Lapinlahden Lähde - tutkimusmatka vanhaan sairaalaan
















Hei! Lapinlahden Lähde on monella tapaa kiinnostava käyntikohde. Vuonna 1841 Carl Ludvig Engelin suunnittelemana valmistunut Lapinlahden sairaala on jo miljöönä mielenkiintoinen. Rakennusta ympäröi vehreä puutarha-alue, ja perille saavutaan rauhallista puiden reunustamaa tietä pitkin. Tien päässä odottaa kaunis mutta rapistumaan päässyt rakennus. Ei uskoisi, että olemme Helsingin kantakaupungissa. Lapinlahdessa on oma erityinen, seesteinen tunnelmansa. 
















Tilassa ei ole enää sairaalatoimintaa mutta rakennus on yhä mielenterveyden asialla. Nyt talo toimii kaikille avoimena virkistystilana. Esillä on muun muassa teemaan liittyvää taidetta. Ensimmäiseksi löydämme itsemme Jolon panttivankikriisistäkin tunnetun Seppo Fräntin nykytaidekokoelman ääreltä Haava-näyttelystä. Fränti sai saarella jalkaansa syvän haavan, jonka mukaan hän on kertonut nimenneen näyttelyn. Panttivangit uskoivat kuolevansa vangitsijoidensa käsissä. Kokemus oli varmasti traumaattinen. Ennen kuin luin Fräntin jalkavammasta, ajattelin näyttelyn kertovan Jolon saarella syntyneestä jalkahaavaa syvemmästä henkisestä viillosta, joka sysäsi Fräntin omistautumaan kotimaisen nykytaiteen keräämiselle. Tai mielen haavoista ylipäänsä. Näyttelyn nimen ja teokset voikin tulkita monella tapaa
















Näyttelytila on jo itsessään näkemisen arvoinen. Kyseessä on vanha ylilääkärin virka-asunto, jonka pinnat ovat jääneet osittain ränsistyneeseen tilaan. Vaikkeivat aikakerrostumat ole todennäköisesti esillä suunnitellusti, tuo tilan boheemius oman lisänsä näyttelyyn. Toivottavasti rakennusta ei myydä kaupalliselle taholle, ja pintoja kiilloteta täysin hajuttomiksi ja mauttomiksi. 
















Ylilääkärin asunnosta poistuessa vastaan tulee käytävänäyttely Toinen Elämäni - My Second Life. Kaisa Kauppilan valokuvissa raitistuneet naiset kertovat tarinansa. Teoksista käy ilmi, kuinka tärkeää merkityksellinen elämänsisältö on juomisesta irtautumisessa. Yksi on innostunut sukeltamisesta, toinen on saanut voimaa tukiryhmästä. Samalla kuvista huokuu alkoholismiin usein liittyvä häpeä ja piilottelu. Naiset poseeraavat kuvissa itselle tärkeän asian tai esineen takana. 

Näyttelykierros päättyy kahvilaan, missä hengähdämme pohtimaan näkemäämme mustikkapiirakan ja teen äärellä. Lapset kehuvat mutakakkua ja siirtyvät herkuttelun jälkeen pelaamaan shakkia. Kahvilassa tunnelma on mukavan mummolamainen ja leppoisa. Joka päivä klo 12-18 palvelevan kahvilan tuotto menee Lapinlahden Lähteen hyväksi. Täällä kahvitteleekin erityisen hyvällä mielellä. Arkisin on myynnissä kasviskeittolounas seitsemän euron hintaan.

Lapinlahden Lähteellä tunnutaan järjestävän jos jonkinlaista tapahtumaa. On ollut kirjoitustyöpajaa, sauvakävelyä, lumikenkäpajaa ja runoesityksiä. Uuden oppimisen ja mielen virkistymisen lisäksi kivan tekemisen parista voi varmasti löytää myös uusia ystäviä. Täytyypä seurailla Lähteen Facebook-sivua ja mennä mukaan kursseille.

Toinen Elämäni - My Second Life esillä 1.5. saakka. Haava-näyttely avoinna 29.5. asti. Vapaa pääsy. Osoite Lapinlahdentie 1. 

Kommentit

  1. No niin! Jaoin heti tämän postauksesi "Lapparin" vapaaehtoisten fb-sivulle :) Kiitos kirjoituksesta! Minäkin siellä välillä vähän puuhastelen kansalaisena. On ihana paikka. Tervetuloa uudelleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvästä työstä. :) On kyllä ihana paikka. Kesällä pitää ehdottomasti testata läheinen uimarantakin. :)

      Poista
  2. Hmm... uskaltaiskohan tuonne mennä? 2001 vietin tuolla masentuneena muistaakseni 2,5 kk. Sitä aikaa, jolloin ihmisiä vielä pidettiin sairaaaloissa kauan. :o Tein hulluna taidetta siellä, mukavaa, etä taide elää Lapparissa edelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan että taide saa elää tuolla jatkossakin. Kirjoitin nimeni paikan kannattajalistaankin. Olisi hienoa, jos paikka säilyisi koko kansan keitaana.

