perjantai 26. elokuuta 2016

Emännöitsijä tutustuttaa Albert Edelfeltiin




















Enni Mustonen: Emännöitsijä
Kannen suunnittelu: Timo Numminen
Kustantamo: Otava 2015
Sivuja: 447
Goodreads-tähdet: ★★ really liked it
(Pokkari saatu kustantamosta)

Siinä oli Albert-herraltakin yksi kuva, jonka nimi oli Suru. Jotenkin se kouraisi sydänalasta, vaikkei kuvassa ollut muuta kuin piikatyttö ja nuori mies, jotka istuivat kivellä aidan vieressä murheen murtamina. Tyttö oli kätkenyt kasvonsa esiliinan helmaan, mutta mies tuijotti synkkänä eteensä. Olikohan niiltä rakkaus loppunut vai lapsi kuollut?

Hei! Enni Mustosen eli kirjailija Kirsti Mannisen kirjoittaman Syrjästäkatsojan tarinoita -kirjasarjan kolmas osa Emännöitsijä oli ainakin yhtä vahva lukukokemus kuin ensimmäinen osa Paimentyttö. Kolmannesta osasta tekee mielenkiintoisen se, että Ida-piika pestautuu Albert Edelfeltin kodinhoitajaksi. Tutuksi tulevat vatsavaivoista kärsinyt, erittäin työteliäs, naistenmiehenäkin tunnettu Albert-herra, tämän taide ja 1900-luvun alun Helsinki. 

Idan ja Albertin elämää seurataan viiden vuoden ajan. Kulttuurista kiinnostuneen Idan mukana kipaistaan Ateneumin rappuset ylös ja piipahdellaan tiuhaan kansankirjastossa Rikhardinkadulla. Nautin jälleen eniten kirjan historiallisesta annista. Edelfeltin maalauksiakin on tullut silmäiltyä romaanin lukemisen jälkeen entistäkin kiinnostuneempana.

Emännöitsijästä löytyy aiempiin osiin verrattuna mielestäni vahvempi romanttinen juoni. Tai sitten kiinnitin vain enemmän huomiota Idan ja Albertin välille kehittyvään suhteeseem. Idalla kun on nyt ensimmäistä kertaa romanttista vipinää tunnetun henkilön kanssa. Suhdetta kuvataan kuitenkin hyvin hienovaraisesti. Romanssin realisoituminen meni minulta aluksi jopa hieman ohi. Olisinkin toivonut yksityiskohtaisempaa kuvausta tältä osin. Mutta toisaalta hyvä näin. Nyt romaani ei lipsahda liikaa romanttisen hömpän puolelle.

Teoksen ovat lukeneet myös Mari Saavalainen (joka toteaa, että Emännöitsijän voi ottaa luettavaksi aivan hyvin, vaikka edellisiä kirjoja ei olisi lukenutkaan), Krista (jonka mielestä Emännöitsijä oli mahtava) ja Mai Laakso (joka kiittää Enni Mustosta tarkoista historiallisista miljöökuvauksista, historiallisista henkilöistä ja tietysti ihanan Idan tarinoista).

4 kommenttia:

  1. Minusta nämä kirjat antavat enemmän, kun ne lukee järjestyksessä. Kirjan henkilöt tulevat sitten tutuiksi. Olen lukenut Ruokarouvankin ja itse tykkään Paimentytöstä ja Lapsenpiiasta enemmän kuin näistä aikuisen Idan tarinoista. Vielä on ainakin yksi ellei jopa kaksi kirjaa tulossa tähän sarjaan. Katsoin kirjailijan haastattelun, jossa hän puhui tästä sarjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsenpiika ei iskenyt minuun yhtä paljon kuin tämä Emännöitsijä ja sarjan aloittava Paimentyttö (tarina jäi Lapsenpiian keskivaiheilla mielestäni hieman junnaamaan paikalleen). Mainiota että sarja jatkuu! Nyt luen jo Ruokarouvaa. :)

      Poista
  2. Kiitos vinkistä! Tämäkin taitaa olla sitä kirjallisuuden aluetta, johon taidehistorioitsijan on helppo ihastua ja uppoutua. Ja kiva kuulla, ettei kirjoja välttämättä tarvitse lukea järjestyksessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veikkaisin että tykkäisit tästä osasta erityisesti. Koko sarja kylläkin tuntuisi niin jutultasi. Kannattaa kokeilla!

      Poista

Kiitos kommentistasi!