Toinen elämäni -näyttely nyt Stoassa
Kaisa Kauppilan kuvista heijastuu uusi mahdollisuus. |
Hei! Kävin keväällä katsomassa valokuvaaja Kaisa Kauppilan näyttelyn Toinen elämäni – My Second Life Lapinlahdessa. Kirjoitin oheisen jutun kokemuksestani Taideyliopiston Avoimen kampuksen Kirjoita ja julkaise taiteesta -kurssilla. Näyttely on parhaillaan esillä Stoassa. Kannattaa käydä kurkkaamassa.
Mustavalkoiset valokuvat
kertovat tarinoita raitistumisesta. Selviytymistarinoiden takaa
löytyy yhteinen nimittäjä.
Ajamme hiljaa puiden
varjostamaa hiekkatietä. Edessä häämöttää valkoinen
sairaalarakennus. On helppo kuvitella osan taistelleen vastaan tänne
saapuessaan. Nyt lähestymme Lapinlahden sairaalaa kuitenkin
vapaaehtoisesti. Entinen mielisairaala on yhä mielenterveyden
asialla, mutta muuntunut kaikille avoimeksi virkistystilaksi
Lapinlahden Lähteeksi. Astumme sisään Carl Ludvig Engelin
suunnittelemaan ja vuonna 1841 valmistuneeseen sairaalaan. Yhdellä
käytävällä vastaan tulee valokuvanäyttely. Kaisa Kauppilan
Toinen Elämäni – My Second Life istuu hyvin paikan
henkeen. Kuten sairaala, ovat näyttelyn kuvaamat raitistuneet naiset
aloittaneet uuden elämän.
Kauppilan valokuvat tuntuvat
alkuun hyvin yksinkertaisilta. Läheltä otetuissa mustavalkokuvissa
esiintyy eri-ikäisiä naisia yhdessä heille merkityksellisen asian
kanssa. Alkoholismista selviytyneet naiset ovat asettaneet
talismaaninsa kasvojensa eteen. Yhdessä kuvassa nainen poseeraa
koiransa kanssa, toisessa nuori nainen seisoo rannalla sukellusmaski
päässään. Pieni käytävänäyttely on pikaisesti katsottu.
Teoksissa on kuitenkin paljon sanomaa. Ensimmäiseksi huomio
kiinnittyy naisten anonyymiyteen. Esineillä peitetyt kasvot kertovat
alkoholismiin yhä liittyvästä häpeästä.
Jokaisella valokuvan
naisella on oma erilainen selviytymistarinansa kerrottavanaan. Kuvien
alta löytyy lyhyt kuvaus kunkin naisen matkasta raittiuteen. Osa
kuvien naisista on hyvin nuoria, osa lähestyy jo eläkeikää.
Toisista kuvista hohkaa kiihkeä elämän nälkä, toisissa on
pysähdytty rauhalliseen hetkeen. Valokuvat muodostavat
erilaisuudestaan huolimatta kokonaisuuden, jota näyttelyn yhtenäinen
mustavalkoinen ulkoasu tukee. Jokaista teosta yhdistää juomisen
korvautuminen jollakin toisella, rakentavammalla asialla. Yksi on
löytänyt sisältöä urheilusta, toinen saanut voimaa uskosta.
Pelkkä alkoholismista irti ravistautuminen ei ole riittänyt.
Tilalle on ollut löydettävä mielekkäämpää tekemistä.
Näyttelystä tulee hyvin
esiin, kuinka monitahoinen elämänmuutos raitistuminen on. Muutokset
tunnepuolella ovat valtavia. Eräässä kuvatekstissä todetaan
piilottelun vaihtuneen rehellisyyteen, vastuunottoon ja ehdottomaan
rakkauteen.
Ajamme pois vanhan sairaalan
pihasta. Pysäytämme auton soratien päähän, ja astun vielä
kerran katsomaan kaunista mutta rapistunutta rakennusta. Uutta
sisältöä saaneena elämän kolhimakin on toisen mahdollisuutensa
ansainnut.
Toinen Elämäni – My Second Life Stoan parvigalleriassa 15.10.2016 asti. Vapaa pääsy.
Kaunis näyttelyn nimi. Tästä paikasta tulee aina mieleen Harjamäki Siilinjärvellä. Koskettavan oloinen, ehkä vähän surulliseenkin vivahtava näyttely.
VastaaPoistaMustavalkokuvilla on jotenkin herkempi luonne kuin värikuvilla. Pysäyttävät ainakin minut tehokkaammin. Koskettava mutta toiveikas näyttely. :)
PoistaKiinnostavan kuuloinen näyttely! Ja mäkin haluaisin tuollaiselle kirjoituskurssille. Kiiitos vinkistä, täytyy seurata jos jotain vastaavaa löytyisi tulevaisuudessa.
VastaaPoistaTuota Kirjoita ja julkaise taiteesta -kirjoituskurssia voin suositella (ja tietysti myös tuota valokuvanäyttelyä). Kurssin järjestää Taideyliopiston Avoin kampus, joten hintakaan ei päätä huimaa (olisikohan ollut 60 e). Kävimme kurssin kanssa mm. taidenäyttelyssä, katsomassa nykytanssia & kuuntelemassa klassisen musiikin konsertin. Nuo vierailutkin sisältyivät hintaa, joten monipuolinen kurssi. :)
Poista