keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Vastakohtien Alaska

Yhtään kirjaa ei vahingoitettu kuvausten aikana.





















Jos aivot kykenisivät hahmottamaan, mitä kuolema on, useammat pelkäisivät, miettisivät mihin käyttävät elämän. Mutta aistit ovat valo, jonka ulkopuolella on pimeää. Todellisuutta ei ole ilman näkökulmaa, maisemaa ilman katsojaa. 

Hei! Joni Pyysalon Alaska (WSOY 2016) on kirja, johon ajauduin suositusten johdattamana. Kulttuuri kukoistaa -blogissa kuvattu kirjallinen wau-efekti oli viimeistään syy tarttua teokseen. Ja hyvä niin. Hotkin Alaskan melkein kertalukemalta, vaikka pelkäsin kirjaa etukäteen vaikeaksi. 259-sivuinen romaani tarjoilee isoja ajatuksia muttei silti työnnä lukijaa pois. 

Alaska on matka rakkaudettomuudesta toivoon. Lähtötilanteessa kulttuurisuvusta irtiottoa tekevä Dodo ja pornoyritystä pyörittävä Vesta tuntuvat kovettaneen itsensä rakkautta vastaan. Heillä on omat syynsä rakkauden ja toisen sukupuolen halveksumiseen. Jotain on kuitenkin tapahtumassa. Toisistaan tietämättömät päähenkilöt kohtaavat netissä ja reaalimaailmassa. Samaan aikaan kumpikin kokee kipeän kriisin. Tilanne avaa traagisuudestaan huolimatta mahdollisuuden muutokselle. Etenkin kun sisimmässä on elänyt pieni toivon liekki.

En ollut menettänyt haaveitani. Halusin rakastua, rakastaa ja tulla rakastetuksi, hyväksytyksi ja ymmärretyksi. Tiedostin kaipaavani jotain, mutta normaaliperhekulissit, mies, lapset, talo, koira, kesämökki ja vene tuntuivat mahdottomilta. En tiennyt millä korvata ne, mikä veisi huomion olemisen perimmäisestä mielettömyydestä, paitsi itsen unohtaminen, johon oli harvoja hyviä tapoja. 

Kirja saa pohtimaan, missä kulkee raja, jolloin vapaus alkaa tuottaa onnellisuuden sijaan ahdistusta. Dodo pyrkii henkiseen ja taloudelliseen vapauteen mutta kouristelee samalla eksistentialistisessa kriisissä. Turvallinen ulkoapäin saneltu elämä voi olla turhauttava ja maapallon kestokykyä koetteleva mutta suojaa elämän mielettömyyden aktiiviselta pohtimiselta. Teos on kiinni ajassa. Nykyisin entistä useampi tekee Dodon ja Vestan lailla aktiivisen valinnan vapautensa määrän ja elämäntyylinsä suhteen. 

Alaska on vastakohtien kirja. Jopa niin vahvasti, että koko elämänsä riippumattomuutta etsinyt päähenkilö löytää onnen vasta vapauden vastakohtana tunnetun, hallitsemattomissa olevan rakkauden kautta. Kertomus kuvaa keski-ikäisessä riehuvaa kuolemanpelkoa ja elämänjanoa, rakastumisen yhtäaikaista järjettömyyttä ja merkityksellisyyttä. Teoksen sivuilla esiintyvät myös rakkaudesta löytyvät vastakohdat: rakastumisen tuottama vapauden tunne ja rakastamiseen liittyvä vastuu. 

Etsi ihminen, jota rakastat. Muuta totuutta tai muuta tavoittelemisen arvoista ei ole. Ihminen on yksinkertainen: onnellinen kun rakastaa ja tulee rakastetuksi, onneton kun ajattelee. Kun rakastumisvaihe on mennyt ohi, pitää sopia, neuvotella, järjestää, haluta, päättää, kohdata, niellä, kasvaa ja käyttää järkeä. Pakko-oireiseen häiriöön ja masennukseen on lääkitys, aikuistumattomuuteen pitää hakea ammattiapua. 

Myös ihminen paljastuu kirjassa ristiriitaiseksi. Haluamme tulla hyväksytyksi omana itsenämme mutta pyrimme peittämään kulmamme tai esittämään eri rooleja. Miksi pelkäämme aitoutta vaikka samalla ihailemme sen tuottamaa karismaa? Kirjassa asia havainnollistuu seuranhakupalstojen ilmoitusten ja yhteydenottojen kautta. Dodon ja Vestan tilanteessa nettiminät ja todelliset minät eivät kohtaa toisiaan edes elämän suurimpien käänteiden äärellä. 

Lääkäri luki ihmisestä sairaushistorian, kätilö tunnisti raskauden, minä opin näkemään haurauden, kömpelyyden, epävarmuuden ja turhamaisuuden, inhimillisyyden jota piiloteltiin muotoon ommelluilla kankaanpalasilla.

Alaska on sisällöltään merkittävä kirja. Dialogin suhteen jäin kaipaamaan enemmän runsautta. Nyt se jäi tuntumaan kliiniseltä ja käsikirjoitusmaiselta. Pieni nipistys kirjassa, joka tuntuu ajatellulta ja jolla on valtavasti potentiaalia avartaa lukijansa näkemyksiä elämästä. Minuun se valoi toivoa.  

Helmet-lukuhaaste 2017: Kohta 35. Kirjan nimessä on erisnimi

Goodreads-tähdet: ★ it was amazing

4 kommenttia:

  1. Luin juuri Main postauksen kirjasta ja mietin, onko minun juttuni. Kyllä nyt alkoi tehdä mieli kokeilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on todella vahva kirja. Uskon että ihastuisit. Kannattaa kokeilla. :)

      Poista
  2. Hieno postaus :)
    Jännä juttu, että luimme ja postasimme samanaikaisesti ja kirjatkin oli ulkona hangella, paitsi meillä on vain vähän kuuraa.
    Kun ihmisellä on kaikki ja haluaa elää itsenäisesti muista riippumatta, niin sitten tuleekin se ihmisen ikävä. Kirjan sanoma taisi olla lopulta se valinnan ongelma, olenko yksin vai yhdessä.
    Vertailu ja vastakohdat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja samat sanat postauksestasi. :) Luminen tarina Alaskassa eksymisestä taisi inspiroida meitä molempia (tuli vahvasti mieleen meinatessani jäädyttää itseni pakkasessa kuvaa ottaessani).

      Vestassa näkyi hyvin se, kuinka hän halusi loppuun asti olla riippumaton mutta tuli vahingossa auttaneeksi itseään auttamalla Dodoa. Hänelle tuli hieman yllätyksenä, että hän tarvitsikin toista ihmistä eikä vain tämän rahoja.

      Poista

Kiitos kommentistasi!