      Poista
  3. Ja adressin Lapinlahden säilyttämiseksi mielen hyvinvoinnin keitaana voi allekirjoittaa myös verkossa: http://www.adressit.com/lapinlahden_lahde_kaupunkilaisille
    Pian meillä on 10 000 nimeä koossa

    VastaaPoista
  4. Puistikko on etenkin kesäisin viehättävä ja rauhoittava miljöö, ja rakennus ansaitsee jatkokäyttönsä. Mukavaa, kun nostit tämän näyttelytoiminnan esiin, taidanpa siellä kuin myös adressisivulla hyvinkin piipahtaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesällä täytyy kyllä ehdottomasti alkaa käydä tuolla, miljöö teki jo näin keväällä vaikutuksen. Tämä oli ensimmäinen visiittimme Lapinlahdessa. Suosittelen ehdottomasti näyttelyretkeä. Käynnissä olevasta näyttelyhausta päätellen rakennuksessa tulee olemaan jatkossakin varmasti mielenkiintoista, paikan henkeen sopivaa taidetta nähtävillä. Mukavaa vappua! :)

      Poista
    2. Olen miltei raivoissani,että ystäväni Sepon elämä esitellään js kuitataan panttivankina. Ihmisen täysi nonchaleeraaminen- tervetuloa töllistelemään,niinkö?-- Enpä olisi uskonut,että tätä on vielä jaettu.

      Poista
    3. Pahoittelut niin Seppo Fräntille ja muille. Tarkoitus ei ollut yllä mainittu mutta kirjoittaen tulee joskus ilmaistua itseään huonosti.

      Poista
    4. Seppo Fränti on itse pitänyt yllä tämän tragedian muistoa vahvasti, kuten näyttelyn nimikin kertoo. Ja eihän siinä ole mitään pahaa.

      Poista
    5. Olisin voinut kirjoituksessani korostaa, että itse tiedän hänet Jolon tapauksesta (en ollut aiemmin tiennyt hänen toiminnastaan taiteen parissa). Onhan hän toki ollut aiemminkin tunnettu paljon muustakin. Ja nyt tämän taidenäyttelyn myötä entistä vahvemmin nykytaiteen tukemisesta ja keräämisestä. Kiitos kommenteista. :)

      Poista
  5. On vähän harmi, että siellä käy nykyään niin paljon ihmisiä. Esim. hiekkarannalta kerään joka aamu muovipussillisen lasinsiruja, mutta aina niitä vain ilmestyy uusia näkyviin hiekan seasta seuraavaan aamuun mennessä. Pahin paikka on rannalla tiilitalon takana. Ajattelin kerran, että siellähän on kiva kallio, mutta kulman takaa paljastui likaisia ruiskuja, lasia ja roskaa... Koirankakat voi sentään vielä itse kerätä ja antaa koiran omistajan käteen, ja teineillekin uskaltaa mennä opettamaan vähän käytöstapoja, mutta näitä nistejä pelkään, jos vaikka alkavat huitomaan likaisilla ruiskuilla... :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella harmillista. Pitääpä olla todella tarkkana, jos piipahdamme rannalla (ja napata roskia pois samalla). Jos paikasta tulee toisaalta vielä suositumpi, voi sotkeminen olla jatkossa hankalampaa. Lasipullojen rikkominen on kyllä niin hölmöä puuhaa. On tullut pidettyä puhutteluja (ihan ala-asteikäistenkin olen nähnyt hölmöilleen pullojen kanssa), kun on huomannut sellaista toimintaa. Toivottavasti kaikki vanhemmat muistaisivat puhua asiasta lastensa kanssa. Lapset kun eivät aina ajattele, mitä sirut voivat saada aikaan.

      Poista
  6. Kävin allekirjoittamassa juuri tuon adressin.
    Minullakin on hyviä muistoja Lapinlahdesta.
    Miten niin upea, tarkoitukseensa sopiva paikka voitiinkin hylätä alkuperäisestä käytöstään! Hyvä kuitenkin, että se säilyisi ja kehittyisi edelleen mielenterveyttä vaalivana paikkana.
    Seuraavan Helsingin päiväni yksi tärkeimpiä kohteita on tämä. Toinen elämäni ehti mennä, mutta Haavan ehdin vielä nähdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ehdottomasti piipahtaa keväisellä retkellä Haava-näyttelyä katsomassa. Itsekin laitoin nimeni kannattajalistaan. Tuntuu, että tällaiselle yhteiselle kohtaamispaikalle on todella tarvetta, ihmisiä oli mukavasti liikenteessä. :)

      Poista
  7. Kaunis paikka. Mielikuvani Lapunlahdesta ovat jostain syystä paljon rumempia.
    Toivottavasti paikka säilytetään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis rakennus ja miljöö. Harmillisen rapistunut kylläkin paikoin. Toivotaan tosiaan että paikka säilyisi ja vieläpä tällaisena kaikille yhteisenä tilana. Aurinkoista loppuviikkoa!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Suositut tekstit