Nyt on kevyttä! Onnellisesti eksyksissä




















Veera Vaahtera: Onnellisesti eksyksissä
Kustantamo: Tammi 2012
Sivuja: 272
Goodreads-tähdet: ★★ really liked it

    – Me tarvitaan kaikki muusia, tehdään me sitten mitä tahansa, Saarinen sanoi. – Me tarvitaan joku ihminen joka innostaa meitä parempaan ja pitää meistä huolta. 
   Saarinen loi minuun pitkän katseen, joka lupaili, että tuo muusan paikka voisi hyvinkin olla avoinna juuri minulle. Nipistin vaivihkaa itseäni, en niinkään siksi, että hetki olisi tuntunut epätodelliselta ja unelta, vaan siksi, että saisin sysättyä itseni toimimaan. Saarisen kaltaiset miehet olivat vapaita vain äärimmäisen lyhyitä hetkiä parisuhteiden välissä. He siirtyivät suhteesta seuraavaan kuin viestikapulat kädestä toiseen tai pummatut tupakat huulilta huulille edellyttäen, että naiset ylipäätään sallivat heidän vapautua entisistä liitoista ennen kuin merkitsivät heidät omikseen. Aamulla Saarisella olisi jo kaunotar kainalossa. Hän oli niin kuin kypsä omena, putoaisi jonkun toisen syliin ellen tekisi siirtoani, ja olisi suhde Saariselle sitten laastaria tai ei, parempaa tilaisuutta en saisi koskaan.

Hei! Jos aivosi ovat tiltissä, mutta haluaisit silti lukea jotakin, voi Veera Vaahteran eli kirjailija Pauliina Vanhatalon Onnellisesti eksyksissä olla tilanteeseen juuri sopiva kirja. Kevyttä chick lit -kirjallisuutta tarjoileva romaani viihdytti ja poisti hetkessä lukujumituksen. 

Onnellisesti eksyksissä kertoo 28-vuotiaasta Emma Aaltosesta, joka on ajelehtinut vuosikaudet päämäärättömästi opiskeluissaan ja ihmissuhteissaan. Nyt hän aikoo vihdoin tormistautua. Emma laatii itselleen listan toteutettavista asioista. Gradu olisi saatava valmiiksi, sitoutumiskyvyttömät miesehdokkaat olisi unohdettava ja soluasunnollekin olisi jo aika jättää hyvästit. Hienoa suunnitelmaa pöllähtävää kuitenkin sotkemaan kolme (tai oikeastaan neljä) mieskandidaattia. 

– Moi Emma! Olethan sä täällä.
Käännyin puhujaa kohti, koska minulla ei ollut muuta mahdollisuutta. Se oli Jukka. 
– Mä luin Facebookista että sä olet täällä, Jukka sanoi, oli rehellisyydessään virkistävää vaihtelua illan muihin miehiin. – Mä olin ihan lähellä ja ajattelin tulla moikkaamaan. Jäi silloin vähän juttu kesken. 
Vilkaisin Ilariin, jonka kärsivällisyyttä koeteltiin selkeästi liikaa, hän veti hanskoja käsiinsä. Ilarin takana näin yhtäkkiä myös Miikka Saarisen, joka suuntasi baarin ovea kohden kaulahuivi tyylikkäästi villakangastakin ylle kietaistuna.
Tiesinhän minä, että omien paikkatietojen jakaminen oli ongelmallista, mutta aivan tämänkaltaisia ongelmia en ollut osannut ennustaa.

Emma on eksyksissä elämässään mutta hukkaa tiensä usein myös konkreettisesti. Eksyminen on häneltä hieman tahallistakin, sillä hän ei halua käyttää puhelimensa GPS-toimintoa. Kirjan päähenkilön eksymistoilailut herättivät mieleeni muiston, kuinka eksyin kerran totaalisesti Töölössä. Jouduin soittamaan kaksi kertaa apua, että löysin vihdoin määränpäähäni. Tapaus on naurattanut jälkikäteen. Eksyminen elämässä tai kadulla ei useimmiten olekaan kovinkaan vaarallista. Emman tarina on keveydestään huolimatta hyvä muistutus siitä, että eksyksissäkin voi olla onnellinen. Jonkinlaiseen määränpäähän saapuessa on eksymisten ansiosta muistoissa roppakaupalla hauskoja tai ainakin mielenkiintoisia tarinoita. 

Onnellisesti eksyksissä on luettu myös muun muassa Kirjojen pauloissa -blogissa (jossa todettiin kirjan olevan mukava välipala, hieman humoristinen, hieman romanttinen olematta siirappinen, hieman angstinen (se gradu!) olematta synkkä.) ja Mari A:n -kirjablogissa (jossa sanotaan kirjan olevan sellainen maalaismaisempi chick lit -teos, jossa kylläkin eletään kaupungissa, mutta päähenkilön identiteetti rakentuu muille asioille kuin merkkivaatteille ja meikeille.)

Kommentit

  1. Minä tutustuin viime viikolla ekan kerran Veera Vaahteraan. Luin hänen kirjansa Kevyesti kipsissä. Se oli tosi kevyttä ja nopeasti luettavaa hyvän mielen lukemista. Aion lukea Vaahteran muutkin chick lit - kirjat, mutta nyt pitää hetki panostaa Lasten Tunnetaito-ohjaajaopintojen loppuun tekemiseen ja kunhan päättötyö on valmis, palaan lukemisen pariin. Lomalla oli ihan parasta se, kun ehdin lukea tosi monta kirjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli minullekin ensimmäinen Vaahteran kirja. Seuraavatkin tulee varmaan popsittua sopivissa väleissä. Mukavaa, nopelukuista kirjaa kaipaa aina hieman raskaampien väliin. Ja näistä saa varmaan piristystä talven loskankin keskellä.

      Myötätuulta opintojen loppurutistukseen! :) Minulla on nyt syksyllä Teatteri Jurkan Käsikirjoituskurssi. Jänskättää hieman kokeilla taas aivan uudenlaista tekstityyppiä.

      Poista
  2. Vaahteran kirjat ovat huippuja! Sopivat hyvin kesään. Sitä paitsi ymmärrän päähenkilön graduangstia, kun olin viime vuoden töissä, unohdin opiskelut vuodeksi ja tuo projekti pitäisi käynnistää nyt uudelleen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Graduangstia on tullut itsekin podettua. Melkein ensimmäiseksi tulikin mieleen, että esim. tulevassa Keskustakirjastossa olisi hyvä olla tila graduangstaajille kokoontua ja kirjoittaa yhdessä. Seuraavatkin Vaahteran kirjat täytyy kyllä ehdottomasti lukea sopivissa väleissä. Hauskaa muttei kuitenkaan höttöistä luettavaa. :)

      Poista
  3. Tämä oli tosiaan mukavan kevyt ja viihdyttäväkin kirja sellaiseen hetkeen, kun sellaista kaipaa. Chick littiä en lue paljon, mutta Veera Vaahtera pukee sen asuun, joka käy laatuun.

    Kiitos, kun linkitit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja oli viihdyttävää luettavaa muttei kuitenkaan aivotonta. Chick littiä juurikin oivallisessa asussa. Muutaman kerran lisääkin olisin voinut naurahtaa kirjaa lukiessani. Pikkuisen enemmän revittelyä olisi siis mielestäni mahtunut kirjaan. Mutta mukava makupala joka tapauksessa. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Suositut tekstit