keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Tutkailussa joulun kirjat, leffat ja dokumentit



Hei! Luvassa kunnon säläpostaus kaikesta siitä, mitä on tullut viime aikoina katsottua ja koettua. Sairastimme koko joulun tujakkaa flunssaa (tai influenssaa), joten olemme samalla tehneet uuden sisätiloissa möllöttämisen ennätyksemme. Onneksi olemme edes muutaman kerran ehtineet piipahtaa ulkonakin, ennen kuin joku perheenjäsen on ollut taas köhimässä.


Dokumentteja

Yle Areenassa on jälleen tarjolla hurjan hyviä dokumentteja. Tora Mårtensin ohjaama Martha ja Niki kertoo kahden lahjakkaan tanssijan ystävyydestä, matkasta juurille ja tietysti itse tanssista. Miia Tervon Karjalaan sijoittuva Santra ja puhuvat puut on myös tositarina juurimatkasta. Dokumentti sopii hyvin joulun seutuun, sillä se pohtii perinteiden ja rakkauden yhteyttä. 

Yann Arthus-Bertrandin kolmetuntinen Human voi kuulostaa raskaalta pituutensa vuoksi. Hieman hitaasti käynnistyvän alun jälkeen dokumentti kuitenkin vie täydellisesti mukanaan. Ympäri maailmaa kerätyissä haastatteluissa tavalliset ihmiset jakavat mielipiteensä ja kokemuksensa rakkaudesta, vihasta, kostosta, oikeudenmukaisuudesta ja kohtuullisuudesta. Ihmisyydestä inhimillisesti. 



Luettuja

Tartuin flunssassa lohtua tuovaan Veera Vaahteran chick litiin. Sattumalta sinun ei kuitenkaan ollut mielestäni yhtä hyvä kuin aiemmin lukemani Onnellisesti eksyksissä ja Rakkautta, vahingossa. Tällä kertaa päähenkilön tehtävänä on laittaa vetelyyteen vajonnut filosofian laitos järjestykseen. Vielä enemmän järjestelyä tuntuu vaativan Karoliinan henkilökohtainen elämä. Hän on jäänyt kiinni entisen poikaystävänsä Villen tarjoamaan turvallisuuteen. Sattumalta sinun onkin tarina itsenäistymisestä, rakkauskiemuroita unohtamatta. Karoliinalla on yliopiston muutosvastarintaisen henkilökunnan lisäksi haasteenaan ratkaista, jatkaako tutun ja turvallisen Villen kanssa vai kokeillako onneaan laitoksella siviilipalvelusta suorittavan, rutiineja karttavan Matiaksen kanssa.  

Lasten kanssa olemme jatkaneet Dav Pilkeyn kirjoittaman Kapteeni Kalsari -kirjasarjan parissa. Hotkaisimme osat Kapteeni Kalsari ja ulkovaruuden uskomattoman keljut keittiöntädit (ja ruokalan ihan yhtä ilkeät zombinynnyt) ja Kapteeni Kalsari ja professori Poksupöksyn piinalliset puuhat. Nimet kertovatkin pitkälti, millaisesta setistä on kyse. Kirjan supersankari on kahden vilkkaan pojan, Ernon ja Huukon, keksintöä. Käy niin, että pojat hypnotisoivat koulun pahansisuisen rehtorin luulemaan itseään Kapteeni Kalsariksi. Ja loppu on lasten huumorikirjojen historiaa. Kirjat ovat helppolukuisia ja sisältävät runsaasti kuvitusta. Näitä kannattaakin kokeilla lukuhaluttoman lapsen kanssa. Yhdysvalloissa sarja on paikoin kielletty alushousupitoisen huumorinsa vuoksi. 


Elokuvia

Parhaillaan elokuvateattereissa pyörivä Sing oli positiivinen yllätys. Pelkäsin leffan olevan äänekäs kohellustarina, mutta viihdyinkin teatterin penkissä todella hyvin. Eskarilainenkin jaksoi parituntisen kevyesti, ja huomasin itseni lisäksi muidenkin hytkyvän musiikintäyteisen animaatioleffan tahdissa. Pelastuuko konkurssin partaalla huojuva teatteri laulukilpailun avulla? Käänteitä ja musiikkia ei leffasta ainakaan puutu.  

