut näistä Tiranan sydämen, josta pidin kovasti ja nyt harmittaa etten ehtinyt merkitä siitä mitään muistiin blogiini. Mazzarellaa olen halunnut lukea jo pitkään, mutta jostain syystä en ole saanut aikaiseksi. Hän oli todella hurmaava HelsinkiLitissä ja Kirja vieköön-tilaisuudessa. Hänellä on niin paljon teoksia, en tiedä mistä aloittaisin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sosittelen Mazzarellalta esimerkiksi Juhlista kotiin -kirjaa. Lämminhenkinen, humaani, positiivinenkin teos lähestyvän kuoleman odotuksesta.

      Poista
  9. Ensinnäkin kiva idea tämä koostebloggaus! Minulla on myös ollut se mielikuva, että Statovcin kirjat olisivat jotenkin vaikeita, mutta aion kyllä antaa niille mahdollisuuden.

    Rämön kirjakin on kiinnostanut, ja minullakin taitaa olla varaus siihen uudempaan Unelmahommissa-kirjaan. Mazzarellaa en ole lukenut, mutta tuo sinun suosikkikirjasi häneltä olisi varmasti tutustumisen arvoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Minulla oli sama oletus Statovcin kirjojen suhteen mutta olin aivan väärässä. Tiranan sydän nappasi heti mukaansa. Eli suosittelen!

      Unelmahommissa kiinnostelee minuakin. Osaa se ei ole napannut aivan yhtä paljon kuin tämä Islantilainen voittaa aina, mutta aihekin on tietysti sellainen, joka iskee tai sitten ei.

      Poista
  10. Islantilainen ovoittaa aina on ollut lukulistallani jo pidemmän aikaa. Ei vaan ole osunut sopivasti käsiin. Samoin Mazzarellaa olen aikonut lukea, mutta huolimatta useammasta vaihtoehdosta, en vaan ole saanut aikaiseksi.
    Jännästi alkavat tuntumaan lukemattomatkin kirjat tutuilta, kun niistä lukee tarpeeksi blogeista. Ehkä jossain vaiheessa sitten jo kuvittelen kirjan lukeneeni ;-)
    Pitänee koittaa oikeasti ehtiä ennen sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin on käynyt joskus niin, etten ole enää ollut varma, olenko lukenut teoksen vai lukenut siitä vain mediasta niin paljon. :D

      Poista
  11. Jännä kooste.
    Monessa kirjassa käsitellään maahanmuuttajan elämää, mutta jotenkin en ole ajatellut teemoittaa esimerkiksi Pajtim Statovcia niin, vaikka tottahan se on. Hän on huikea kirjoittaja, joka kuvaa ihmisten tunnetiloja todella puhuttelevasti.
    Olen itse ollut vuosia maahanmuuttaja, tosin erittäin etuoikeutettu, asunut ja työskennellyt yhdeksässä maassa, joten ulkopuolelta katsominen on tuttua. Islanti-kirjan ostin ystävälleni lahjaksi ja hyvä, että palautit sen mieleen, sillä se vaikutti todella mielenkiintoiselta. Olen ollut Islannissa ja muistan sen, että jäin kaikkialla jalkoihin, kun olin tottunut, että esimerkiksi menen ovesta ensin tai minulle ainakin jotenkin pidetään ovea auki. Matkasta on vuosia ja ainakin silloin koko Reykjavikin yö oli yhtä bailaamista ja selvää islanduria ei löytänyt. Meidänkin seminaari-isäntämme tulivat vasta kolmantena päivänä ulos hotellihuoneestaan, kun olivat ensin juoneet tuliaisoluemme (silloin Islannista ei saanut ostaa olutta ja he olivat pyytäneet kaikkia tuomaan sitä).
    Kuuntelin Mazzarellaa keväällä Kirja vieköön -tapahtumassa, ja joku hänen sanomansa alkoi hieman ärsyttää minua. Se liittyi siihen, että hänen auttamansa pakolainen ei ollut riittävän kiitollinen hänelle. Asia ei ole yksinkertainen, mutta kommentointi oli kaukana tasa-arvoisesta ihmiskuvasta. Ehkä olin jostain syystä herkillä, sillä moni muu hänen ajatuksensa kuvastaa syvää inhimmillisyyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekään en lähtenyt lukemaan näitä kolmea kirjoja maahanmuutosta kertovina, vaan huomasin postausta laatiessani niistä kaikista löytyvän maahanmuutto-säikeen (toisissa vahvemmin, toisissa vain sivuosassa). Toisesta tulokulmasta olisi löytynyt varmasti sitten aivan toisenlainen teema.

      Tuossa Islantilainen voittaa aina -kirjassakin tulee esille, että islantilaiset ja suomalaiset ovat Rämön havaintojen mukaan kovimmat bailaajat pohjoismaalaisten kokoontuessa. Islannin tasa-arvoisuus tulee myös sivuilta hyvin esille (ehkä islantilaiset kokevat oven avaamisen toiselle sukupuolen mukaan loukkaavana?). Tällaiset arkiset havainnot olisivat olleet myös mielenkiintoisia.

      Mazzarellasta on tullut aiempien kirjojen kautta humaani kuva, mutta nyt ensimmäistä kertaa tuntui, että kirjan teemat olivat kaukana hänen omasta turvallisesta maailmastaan. Tuli tunne, ettei hän ole kenties esimerkiksi asunut maahanmuuttajien naapurina. Myönnänkin, että verenpaineeni nousi pariin otteeseen teosta lukiessani.

      Poista
  12. Aika erityyppisiltä vaikuttavat kaikki kolme. Statovcilta olen lukenut Kissani Jugoslavian josta pidin ja tämä uudempikin on vielä lukulistalla. Sille olen yrittänyt nostaa myös Mazzarellaa muutamaan otteeseen, mutta aina se jää enkä ole vieläkään hänen kirjoihinsa tutustunut. Pitäisi ja pitäisi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissani Jugoslavia on ehdottomasti lukujonossani. Siitä tuntuu kuulevan vain hyvää. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Suositut tekstit