Menovinkki: Somecity Päivälehden museossa























Hei! Sosiaalisen median perussääntöjä lapsille esittelevä Somecity - vapaus viestiä on nähtävissä ilmaiseksi 30. lokakuuta asti. Päivälehden museossa esillä oleva näyttely on kooltaan pieni mutta sisältää mukavan määrän puuhailtavaa ja katseltavaa. Somen pelisääntöjä löytyy värikkäistä seinästripeistä, joissa muistutetaan muun muassa kuvien tekijänoikeuksista. Somekiusaamistakin sivutaan. Toiminnallisuutta on paljon. Näyttelyssä voi piirtää oman emojin, stailata pehmoleluja valokuvausta varten, pelata koronaa ja keilata. Seiniltä löytyy pieniä televisioruutuja, joista voi katsella näyteltyjä someen liittyviä esimerkkejä. 

Somecity on kävijälle hauska ja kepeä kokemus mutta pitää sisällään vakaviakin teemoja. Näyttelystä voi löytää hieman kantaaottavuuttakin. Somecity muistuttaa, ettei lapsesta välttämättä tunnu kivalta, jos hänestä laitetaan hassuja kuvia nettiin. Korona-peli puolestaan kuljetti minut 80-luvulle ja sai miettimään, oliko puuhailu ennen somea jopa sosiaalisempaa.

Sosiaalinen media on joka tapauksessa ilmeisen vahvasti ja pysyvästi läsnä, jos ei vielä meidän aikuisten, niin nuorten ja tulevien sukupolvien arjessa. Itselle tuli heti monia positiivisia asioita mieleen omaa somesuhdettani miettiessäni. Some on ollut mainio piristysruiske pikkulapsiaikana päiväuniaikaan ja keino olla yhteyksissä muihin aikuisiin. Moni uhmapäivä tuntui kevyemmältä Facebookissa humoristisesti keskustellessa. Facebookin kautta on tullut sovittua monet tapaamiset sekä kierrätettyä tavaraa ja vaatetta.

Somella on kuitenkin myös negatiivisia lieveilmiöitä. Tunnistan itsessäni taipumuksen addiktoitua sosiaaliseen mediaan sekä vaikeuden rauhoittua pitempien tekstien äärelle sirpaleisen somevirran jälkeen. Olen siirtynyt Facebookista pitkälti Twitteriin, ja alkuun uusi somesovellus tuntui omaavan vain hyviä puolia. Kekseliäät twiitit naurattavat ja uutislinkkejä sisältävät tarjoavat infoa. Aika pian kuitenkin huomasin Twitterin raadollisemmankin puolen. Seuraajien määrä on osalle se tärkein juttu. Seuraajaksi liitytään ja sieltä poistutaan, jos ei itse ala toisen seuraajaksi. Osa on klikannut minunkin seuraajakseni itsensä jo yli kymmenen kertaa. Ja poistunut samanmoisen määrän verran. Vaikka toiminta on taktiikkaa, tuntuu se minusta välillä kiusaamiselta. Suurin osa twittertileistä on ihmisten ylläpitämiä, joten toivoisin, että kohtelisimme toisiamme ihmisinä myös somessa. Emme vain välineinä oman etumme saavuttamiseksi.

Somecityn kaltaisille näyttelyille on siis paikkansa. Sosiaalinen media on hieman kuin rakkaus, jolle ei voi laatia kaikkien allekirjoittamia virallisia pelisääntöjä rangaistuksineen. Suosituksia ja keskustelua somemoraalista mahtuisi maailmaan kuitenkin mielestäni enemmänkin. Somecity onkin tervetullut päänavaus tällä saralla.

Somecity Päivälehden museossa osoitteessa Ludviginkatu 2-4. Avoinna ma-su klo 11-17. Vapaa pääsy.

Kommentit

  1. Suurkiitos mainiosta vinkistä, joka tulee oitis käyttöön, jos Juniorimurmeleiden syyslomavisiitti toteutuu! Näistä pelisäännöistä riittää keskusteltavaa ja Somecity tuntuisi antavan hyvät puitteet rankentaville fundeerauksille... Iloisia ja värikkäitä syyspäiviä Sinulle:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mukavasta kommentistasi Takkutukka! Mahtavaa, jos vinkistäni on iloa ja hyötyä. :) Näyttely on pieni mutta siellä on silti kivasti puuhailtavaa ja katseltavaa. Aiomme mennä uudestaankin. Lapset ovat kovasti toivoneet uusintakäyntiä. Kauniita syyspäiviä poppoollenne! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Suositut tekstit