torstai 31. maaliskuuta 2016

Viisi kirjaa vanhemmuudesta


Hei! Esittelyssä viiden blogivuoteni viisi mieleenpainuvinta kirjaa vanhemmuudesta. Aloitetaan sijalta viisi.


5. Anu Silfverberg: Äitikortti

Äitikortti oli yllättävän monipuolinen lukukokemus. Anu Silfverberg käsittelee kirjassaan äitiyttä niin lapsettomuuden, synnytyskokemuksen, imetysongelmien, eläintuotannon epäkohtien, äitiyteen hurahtamisen, äitikortin vilauttelun ja tasa-arvon näkökulmasta. Kirjasta on nostettu esiin eniten äitikortti-teemaa. Toisaalta Silfverberg toimii kirjassaan itse hieman samoin kuin äitikorttia heiluttavat ja omien kokemustensa kautta yleistyksiä tekevät äidit. Hän puhuu omista kokemuksistaan ja hyväksyy tai tuomitsee asioita sen mukaan. Hän tekee yksityisestä yleistä.

Kun halutaan lisää kotihoidontukea ja selitetään sukupuolista työnjakoa Pienten Lasten Äidin syvällä rintaäänellä, on hyvä muistaa, että lopulta ei kinastella siitä, onko lapsen hyvä olla kotona vai päiväkodissa. Kinastellaan siitä, missä naiset ovat, ja missä miehet. Lasten parhaasta puhuminen on paskapuhetta. Te ette puhu lapsistanne, te puhutte itsestänne: omista peloistanne, haluistanne ja toiveistanne.
On tietysti ymmärrettävää, että ihmiset jäävät kotiin, jos se tuntuu ainoalta vaihtoehdolta, tai jos siellä on 'kivempaa'. Ja onhan siellä usein sitäkin. Mutta silloin pitäisi edes olla kanttia sanoa, että jäin kotiin, koska en saanut työtä / en halunnut tehdä työtä / en saa työstä irti mitään / kumppanini ei suostu jättämään omaa työtään, enkä osaa sanoa hänelle vastaan / koska nyt vain huvitti.
Kyse on kuitenkin aikuisen valinnoista.


4. Essi Kummu: Lasteni tarina

Etukäteen ajattelin Lasteni tarinan kertovan pikkulapsiajan uupumuksesta. Mutta enemmän kuin tositarina uupumisesta, kirja onkin kertomus uupumuksen taustalla olevasta sukupolvelta toiselle siirtyneestä tunteiden ja niiden näyttämisen pelosta. Liiallisesta vahvuudesta ja kestämisestä. Kyvyttömyydestä antaa surun tulla.

Trauman jälki on pitkä ja kipeä ja kulkee perintönä sukupolvelta toiselle. Kun miehet lähtivät rintamalle, jäivät naiset hoitamaan kotia, eikä sodasta palaavalta mieheltä ollut lupa vaatia enää yhtään enempää vaikean tunteen sietämistä. 
Minun sukuni ja sukupolveni naiset oppivat vaikenemaan ja vaientamaan, meidän äitimme oppi tekemään niin, ja meidän äitimme äiti oppi tekemään niin. 
Mikäli en olisi saanut perheeltäni sukuperimänä kyvyttömyyttä surra, en olisi traumatisoitunut. Kasvoin vaikenemisen ja kestämisen kulttuurissa ja minusta tuli surumykkä.
Sillä traumahan syntyy juuri käsittelemättömyydestä.























Lähdin lukemaan kirjaan odottaen, että 271 sivua olisivat täynnä kasvatusohjeita. Positiiviseksi yllätyksekseni kirja olikin paljon enemmän. Vanhemmuus: vastuullista vallankäyttöä on kirja rakkaudesta, hyvästä vihasta, huonosta kiltteydestä, tärkeästä syyllisyydestä, parisuhteesta, koulumaailmasta ja kasvatusvastuun siirtymisestä vanhemmilta yhteiskunnalle.

Haastattelija yritti muutamaan otteeseen tivata, eikö nyt sittenkin vastuu lasten kasvattamisesta olisi heidän vanhemmillaan. Tähän psykiatri riemastuneena totesi, että vanhemmuus on niin haastava tehtävä, että vanhempien velvollisuus on lähinnä huolehtia siitä, että lapsella on tarpeeksi näitä oheiskasvattajia. Hän ei suoraan sentään sanonut, etteivät vanhemmat kykene kasvattamaan lapsiaan, mutta se oli luettavissa rivien välistä. 


Kirja kertoo hirmutekoon päätyneen Kevinin elämästä Eva-äidin näkökulmasta Kevinin syntymästä lähtien (tai oikeastaan jo siitä lähtien, kun Eva puolisonsa kanssa vasta harkitsi lasta). Kirja keskittyy pohtimaan Kevinin elämäntapahtumien kautta, miten ja miksi Kevin kykeni koulumurhiin. Eva-äiti antaa lukijalle monta mehukasta tietopalasta itsestään ja kasvatustyylistään kirjeidensä kautta. Heti Kevinin syntymästä lähtien Eva-äiti koki, ettei kyennyt tuntemaan äidinrakkautta Keviniä kohtaan. Lisäksi kirjeistä paljastuu etenkin Kevinin isän hemmotelleen poikaa ja Kevinin saaneen aina kaiken minkä halusi. Eva-äiti myös myönsi, että ei tuntenut tarvetta pitää rajoja pojalleen. Kevin tuntui joka tapauksessa tekevän kaiken pahan minkä vain keksi.

