Viisi kirjaa mielenterveysongelmista



Hei! Pihin naisen elämää on porskuttanut tässä kuussa menemään viisi vuotta. 19.3. on virallinen vuosipäivä, johon toivon keksiväni jotain erityisen kivaa teille lukijoille (ei mitään paineita ;)). Tuttuni inspiroi minua hieman vahingossa tutkailemaan menneitä kirjoituksiani. Juhlistankin blogitaipalettani julkaisemalla postauksia, joihin kokoan viisi mieleenpainuvinta viiden vuoden aikana kokemaani kirjaa/asiaa eri teemojen saralla. Sarjan aloittavat mielenterveyttä käsittelevät tai sivuavat kirjat. Aloitan viidenneksi parhaasta ja etenen kohti sykähdyttävintä. Tervetuloa mukaan! 



Oksasen kirjoittama bulimiaa käsittelevä Stalinin lehmät olisi listallani kenties kärjessä, mutta luin romaanin jo ennen blogiani. Baby Jane ei ollut yhtä iskevä mutta kuvaa mielestäni hyvin masentuneen kokemusmaailmaa. Myös paniikkihäiriötä kuvataan elävästi. Baby Jane avasi silmäni näkemään, miten ongelmia ylläpitävän raskaan elämäntilanteen annetaan jatkua, vaikka muunlaista apua saisikin. Ongelman ydin pysyy harmillisen usein koskemattomana. 

Minun masennukseni oli sitä, etten jaksanut tavata ketään, koska en jaksanut pukea päälleni, en mennä suihkuun, en nousta sängystä ennen kuin päivä oli jo ohi, jos silloinkaan. Mutta silti minä tapasin joskus ihmisiä, kävin ulkona, onnistuin silloin tällöin jopa vierailemaan muiden luona. Piki ei olisi ikinä tehnyt mitään sellaista. Minun masennukseni näkyi postina, joka täytti eteisen lattian, lehtinä ja kirjekuorina, joita en jaksanut avata, enkä edes siirtää eteisestä pois. Ja se näkyi hometta kasvavissa kahvikupeissa ja keittiöstä tulvivien banaanikärpästen määrässä ja surinassa, joka laumasta kuului. Mutta minun masennukseni olikin vain... masennusta. 


4. Deborah Spungen: Nancy

Nancy ehti olla lukulistallani pitkään. Kirja olisi todennäköisesti tehnyt vahvemman vaikutuksen nuoremmalla iällä luettuna. Nuorena kuolleen ja koko lyhyen elämänsä mielenterveysongelmista kärsineen Nancyn tarina sai kuitenkin pohtimaan, onko osa meistä syntymästään asti tuomittu kulkemaan ongelmasta toiseen. Vai onko ulkoapäin tuleva vahvistus negatiiviselle minäkuvalle sysäys kohti aina isompia ongelmia? 

"Deborah Spungen on halunnut kirjallaan kertoa Nancyn todellisen tarinan. Tarinan siitä, miten tuskainen hänen elämänsä oli alusta loppuun. Kirja toimii myös vertaistukena ahdistuneiden ja väkivaltaisten lasten vanhemmille. Kirjasta välittyy kuva vahvatahtoisesta, älykkäästä ja väkivaltaisesta lapsesta ja nuoresta, joka sisimmässään tuntui janoavan hyväksyntää ja rakkautta, mutta joka ei kyennyt ottamaan niitä vastaan. Häpeä ja kyvyttömyys rakastaa itseä osoittautuvat kirjan myötä jälleen kerran äärimmäisen vaarallisiksi tuhovoimiksi."


3. Neil Hardwick: Hullun lailla

Nancyn tavoin Hardwickin Hullun lailla kertoo tositarinan mielen sairastumisesta. Kirja sukeltaa rehellisesti masennuksen syihin, seuraamuksiin ja ennen kaikkea siihen, millaista masennuksen keskellä on elää.

