Flunssan ajamana lukumaratonille

















Hei! Aurinkoinen päivä alkoi tahmeasti. Kurkku tuntui kipeältä ja päässä suhisi alkavan flunssan merkiksi. Kirjastossa odotteli kuitenkin ilokseni useampi varaus ja postissa kirjapaketti. Pakkohan se oli kietaista kaulahuivi kaulaan ja reippailla kirjat kotiin. Ja siitä se ajatus kymmenen minuuttia sitten lähti. 24 tuntia kestävä lukumaraton alkaa nyt!


Lauantai

Klo 14.00 Maratonin käynnistää Tuomas Juntusen kirjoittama Tuntematon lapsi (WSOY 2016).

Klo 19.02 Tuntematon lapsi (304 sivua) luettu. Romaani vastasyntyneen kuolemasta itketti ja veti hiljaiseksi. Vasta kirjan lopussa huomasin, että teos on fiktiivinen, vaikka pohjautuukin tositapahtumiin. Kertojahahmon kautta avautuva tragedia muistuttaa, kuinka hauras elämä ja perusluottamuksemme siihen lopulta onkaan.

Kuuntelin järkyttäviä tarinoita tyytyväisenä, koska kuulemani sopi yhteen uuden elämänkokemukseni kanssa. Kauheasta oli tullut uusi normaali. Pahalta tuntuivat vain niiden kertomukset, jotka olivat menettäneet useamman lapsen. Urheasti kestetty tragedia ei taannutkaan sitä, että elämä oli jo tyhjentänyt laskiämpärinsä ja että vastedes kaikki sujuisi siivosti.

Klo 19.40 Lukumaraton jatkuu Emma Puikkosen Eurooppalaiset unet -episodiromaanin (WSOY 2016) parissa.


Sunnuntai

Klo 9.29 Eurooppalaiset unet luettu (179 sivua). Alku tuntui hieman hankalalta mutta jo toisen episodin jälkeen olin koukussa. Kukin episodi on oma tarinansa jostain päin Eurooppaa. Teoksen aikajana ulottuu vuodesta 1980 kurkistaen kuvitteelliseen tulevaisuuteen vuonna 2027. Episodit nivoutuvat yhteen hahmojen ja teemojen välityksellä. Ihmiset etsivät paikkaansa, kuka paeten sotaa, kuka vastuuta ja itseään. Myös tunnelma yhdistää. Ihmiskohtalot kerrotaan vakavaan, jopa surumieliseen sävyyn. Silti kertomuksista jää päällimmäisenä tunteena pintaan toivo. Tämän päivän teolla ja valinnalla ei korjata yliluonnolliseen tapaan menneitä vääryyksiä kuten kirjassa, mutta voidaan vaikuttaa tulevaisuuteen.

Äiti nousi, käveli kolme askelta miehen luo ja otti minut syliinsä. Hän itki ja puristi niin tiukkaan kuin vain voi, ojensi voitokkaasti kätensä yli kolmenkymmenen vuoden, yli ei-kenenkään-maan, viisumivirkailijoiden ja piikkilanka-aidan, hän ojensi kätensä ja puristi puristi puristi minua rintaansa vasten. 



Klo 9.53 Maraton jatkuu lukemalla minulla kesken olevaa Uinuvat jättiläiset- romaania (Like 2017) sivulta 298 eteenpäin.

Klo 12.11 Sylvain Neuvelin kirjoittama Uinuvat jättiläiset luettu loppuun (53 kirjan viimeistä sivua). Haastattelun muotoon kirjoitettu tarina mystisen jättiläisrobotin löytymisestä koukutti kirjan ensimmäisen puoliskon ajaksi täydellisesti. Projektin eteneminen ja tutkijoiden kesken kehittyvät ihmissuhteet ovat kiinnostavaa luettavaa. Teoksen kirjoitustapa saa lukujumittajankin ahmimaan tarinaa. Puolivälin jälkeen lukuvauhtini hyytyi. Tarina lähtee makuuni liian erikoisille poluille, kun valtiot alkavat kilpailla jättiläisrobotista ja maiden väliset jännitteet kasvavat äärimmilleen. Minulle kirjan alkupuolen ihmissuhdejännitteet tarjosivat kiinnostavampaa luettavaa.

Katsomme aina eteenpäin, emme koskaan taaksepäin. Mutta tämä ilmiö... Se on erilainen. Se haastaa ennakkokäsityksemme. Se tekee pilkkaa fysiikasta, antropologiasta ja uskonnosta. Se kirjoittaa historiaa uudelleen. Se yllyttää meitä epäilemään kaikkea, mitä tiedämme itsestämme... kaikesta. Taidan kuulostaa taas varsin korkealentoiselta.

 Hiukkasen.

 Haluaisin kokeilla jotain vähemmän koulutettua tieteilijää, ehkä jotain huippuälykästä opiskelijaa, jonka ei tarvitse välittää säännöistä, koska ei tunne niitä vielä. Meidän on tarkasteltava tätä ilmiötä uudesta näkökulmasta. Otan yhteyden Yleisen kielitieteen laitokselle. Ehkä sieltä löytyy sopiva ehdokas. 

 Mielenkiintoinen ajatus. Haluatte löytää tutkijan, joka ei varsinaisesti hallitse alaansa, koska pätevät henkilöt ovat kaikki epäonnistuneet.

– En muotoilisi sitä ihan tuolla tavalla, mutta kyllä, jonkun joka on todella älykäs ja jota ennakkokäsitykset eivät rajoita. 

Huom! Jos haluat tämän kerran luetun teoksen itsellesi, vinkkaa asiasta kommenttiboksissa. Laitan romaanin tulemaan ensimmäiselle sitä toivovalle. Kirja on saatu kustantamosta.

Klo 12.51. Aloitin Aino Kiven Maailman kaunein tyttö -romaanin (Into 2016). 

Klo 14.05 Lukumaraton ohi! Ehdin lukea Maailman kaunein tyttö -kirjaa 30 sivua. Yhteensä ehdin nautiskella maratonilla 566 sivun verran kaunokirjallisuutta. Jatkan vielä Aino Kiven kirjoittaman 90-luvulle sijoittuvan siskostarinan parissa. Jäin heti koukkuun.

Aliisa on oikeasta suklaasta tehtyä kaakaota Fazerin kahvion vitriinissä. Aliisa kietoo jokaisen pikkusormensa ympäri, viettelee ja lumoaa pelkällä katseellaan. Vihaan häntä, vihaan enemmän kuin ketään, mutta hän on siskoni, jota minun pitäisi rakastaa. 

Kommentit

  1. Mukavaa maratonia myös sunnuntaille! Toivottavasti vointisi kohenee luettujen sivujen myötä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Olo on ainakin parempi kuin eilen lauantaina. Kirjat taitavat tepsiä lääkkeenä. :)

      Poista
  2. Uinuvat jättiläiset kiinnostaa kovasti!

    outi.saariaho@gmail.com

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Suositut tekstit