sunnuntai 21. elokuuta 2016

Korkeanpaikankammoinen Tallinnan kaupunginmuurilla

Muuria katsellessa idea tuntui jostain syystä hyvältä.
















Hei! Korkeanpaikankammoiseksi omaan omituisen vahvan viehtymyksen kiivetä yläilmoihin. Vilnan televisiotorni oli yksi mieleenpainuva kokemus. Pietarinkirkon kupolissakin on tullut jalat vetelänä pohdittua, miksi ihmeessä päädyin taas tähän tilanteeseen. Viime kesän idea nousta Tallinnan kaupunginmuurille oli näihin verrattuna lempeä kokemus. Jalat löivät kuitenkin loukkua nytkin.

Bongasin laivassa Tallinnan esitteestä mahdollisuuden nousta keskiaikaiselle muurille ja tutustua kolmeen muurin torneista. Paikka löytyi melko helposti vanhankaupungin sataman puoleisesta sisäänkäynnistä saapuessamme. Vastassa oli mukava työntekijä, joka nelihenkiseltä perheeltämme yhteensä viisi euroa rahastettuaan viittilöi meitä kiipeämään betoniset kierreportaat ylös. Jo ensimmäisellä askelmalla tajusin tehneeni virheen. Onneksi jyrkiltä kierreportailta ei nähnyt pimeyden takia kunnolla alaspäin. Tiukka ote kaiteesta, syvä hengitys ja askellus kohti muurin tasannetta.

Kierreportaat eivät sovellu heikoille polville ja hermoille.
Koettelemukset eivät päättyneet ylhäällä parinkymmenen metrin korkeudessa, sillä tajusin olevani keskiaikaisen kivikasan päällä (joka mureni varmasti hetki hetkeltä) eivätkä puukaiteetkaan näyttäneet vahvoilta. Lapset kirmailivat riemuissaan muurilla leikkien puolustavansa kaupunkia. Itse etenin seinään nojaillen, lapsia paikan vaaroista varoitellen ja rukoillen, ettei meidän tarvitsisisi palata kierreportaita pitkin vaan lopusta löytyisi luiska, jota pitkin askeltaa alas hyvillä mielin.

Puiset kaiteet eivät rentouttaneet.
















Kokosin itseni ja tutustuin jopa osittain kahteen torniinkin. Tornien sisätilojen tilavuus hämmästytti. Jäin kuitenkin suosiolla tornien alempaan kerrokseen odottelemaan, kun muu perhe tutki yläkerroksia ja tähysteli Tallinnan maisemia. Myönnän katselleeni tilavaa tornia sillä silmällä, jos en uskaltaisi palata maan tasalle. Ihan mukavan sisustuksen paikkaan saisi. Talvella voisi tosin olla kylmää ja vetoista. 

Tulevan kotini ikkuna?
Muurin lopusta ei sitten löytynyt haaveilemaani loivaa liuskaa. Oli käännyttävä takaisin ja suunnattava kohti kierreportaita. Ajatus viidestä tallinnalaisesta palomiehestä kantamassa rimpuilevaa minua alas sai ottamaan askelia. Täältä oli tultava alas joko rauhanomaisesti tai huomiota herättäen. Jälkimmäinen ei kiehtonut, joten asetin puolison turvamuuriksi eteeni ja lähdimme laskeutumaan. Hitaasti edeten pääsin alas. Kadulla alkoi jo hymyilyttää ja mieleen tulla hyviäkin puolia muurilla käymisestä. Panikoimiseni lomassa oli tullut tehtyä ikimuistoinen piipahdus keskiaikaisen ritarin maisemassa. 

Sisäänkäynti muurille löytyy Väike-Kloostrin ja Suur-Kloostrin kulmasta. Sisäänpääsymaksu aikuiselta 2 e, lapselta 1 e.

Turvallisesti maan kamaralla. 
















8 kommenttia:

  1. Tallinnassa on tullut käytyä, mutta ei koskaan muureilla, joten pitää laittaa muistiin. Itsekään en ihan hihku innosta korkeista paikoista, mutta tuo näyttää kivalta!