Netflixistä* valikoimaan kuuluva Blue Jay on puolestaan löytö pienten suurten tarinoiden ystäville. Vähäeleinen elokuva kertoo entisistä nuoruuden rakastavaisista (Mark Duplass ja Sarah Paulson), jotka kohtaavat sattumalta parinkymmenen vuoden jälkeen.  


*Yhteistyössä Netflix

6 kommenttia:

  1. Kiinnostava varsinkin tuo mielipiteesi Singistä. En ole sitä nähnyt mutta luin siitä jonkun murska-arvion juuri joulunaikaan. Ehkä voisimmekin harkita sen katsomista, ekaluokkalainen kertoili juuri tänä iltana hyväntuulisena Singin televisiomainoksista kun jäimme katsomaan bussipysäkin mainosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omasta kokemuksestani uskallan suositella. Useampi tuttavakin on ollut positiivisesti yllättynyt elokuvan suhteen. Hieman säälittelin etukäteen mielessäni itseäni, kun muut menivät katsomaan aikuisten leffaa ja itse puolestaan vein neljä muksua Sing-leffaan. Jälkikäteen sitten kiittelin itseäni tästä pienestä "uhrautumisesta". :) Olen jopa fiilistellyt leffakokemusta jälkikäteen kuuntelemalla leffan soundtrackiä. Etenkin tämä kappale on suosikkini: https://www.youtube.com/watch?v=nYCOA2jQ-XA

      Poista
  2. Voi teidän sairasteluja. Toivottavasti voitte nyt jo paremmin. Kiva kuulla, että Sing oli hyvä. Pelkäsin että se on kamalaa kaahailua ja päätöntä sekoilua, mitä monet lastenleffat ovat. Menemme katsomaan leffan ensi viikolla, kun menen lasten kanssa Mikkeliin (jotta sillekin reissulle on jotain ohjelmaa).

    Luin kesän ja syksyn aikana kaikki Veera Vaahteran kirjat ja ne ovat olleet kivan kevyttä ja hyvän mielen lukemista. Huomasin, että ensi keväänä ilmestyy seuraava Veera Vaahteran kirja.

    Meillä esikoinen on lukenut kaikki Kapteeni Kalsarit, itse yritin niitä joskus lukea lapsille iltasaduiksi, mutta ne tuntuivat vähän päättömiltä ääneen luettaviksi. Nyt luen lapsille iltasaduksi uutta Mörköreitti - kirjaa ja sitä on mukavaa lukea ääneen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmillisinta on, ettemme pääse uimaan tai luistelemaan (muutoin olemme jo aika hyvässä kunnossa, mutta nuhaa ja yskää on yhä). Onneksi pääsimme leffaan. Reissu olikin todella piristävä. Sairastimme jo ennen joulua, joten oli suorastaan virkistävää nähdä ihmisiä. Mukavaa Sing-reissua! :)

      Saan ehkä jo tänään kirjastosta Veera Vaahteran viimeisimmän Kevyesti kipsissä -kirjan. Ne ovat tosiaan takuuvarmaa hyvän mielen lukemista. Mietinkin, josko uutta kirjaa olisi putkahtamassa lähiaikoina. Hyvältä kuulostaa. :)

      Hieman jo puuduttaa Kapteeni Kalsareiden lukeminen (toistavat rakenteeltaan pitkälti samaa kaavaa), mutta etenkin nuorempi ei muuta iltasaduksi meinaa huolia. Viides osa taitaa odotella kirjastossa noutoa... Hienoa kuitenkin, että meidän kirjakronkelillekin lapselle on löytynyt todella mieluisa sarja (Puluboi on toinen, mitä lapsi jaksoi aina vaan). Tuota Mörköreittiä pitääkin tutkailla, kiitos vinkistä!

      Poista
    2. Meillä joulupukki toi tänä vuonna Puluboin ja nyt sitä pitää lukea välillä päivälläkin, pelkkä iltasatu ei enää riitä :D /Mari

      Poista
    3. Puluboi on kyllä mainio. :D Hauskoja lukuhetkiä! Nykyään kun lapsen huoneesta kuuluu hekotusta, voi melkein veikata, että siellä luetaan Puluboita. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!