tiistai 26. heinäkuuta 2016

Sydänystävä – kun ystävyys menee ryppyyn

















Niina Hakalahti: Sydänystävä
Kansi: Satu Ketola
Kustantamo: Karisto 2014
Sivuja: 224
Goodreads-tähdet: ★★ really liked it

     Psykiatri oli nuori nainen, viimeisillään raskaana. Hän eli vielä sitä vaihetta, jossa saattoi tuudittautua kaikkivoipaisuuteen; miten kasvattaa lapsesta hyvä ihminen, empaattinen, kaikkiruokainen (myös sipuli ja homejuusto) sosiaalinen, toiset huomioon ottava, alkoholin kohtuukäyttäjä, verbaalinen, mutta silti toisia kuunteleva. Tämä kaikkihan onnistuisi luomuruualla ja laadukkailla iltasaduilla. Psykiatrista lohkeaisi reilun kuukauden kuluttua täydellinen vauva, jolla ei olisi ihottumaa suun ympärillä, ei karstaa päässä eikä miliumeja kasvoissa. 
    Psykiatri eli vielä ihanassa harhassa. Olisin halunnut vaihtaa osia hänen kanssaan, kaipasin lapsellista käsitystä kasvattamisen ihmeellisestä voimasta.

Hei! Bongasin Tänään kotona -blogin kirjasuositusten joukosta Niina Hakalahden Sydänystävä-romaanin. Kirjan aihe kiinnostaa, joten kävin nappaamassa teoksen mukaani kirjastosta. Ystävyys on parhaimmillaan mielettömän hieno voimavara mutta ryppyyn mennessään vastaavasti valtava energiasyöppö. Hakalahden kirjassa vuosikymmenten ajan iloa tuottanut ystävyys lähtee syöksykierteeseen. Onko enää kyse ystävyydestä, jos ihmissuhteeseen pesiytyy kilpailua, pätemistä, kateutta ja mustasukkaisuutta?

Keski-ikäistyneet Minna ja Kaisa ovat olleet sydänystäviä pienestä pitäen. Miehet löytyivät yhtä aikaa, lapset Eetu ja Leevi syntyivät vain muutaman viikon aikaerolla. Molemmat naiset lukivat itsensä samaan ammattiin, opettajiksi. Poikien tullessa murrosikään tuntuu myös naisten läheinen ystävyys saapuvan murrosvaiheeseen. Eetun ja Leevin ravistellessa perheiden totuttuja keskiluokkaisia arvoja ja tapoja alkaa myös Minna kyseenalaistaa suhdettaan Kaisaan. 

    Yhtäkkiä elämämme symmetria ja samantahtisuus kuvotti minua. Jos keinuu liian kauan, voi tulla paha olo ja sitten tulee oksennus. 

Kaisan ja Minnan ystävyydessä isoin tuhovoima ilmentyy kilpailemisen muodossa. Ja kun kilpailuun kerran ryhtyy, tuntuu se ulottavan lonkeronsa pian elämän joka alueelle. Omien taitojen ja uran vertailun lisäksi kilpailuareenalle asetetaan kirjassa seksielämän aktiivisuus, lasten menestyminen ja jopa omien vanhempien kunto. Kuten usein elämässä, vasta kunnon kriisi pysäyttää itselle ja muille hallaa tekevän toiminnan. 

Sydänystävä käsittelee ystävyyttäkin enemmän parisuhdetta, vanhemmuutta, haastavaa murrosikää, keski-ikäistymisen myötä muuttunutta kehoa ja täydellisen elämän tavoittelua. Vaikka teemat ovat melkoisia vonkaleita, kirjoittaa Hakalahti niistä terävästi mutta samalla mukavan kevyesti. Romaani onkin sopivaa luettavaa vaikka kesäiseen puistoon. Kirjan luettuaan ystävyyttä kuitenkin pohtii ainakin hetken verran vakavammin. 

Sydänystävä on luettu myös muun muassa Kirjojen kamarissa (jossa koettiin hankaluutta asettua tarinan taajuudelle mutta jossa todetaan Hakalahden "kepeyden" olevan sellaista sanojen vaivatonta soljuvuutta ja konstailemattomuutta, joka kuitenkin samalla kantaa mukanaan myös tarinan syvää ja ajatuksekasta täyteläisyyttä) ja Rakkaudesta kirjoihin -blogissa (jossa koetaan Sydänystävän edustavan itselle ehkä osastoa välipala, mutta olevan sellaisenaan ravitseva ja lukunälän täydellisesti tyydyttävä). 

4 kommenttia:

  1. Minä innostuin Sydänystävän avulla uudelleen Niina Hakalahdesta, nytkin kirjastoreissulla lainasin yhden hänen kirjansa. Hänellä on ihanan terävä kynä, ja hienolla tavalla hän taisi tässäkin kertoa ihmissuhteista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hakalahdella on tosiaan terävä kynä. Ihastelin monia hienoja ajatelmia ystävyydestä. Luin kymmenisen vuotta sitten Hakalahden Hengenahdistusta -romaanin mutta se ei aiheiltaan osunut omaan elämään yhtä hyvin kuin tämä. Siitäkin jäi kuitenkin mieleen, kuinka teksti soljui vaivattomasti eteenpäin. :)

      Poista
  2. Nämä Hakalahdet on jotenkin pieniäsuuria -kirjoja, jotka minusta jääneet liian vähälle huomiolle blogeissa. Hauskaa, että luit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hakalahden kirjat ovat jänniä, omalla tavallaan kevyitä mutta toisaalta pullollaan isoja oivalluksia. Kuvauksesi osuu tosi hyvin nappiin. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!