maanantai 23. tammikuuta 2017

Hemmetin viihdyttävä Suden tie


1/2

Hei! Helmet-lukuhaaste eteni vauhdikkaasti Beth Lewisin Suden tie -romaanin (Like 2017) parissa. Päähenkilö Elka vaeltaa tulevaisuuden metsässä, joka on kokenut tuhoja Hiton typeryyden vuoksi. Ihmiset ovat kohdelleet toisiaan ja luontoa kaltoin. Nuori Elka on kuitenkin kasvanut syvällä metsässä, jossa koskematonta luontoa on vielä jäljellä. Suden tie sopikin täydellisesti Helmet-lukuhaasteen kohtaan viisi (kirjassa liikutaan luonnossa). Lukija saa taivaltaa päähenkilön mukana metsässä käytännössä koko 410-sivuisen teoksen verran. Suden tie on todellinen vaellusromaani. Matka alkaa, kun Elkalle paljastuu, että hänet kasvattanut mies on syyllistynyt hirmutekoihin. 

Ansastaja ei antanut minun juoda kahvia. Hän sanoi, että se säikäytti mielen ja sai sen katkomaan. En halunnut mitään mikä sekoittaisi vaistoni.
"Kiitos paljon mutta ei", sanoin, "vaikka ottaisin kyllä ilomielin vettä."
Pidä käytös ystävällisenä, Ansastaja neuvoi aina, mutta pidä älli terävänä, koskaan kun ei voi tietää, millaista väkeä näissä metsissä asuu. Minulle ei koskaan tullut mieleen, että hän saattoi puhua itsestään. 

Elka päättää lähteä etsimään biologisia vanhempiaan, mutta matka pohjoiseen on pitkä. Kuukausia kestävän vaelluksensa varrella hän kohtaa sekä armotonta pahuutta että pyyteetöntä ystävällisyyttä. 

Avasin suun, että voisin kysyä, mitä helvettiä hän tarkoitti, mitä hän halusi vastapalveluksena, mutta mitään ei tullut ulos. Sitten avasin suun kiittääkseni, mutta se ei tuntunut ollenkaan riittävältä. Niinpä minä vain nyökkäsin, ja hän nyökkäsi takaisin, ja se siitä. Lähdin tohtorin toimistosta mukanani pillerit, siteet ja kokonainen vuori kiltteyttä, joka painoi niistä eniten. Hän oli painanut minuun näkymättömän leiman. Semmoisen, joka ei huuhtoutuisi sateessa pois. Semmoisen, jota ei voisi leikata tai polttaa irti. 

Romaanissa ei tapahdu isoja käänteitä eikä edes lopusta löydy suurempaa yllätystä. Tarina on kuitenkin täynnä pienempiä tapahtumia, ja itse lukumatka Elkan seurassa olikin todella viihdyttävä. Päähenkilö tutkailee omaa sisimpäänsä ja tutustuu itseensä matkan varrella. Vireeltään romaani on kuitenkin viihdyttävä, vaikka raakuuttakin kirjaan mahtuu. Elka on kaukana sivistyksestä varttunut nuori nainen, ja jäin pohtimaan, onko kirjan hiomaton ja karkea kieli jopa harkittua. Suden tie on tekstillisesti simppeliä ja pullollaan kirosanoja, mikä alkoi kirjan puolivälissä tuntua kiusaannuttavalta. 

"Missä helvetissä Tucket on?" kysyin.
"Noin kahdeksankymmentä kilometria täältä luoteeseen."
"Kahdeksankymmentä kilometria..."" sanoin ja laskin naaman käsiini. Neljän päivän kävelymatka, vähemmän, jos olisin omillani enkä pysähtyisi syömään. "Helvetti sentään, voihan nyt helvettiläinen sentään."

Suden tie on koukuttavuudessaan mainiota lääkettä lukujumiin. Rakkaudesta kirjoihin -blogissa todetaankin, että Suden tie on äärimmäisen koukuttava ja mukaansatempaava tarina, silti se on kokonaisuudessaan paljon enemmän.

Ennakkokappale kustantamosta

6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Elkan matkassa viihtyy, vaikka kieli toistuvine hemmetteineen välillä tökkiikin. Ei jätä mullistavaa muistijälkeä mutta on kiitettävän viihdyttävä. :)

      Poista
  2. Juuri tänään silmäilin tätä kirjaa kirjastossa, ja mietin, että se sopisi tuohon samaiseen Helmet-kohtaan. Jätin lainaamatta, kun olen miettinyt siihen toista vaellusaiheista kirjaa eli Villi vaellus -kirjaa. Se on ollut minulla niin pitkään lukulistalla, että pitäydyn tässä lukusuunnitelmassa. :) Pitää ehkä koettaa sovittaa Suden tie johonkin muuhun haastekohtaan. Kirja nimittäin vaikuttaa tosi kiinnostavalta (enkä siis ole vaellusihmisiä laisinkaan :)).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän hotkaisee vaikka välipalakirjana, yli 400 sivua hujahtavat nopeasti. Suden tie käy onneksi myös mm. lukuhaasteen kohtiin "esikoisteos" ja "kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt" (tulevaisuus). Ja tietenkin myös kohtaan "kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit". :)

      Poista
  3. Just bloggasin tästä myös! Aikamoinen kirja, jonka jälkeen pää on pyörällä ja vähän nolo olo... Ettäkö ahmaisin tällaisen! Tulevaisuus vaan on aina kiinnostava aihe, vaikkei se kirjoissa ole yleensä kaunis. Sutjakka ja koukuttava tämä on, jos ei ihan vähästä hätkähdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin kiteytit Suden tien blogissasi. Ei tiedä ihan, tekikö kirja lukijalleen hyvää, mutta olipahan kyyti! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!