"Masennuksen taustalla Hardwickilla oli monen vuoden hillitön työputki, joka sisälsi myös monia epäonnistumisia. Uran takaiskut yhdistettynä parisuhteen epäonnistumiseen veivät miehen kuilun partaalle ja siitä suoraan romahdukseen. Romahdus vei mieheltä muistin, huumorintajun, unen, ruokahalun, työn ja ystävät.

Hardwick analysoi kirjassa tarkasti masennukseen johtaneita syitä ja kirjan avulla lukija todella ymmärtää masennuksen olevan aivojen kemiallisen sekasorron tulosta. Hardwick korostaakin masennuksen olevan sairaus sairauksien joukossa. Toipuminen on hidasta, joten sormia napsauttamalla tai viikon etelänmatkalla sairautta ei voiteta. Erinomainen kirja etenkin masennuksen kanssa kamppaileville sekä heidän läheisilleen."


2. Emma Donoghue: Huone

Huoneen parasta antia on sen psykologinen syvällisyys. Kaapatun naisen ja tämän kidnappaajalle synnyttämän pojan selviytymistarinassa on useita kerroksia. Donoghue ei keskity pelkästään vangittuna olemisen akuutteihin vaikutuksiin mielenterveydelle, vaan pohtii myös pitempiaikaisia seuraamuksia. Vaikka aihe on hurja, löysin siitä yllättäin omaa elämää lähestyviä teemoja. Näin pohdin vuonna 2014. 

"Huone muistutti, miten useat asiat lapsen kehityksessä ovat itsestään selviä. Lapsi tutustuu esimerkiksi sateeseen pienestä lähtien. Lapsi käy kaupassa vanhempiensa mukana. Lapsi matkustaa useimmiten autossakin jo ihan pienenä vauvana. Minulle Huone toimi adoptioäitinä hyvänä muistutuksena siitä, miten paljon uutta lastenkodissa koko siihen astisen elämänsä viettänyt lapsi joutuu kokemaan saapuessaan perheeseen, ja miten paljosta rakkaasta hän joutuu yllättäin luopumaan. Vaikka elämä lastenkodissa ei useimmiten ole auvoista, on paikka kuitenkin muodostunut lapselle rakkaaksi omine tuttuine tuoksuineen ja tavaroineen. Vaikka olin aiemminkin sisäistänyt muutosten rankkuuden lapselle, avasi kirja Jackin mietteiden kautta silmiäni entisestään. Donoghuen Huone auttaa siis yleisemmälläkin tasolla ymmärtämään lapsia, jotka ovat jostain syystä irrotettu nopeasti entisestä tutusta ympäristöstään."


1. Pauliina Rauhala: Taivaslaulu

Rauhalan Taivaslaulu on puhuttanut sen esille tuoman vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvän ehkäisykiellon vuoksi. Aihe on herättänyt keskustelua naisten asemasta. Minulle kirja tuotti rankasta aiheestaan huolimatta nautintoa upeasti soljuvalla kielellään ja toimi yleiselläkin tasolla pikkulapsiperheen uupumuksen äänitorvena. Pienten lasten äitinä Taivaslaulu osuikin luettavaksi juuri sopivassa elämäntilanteessa. Antamastani ykkössijasta huolimatta jäin kaipaamaan realistisempaa masennuksen ja psykoosin kuvausta. Tapahtumat kuvataan kirjassa makuuni liian kauniisti ja sumuverhon suojaamana. Taivaslaulua uskaltaa toisaalta suositella laajalla skaalalla, sillä se ei äiy missään vaiheessa liian rankaksi. 