Pohdin koko kirjan läpi, onko Kevin siis psykopaatti johon kasvatus ei edes olisi kyennyt vaikuttamaan kuten Eva-äiti koki. Vai oliko rakkaudettomuus, materialismi, rajattomuus ja negatiiviset ennakko-odotukset johtamassa tekoon.

























1. Jenny Lexhed: Kun rakkaus ei riitä - äidin kamppailu lapsensa puolesta 

Jenny Lexhedin rehtiä kirjaa Kun rakkaus ei riitä voi suositella lämpimästi kaikille erityistarpeisten lasten vanhemmille. Vaikka Lexhed kuvaa kirjassa rankan tiensä juuri autistisen lapsensa rinnalla, uskon monien erityistarpeisten lasten vanhempien pyörittävän päässään samanlaisia ajatuksia erityistarpeen luonteeseen katsomatta.

Minun piti vaihtaa Slussenilla Saltsjöbanan vaunuun ja keräilin jo tavaroitani lähteäkseni ulos, kun bussi yhtäkkiä pysähtyi. Jarrut kirskuivat ja ihmiset lensivät istuimiltaan ja kaatuivat sikin sokin pitkin bussin lattiaa. Heittäydyin vaunujen perään, mutta en ehtinyt ottaa kädensijasta kiinni. Vaunut kaatuivat, koppa meni nurin ja kopassa nukkunut Lucas tippui suoraan päälleen. Hän heräsi ja alkoi itkeä, jolloin säikähtäneenä nappasin hänet syliini ja aloin rauhoitella häntä. Muut matkustajat nostivat vaunut ulos bussista ja auttoivat minua laskeutumaan pysäkille, kysellen huolissaan voisivatko jotenkin olla avuksi. Soitin itkien Callelle ja kyselin, mitä tehdä, ja hän kehotti minua soittamaan Sacchsin lastensairaalaan. Soitin päivystykseen ja kerroin, mitä oli tapahtunut. Heidän mielestään minun ei kannattanut lähteä tuomaan Lucasta sinne. Lapset selviävät yleensä hyvin putoamisista, mutta minun pitäisi olla tarkkana siltä varalta, että lapsi alkaisi mennä veltoksi tai oksentaa. Lucas rauhoittui jonkin ajan kuluttua ja istahdin penkille imettämään häntä. Jatkoin junalla kotiin Storängeniin. Lapsi tuntui voivan hyvin, joten emme lähteneet lääkäriin. Nyt pyöritän tätä tapausta mielessäni loputtomiin. Silloin oli talvi, hänellä oli päällään paksu haalari huppuineen kaikkineen, ja hän oli tippuessaan syvässä unessa topatussa makuupussissaan. Toivon että se vaimensi törmäystä jonkin verran. 
Etsin kaikkialta selityksiä. Lehtien mukaan tupakointi saattaa aiheuttaa autismia. Entä jos ehdin polttaa muutaman savukkeen ennen kuin kuulin olevani raskaana? Entä jos olen itse aiheuttanut vamman lapselleni?
Lucaksen autismiin voi olla useita syitä. Pähkäilemme ja yritämme löytää vastauksen, mutta tajuamme samalla, ettei vastaus ehkä kuitenkaan ole ratkaisu, joka voisi viedä muutokseen ja auttaa Lucasta. Nykyään ei tunneta keinoja autismin parantamiseksi. Mitä väliä sillä on, mistä se on aiheutunut? Terve järki sanoo yhtä ja tunteet toista, ja me haluamme vastauksen.


P.S. Muistathan myös osallistua synttäriarvontaan täällä

6 kommenttia:

  1. Nostat taas esiin mielenkiintoisia kirjoja. Äitikortin olen lukenut, ja muistan, että minua häiritsi jonkin verran Silfverbergin kärkäs tyyli ja tapa olla itse aina oikeassa. Eli kuten kirjoitit, hän tosiaan kirjoittaa monessa asioissa omista kokemuksistaan käsin, eikä mielestäni aina pysy objektiivisuudessa. Pidin kuitenkin kirjassa siitä, että se tosiaan herätti monia ajatuksia ja sai itsenikin miettimään, tuleeko sitä heiluteltua äitikorttia turhan kärkkäästi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin samanmoisia mietteitä Äitikortista. Ajatuksia herättävä mutta paikoitellen hyvinkin provosoiva kirja. Mieleenpainuva monella tapaa.

      Poista
  2. Hannele Törrösen Vauvan kanssa vanhemmiksi oli hyvä kirja jos vielä vanhemmuuskirjat kiinnostaa :). Myös Pauliina Vanhatalon Keskivaikeassa vuodessa oli minusta vanhemmuuskuvausta mukavasti :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kirjavinkeistä! Erityisesti tuo Keskivaikea vuosi kiinnostaa kovasti (vauva-aika kun on jo hieman takanapäin). :)

      Poista
  3. Tutustuin tänään blogiisi. Se oli riemastuttava. Huomasin että olen toiminut paljon kuten blogisti vaikken ole tiedostanut että olen "nuuka". Minulla ei ole edes ajokorttia. Ruokaostokset teemme kalenterin avulla ja käytämme sesonkituotteita. Luonto on ilmainen harrastus.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!