    Muistan elävästi, miten mietin tosissani Ateenan Likavitos-vuorella, paljonko maksaisi helikopterikyyditys takaisin alas, koska alastulon kävelytie oli ikävän liukas ja mulla liukkaat sandaalit, mutta takaisin alas päästiin... tästä on aikaa jo kymmenen tai kaksikymmentä vuotta, tuskanhiki valui - ja silloin ensimmäistä kertaa tajusin, että en viihdy korkealla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahdollisuus muurille kiipeämisestä on mennyt minulta aiemmin ihan ohi. Olin olettanut, että keskiaikaisia muureja suojeltaisiin eikä niille pääsisi hengaamaan. Vaikka minulla oli hieman (kröhöm) vaikeuksia yläilmoissa, niin suosittelen paikkaa lämpimästi. Eikä muuri ole edes kovin korkea, joten jos ei omaa kauhean pahaa korkeanpaikankammoa (nyt tiedän, että kammoni on luokkaa paha) niin vierailu voi olla varsin mukava ja mielenkiintoinen.

      Kuulostaa hurjalta tuo vuorelta laskeutuminen. Olisin itsekin varmaan tehnyt mielessäni samanmoisia laskelmia. Tänäkään päivänä en tiedä, miten selvisin Pietarinkirkon kupolista alas. Jalkani olivat kauhusta makaronia, en pystynyt edes pysäyttämään etenemistäni. Onneksi olin liikenteessä kukonlaulun aikaan, joten ihmisiä ei ollut ruuhkaksi asti vaan sain panikoida veteline jalkoineni rauhassa.

      Poista
  2. Kauniit kuvat ja varmasti komiat maisemat. Korkeanpaikankammoisena tiedän että jos se ylöskipuaminen on tiukka juttu, niin alastepsuttelu se vasta hirveä koettelemus on. Sormi tapailee täristen paniikkinappulaa. Sama turvamuuri toimii täälläkin aina kun erehdyn yllättämään itseni ylittämällä kammokynnyksen. Rispektit itsesi voittamiselle!! Ja hei, ainahan kannattaa pitää rotevarunkoinen palomiesvaihtoehto takataskussa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alas on tosiaan karmeaa tulla. Kerran jumitin jopa lintutorniin, vaikka niin näppärästi sinne olin kiivennyt. Silloinkin katselin, josko jäisi pitempäänkin paikkaa asuttamaan. ;) Nyt ajattelin taas hetken pysytellä maan tasalla. :)

      Poista
  3. Olen itsekin kiipeillyt tuolla muureilla, ja paikka muistui hyvin mieleen kuvistasi. Portaat ylös ovat tosi jyrkät! Tallinnan vanhakaupunki on ihana paikka, siellä kävely on kuin aikahyppy jonnekin keskiaikaan. :) Tänä kesänä oma Tallinnan-reissuni jäi väliin, mutta joulun tienoille olemme jo hieman suunnitelleet lähilomaan talviseen Tallinnaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo betoniset kierreportaat ovat tosiaan hurjan jyrkät. Vielä kun yläosa kuljetaan miltei täydessä pimeydessä, tuli hieman Pelkokerroin mieleen. Toisaalta pimeys esti minua näkemästä korkeutta liian tarkkaan.

      Jouluinen Tallinna on ihanan tunnelmallinen. Keskiaikainen vanhakaupunki on jouluasussaan hurjan kaunis. :)

      Poista
  4. Meinasin mennä tuonne, mutta ei enää ollut tarpeeksi aikaa, kun piti lähteä takaisin laivalle... Näyttää hauskalta! Ensi kerralla sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omasta tärisevästä kokemuksestani huolimatta suosittelen lämpimästi. Suomessa kun keskiaikaiset jutut ovat harvinaista herkkua, tuntuu vaikuttavalta päästä tallustelemaan muurille.

      Poista

Kiitos kommentistasi!