Kaksi Itä-Helsingin HUIPPUkohdetta























Hei! Kaipasimme eilen omaa rauhallista sopukkaa eväsretkeä varten. Päätimme tutustua Vartiokylän linnavuoreen. Veikkauksemme osoittautui oikeaksi. Muutamat puiset portaat ylös kiivettyämme olimme perillä hiljaisella linnavuorella. Keskiaikaisen muinaislinnan perustukset osoittautuivat oivalliseksi paikaksi istahtaa perheen kanssa rauhassa alas. Tarjolla on puiden välistä pilkistävä merimaisema Vartiokylänlahdelle sekä historian havinaa. 























Linnavuori vaatii kävijältä kylläkin mielikuvitusta. Omalla autolla saapuva saa käyttää sitä jo parkkipaikkaa pähkäillessään. Seuraava haaste on muinaislinnalle johtavan reitin löytäminen, sillä mitään merkkiä emme kohteesta tien lähistöltä löytäneet. Onneksi Linnavuorentieltä vaatimattomalle polulle uskaltauduttuaan näkee pian muinaislinnan infokyltit. 


Myös itse linnavuorella seisoskellessaan mielikuvitukselle on käyttöä. Linnoituksesta on jäljellä vain hieman muurin kivimurikoita. Silti oli sykähdyttävää tähystellä merelle 30 metrin korkeudesta aivan kuten oli tehty vuosisatoja sitten. Pystyimme melkein näkemään purjelaivan saapuvan kohti vartiopaikkaamme. 


Linnavuoren historia on herättänyt mitä mielikuvituksellisimpia teorioita, sillä paikka on taustansa suhteen sumuverhon peitossa. Jopa viikinkien on uumoiltu perustaneen linnoituksen. Kaivauksissa on kuitenkin ilmennyt, että muinaislinna on rakennettu 1200- tai 1300-luvulla. Yhtenä mahdollisena rakennuttajana pidetään Ruotsin Birger-jaarlia suomalaisiin kohdistuneen sotaisan toisen ristiretken aikana. 

Eväät syötyämme kaipasimme vielä pientä patikointia, sillä muinaislinna on kohteena nopeasti nähty. Ehdotin samalla suunnalla sijaitsevan Vuosaarenhuipun tutkailua. Muu perhe ei alkuun innostunut ajatuksesta entisen kaatopaikan maisemissa patikoimisesta mutta suostui lopulta. Ajattelimme kävellä edes vähän matkaa täyttömäen rinnettä mutta päädyimme lopulta patikoimaan aina 65 metrin korkeudessa sijaitsevalle huipulle asti. 


Alkuun patikointi oli tylsää, sillä ensin täytyy kävellä yli kilometrin verran hiekkatietä täyttömäen juurelle päästäkseen. Koko retkellemme pituutta tuli 4,5 kilometrin verran. Lepuuttelimme välillä, jotta reissu ei olisi liian rankka lapsille. Kenties sateen uhka teki sen, että saimme olla miltei koko retken ajan keskenämme. Tunnelma oli kuin Lapin luonnon rauhassa. Täyttömäellä asustavat linnutkin tuntuivat välillä suorastaan hätkähtävän, kun paikalla olikin yllättäin ihmisiä. 

Matkan varrella näimme lammen ja paljon erilaisia kasveja. Vuosaarenhuippu onkin tunnettu monipuolisesta kasvillisuudestaan. Täyttömäki toimii avomaan uhanalaisten lajien turvapaikkana. Täältä löytyy monen rakentamalla myllätyn luontokohteen kasvistoperintö. Mielenkiintoinen bongailtava ei lopu siis ihan heti kesken. Samalla Vuosaarenhuippu on pölyttäjille tärkeä turvasatama. Lisää infoa kannattaa käydä lukemassa Vuosaarenhuippu-blogista


Ylhäällä näkymät ovat komeat. Kannatti tehdä hyppy tuntemattomaan ja lähteä kohti huippua, vaikkemme aluksi yhtään tienneet, miten kaukana päätepiste edes olisi. Onneksi jatkoimme sitkeästi eteenpäin alun tylsältä tuntuvalla hiekkatiellä. Kiipesin huipulla ison kiven päälle, levitin käteni ja katsoin jokaiseen ilmansuuntaan. 

Vartiokylän linnavuori löytyy osoitteesta Linnavuorentie 5. Vuosaarenhuipulle johtava reitti alkaa Niinisaarentien varrelta sijaitsevalta parkkipaikalta. 

Kommentit

  1. Onpa hienoja maisemia! Pitää laittaa mieleen, kun kuitenkin alan (minä meillä eniten :)) uusia retkikohteita.

    T. Lumiomenan Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos etsii erikoislaatuista retkikohdetta, niin nämä kaksi ovat hyviä ehdokkaita. :) Ja Vuosaarenhuipulle tarpominen on myös hyvää kuntoilua. Teki meille oikein hyvää juhannuksen herkuttelujen ja köllöttelyjen päälle. :)

      Poista
  2. Tuonne voisikin mennä etsimään Lappi-kokemusta. En ole koskaan käynyt Lapissa enkä aio mennäkään kun en välitä matkustamisesta, lyhyitä pikkutrippejä lukuunottamatta :) Tuo kuva jossa näkyy mäntyjä (toinen ylhäältäpäin) on ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle taas Lapissa ovat esteenä sääsket. Nautin yhä joka kesä siitä, että voin olla ihan rauhassa paikallaan ulkona. Tuo oli siis kaikinpuolin miellyttävä fiilistelyreissu, suosittelen. Muutama sääskenpisto oli toisella lapsella tuliaisena.

      Poista
  3. Eikä, olen asunut Puotilassa, Vartiokylässä ja Rastilassa, mutta en ole kuullutkaan tuollaisesta Linnavuoresta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä, ettei paikkaa ole mainostettu enempää. On sentään pääkaupunkiseudun ainoa muinaislinna. Kyltti Linnavuorentiellä olisi kyllä hyvä olla.

      Poista
  4. Upeat maisemat! Ja veikkaan, että molemmilta paikoilta löytyisi myös geokätköjä. Pitänee miehen loman alkaessa pakata siippa ja koirat autoon ja lähteä retkelle, kiitos vinkistä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä brutuksilla on geokätköilyt yhä suunnitteluvaiheessa. Lapsillekin se olisi kyllä todella kiva lisä näihin meidän eväspainotteisiin retkiin. :)

      Poista
  5. Kuksa kalliolla - upea, muistorikas kuva, kun on tullut noita Lapin itikoita uhmattua! Luontoretket ovat antoisia ja eheyttäviä plus luovat yhteisiä hauskoja itsensävoittamisenkin kokemuksia. Kiemurtelevia, jänniä polkuja ja hyvänmielenhyrinää kesänjatkolle:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka paljon vietämmekin aikaa yhdessä perheenä, on luontoretkessä vielä tosiaan oma erityislaatuisuutensa. Koko porukka on silloin myös henkisesti läsnä eikä kukaan sählää minkään laitteen kanssa tai haaveile minkään laitteen kanssa sähläämisestä. Minullakin meinaa mieli olla välillä jossain muualla, joten itsellekin retki on hyvä hetki oikeasti pysähtyä. Mukavia kesähetkiä teidän poppoolle! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Suositut tekstit