maanantai 9. tammikuuta 2017

Lukuhaaste etenee: Käyttövehkeitä ja Kevyesti kipsissä


Hei! Soili Pohjalaisen Käyttövehkeitä (Atena 2016) piti minua otteessaan viimeiselle sivulle asti. Nautin kirjan päähenkilön seurasta, vaikka hän on aika erilainen kuin minä. Saana on kasvanut autokaupan takahuoneessa ja imenyt itseensä sen maailman termeineen ja tuoksuineen. Hän tietää kaiken autoista, ja ehkä jotain myös niiden omistajista. 

Saabimiehistä ei voi sanoa pahaa sanaa. Me olemme joskus yrittäneet oikein keksimällä keksiä. Mutta ei. Saabimiehissä on hirvittävän vähän mitään vikaa. "Oliskohan pitänyt alkaa saabikauppiaaksi?" isä pohti silloin ja kirjoittaa samalla käsin. "Pihejähän ne on", isä oli todennut sutaistuaan nimen alle. Katsoi minuun. "Mutta sekin on hyvä ominaisuus", sanoin isälle. Ei kerta kaikkiaan, saabimiehet ovat Suomen selkäranka. Jos kaikki olisivat niin kuin Saabin omistajat, olisi kunnollista. Helvetin tylsää, mutta kunnollista.

Saana tuntuu näkevän tarkemmin kauas kuin lähelle. Isän kuolema ja sitä seuraava tilapäinen muutto takaisin kotipaikkakunnalle herättää kirjallisuutta opiskelevan nuoren naisen menneisyyden eloon, ja pakottaa hänet käsittelemään omaa elämäänsä. Takaumissa tutustutaan Espanjaan muuttavaan, Saanalle kaukaiseksi jäävään äitiin, alkoholisoituvaan isään ja isoveljeen Veliin, joka katoaa. Käyttövehkeitä-romaanissa perheenjäsenet tuntuvat etsivän omaa paikkaansa sitä koskaan kodin sisältä löytämättä. Kirja on suorapuheisen dialoginsa vastapainoksi hienovarainen kuvaus nuoren mielen murtumisesta. 

Helmet-lukuhaasteen kohta 42. Esikoisteos. 

Goodreads-tähdet: ★ really liked it



Veera Vaahteran (alias kirjailija Pauliina VanhatalonKevyesti kipsissä (Tammi 2016) viihdytti mutta myös hieman ärsytti. Chick lit -kirjoissa minulle on tärkeää, että päähenkilö herättää sympatiaa, mutta tällä kertaa näin ei kohdallani käynyt. Introvertti Lotta kohtelee kirjassa toisia ihmisiä mielestäni hieman huonosti. Toisaalta oli opettavaista kurkistaa omaa rauhaa niin vahvasti tarvitsevan ihmisen mielenmaisemaan. 

Huokaisin. Olisi ollut mukavaa, jos kyseessä olisi ollut riita, jonka olisi voinut ratkaista, erimielisyys, väärinkäsitys tai näkökulmaero, johon tarvitsi ainoastaan löytää järkevä kompromissi. Mutta ihminen ei voinut sopia olevansa joku toinen kuin oli. 

Kirjaston vahtimestarina työskentelevä Lotta on himolukija. Hän tuntuukin viihtyvän paremmin kirjojen kuin ihmisten seurassa. Kun näköpiiriin ilmestyvät hänen laillaan introvertti Jiri ja ihmisrakas Olle, alkaa Lotan sisimmässä kuitenkin kipunoida. Onko omaa tilaa kaipaavan mahdollista pitää kiinni rajoistaan myös rakkauden pyörityksessä? Ja kumpi miehistä lopulta sopisi Lotalle paremmin? 

Helmet-lukuhaasteen kohta 7. Salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja. 

Goodreads-tähdet: ★ liked it

10 kommenttia:

  1. Käyttövehkeistä on jäänyt mieleen erityisesti toimiva ajankuvaus, se vetosi. Kelpo esikoisteos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ja vaikka 80-luvulla ollaan kirjassa paljon se tuntuu todella luontevalta. Ei päälleliimatulta.

      Poista
  2. Vaahteran kirja oli hyvä vinkki, sillä salanimikohta on ollut minulle pulmallinen. Ei ole oikein tullut kiinnostavia nimiä mieleen, mutta nyt on ainakin yksi :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma suosikkini Vaahteralta on Rakkautta, vahingossa. Siinä mukana on kylläkin raskausteema, joten ei aivan keveintä chick litiä sen vuoksi sekään. Hauska kirja kuitenkin. :) Tästä Kevyesti kipsissä -kirjasta ja sen päähenkilöstä olen myös huomannut tykätyn, vaikken itse täysin lämmennytkään.

      Poista
  3. Kiitos vinkkauksesta, Vaahteran kirjasta olen lukenutkin ja se aiheeltaan kiinnostaa, koska olen itse todella introvertti. Tuohon Helmet-kohtaan se on tosi passeli, laitanpa muistiin!
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bongailin ennen kirjaa, että Lotta on Vaahteran hahmoista myös yksi suosikki. Eli kannattaa ehdottomasti lukea, vaikkei olekaan se kaikkein kepein chick lit -juoni. :)

      Poista
  4. Kivaa, että kirja piti otteessaan! Tekstiäsi oli ilo lukea. Tämä kohta sai hymyilemään: "Hän tietää kaiken autoista, ja ehkä jotain myös niiden omistajista." Ja tämä puolestaan pohtimaan: "Käyttövehkeitä-romaanissa perheenjäsenet tuntuvat etsivän omaa paikkaansa sitä koskaan kodin sisältä löytämättä." Pidän tästä oivalluksesta, joka oli itselleni uusi. Kaikkea parasta sinulle!
    Soili Pohjalainen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ilahduttavasta kommentista ja hienosta tarinasta! Onneksi sukulaispaikassani oltiin ymmärtäväisiä ja sain lukea kirjan epäsosiaalisesta loppuun keskellä päivää. Loppua kohden kirjan imu vahvistui entisestään, se oli vain pakko saada lukea. Oikein hyvää alkanutta vuotta! :)

      Poista
  5. Minä luin Vaahteran tuohon samaan kohtaan ja pidin siitä, vaikka onhan se myönnettävä että Lotta ei aina käyttäytynyt aivan mallikelpoisesti kanssaihmisiään kohtaan. Tämä Pohjalaisen romaani on vielä lukematta, mutta kiinnostelee varovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaahtera/Vanhatalo kirjoittaa tässäkin kirjassa loistavasti. Tällä kertaa tarinan sävy oli mielestäni hieman vakavampi hänen muihin chick lit -teoksiinsa verrattuna. Moni on kuitenkin pitänyt kovasti juuri tästä osasta ja Lotasta hahmona.

      Suosittelen Käyttövehkeitä. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!