Kaikkein vapain on nainen joka juoksee. Tietää itse matkansa, antaa tuulen tuulla ja lumen sulaa kasvoilleen. Minä juoksen, vaikka talvi on haudannut kaiken alleen. Alamäki on kiitorata, ylämäki lentolähtörata ja mäen päältä pohkeeni ponnistavat pilviin. Sydämen syke on kaksitahtimoottori ja viuhuvat kädet nuolikulmasiivet. Olen satamassa kaarteleva harmaalokki. Olen taivaalla riikkuva naurulokki. Räpytän siipiä, levitän siivet, ilmavirta asettuu patjaksi siipien alle. Liitäessä näkee kaiken. Näen piipunhatut ja tuulenpesät. Näen räystäskourut ja menneet kesät. Ojennan siivet, venytän siivet, eikä enempää ole kuin tuntea tuulensyli linnunkainaloihin asti. 

Sitten minä saan osuman. Ilma pakenee siipien alta.


Jos mieleesi tulee itseäsi sykähdyttänyt mielenterveysongelmaa käsittelevä/sivuava tietokirja tai romaani, niin vinkkaahan asiasta kommenttiboksissa minun ja muiden lukijoiden iloksi. 

Kommentit

  1. Marianne Käckon Tapa minut äiti! kertoo syömishäiriöstä. Omaelämäkertateos.
    http://kirjasahkokayra.blogspot.fi/2012/03/tapa-minut-aiti.html
    Päivi Storgårdin Keinulaudalla kertoo kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, jota kirjailija sairastaa.
    http://kirjasahkokayra.blogspot.fi/2013/11/keinulaudalla.html?q=keinulaudalla
    Juha Hurmeen Hullu kertoo hänen omasta skitsofreniasta.
    http://kirjasahkokayra.blogspot.fi/2012/11/hullu.html
    Sarianna Vaara kertoo Huomenkellotytössä äitinsä skitsofreniasta.
    http://kirjasahkokayra.blogspot.fi/2013/10/huomenkellotytto.html
    Hänen äitinsä Maria Vaara oli kirjailija, joka kertoo omissa kirjoissaan sairaudestaan.
    Tästä hieman alkua, blogistani löytyy kyllä lisääkin :)
    Meillä on samassa kuussa synttärit, Kirjasähkökäyrä täyttää neljä vuotta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mahtavasta listasta! Useampi noista suuntaa lukulistalleni. Ja onnittelut samaan syssyyn blogisynttäreidesi johdosta! :)

      Poista
    2. Kiitti Pihi nainen... neljässä vuodessa kertyy kaikenlaista, jota itsekin voisi hieman tilastoida :)
      Onnea etukäteen sinunkin virkeälle blogillesi <3

      Poista
    3. Vinkkauslistasi on niin hyvä, että aion tänään ponnistaa (olen ollut flunssassa, joten pitää hipsutella hitaasti) kirjastoon hakemaan tuon Tapa minut äiti! -kirjan. Kiitos onnittelusta! :)

      Poista
  2. Taivaslaulu kuulostaa kiehtovalta kirjalta. Vanhoillislestadiolaisten äitien masennusta ja ehkäisykieltoa käsitellään Aila Ruohon ja Vuokko Ilolan kirjassa Usko. toivo ja raskaus. Se on aika raastavaa kuvausta aiheista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole hoksannutkaan, että myös tuossa Usko, toivo ja raskaus -kirjassa on yhtenä teemana masennus. Kiitos siis kirjavinkistä! Suosittelen puolestani Taivaslaulun lukemista. :)

      Poista
  3. Sulla onkin tässä oikein kunnon kattaus. Tuo Huone on minusta tosi kiinnostava siinä, että se muun ohella kuvaa myös sitä, miten lapsi alkaa mieltää maailman. Tulossa leffaesitykseen lähiaikoina (tai ainakin jo traileria on näytetty, en nyt muista, koska ensi-ilta on). Lisäksi tuossa on se yksi kohta, jossa ajattelin, että yhtään enempää en jännitystä kestä.

    Jotenkin tuntuu, että juuri hetki sitten onnittelin sinua blogisynttäreistä, mutta varmaankin siitä on jo vuosi aikaa. :) Onnea onnea. 5 vuotta on kovan luokan saavutus. Monia jatkovuosia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huoneessa on tosiaan se yksi todella pakahduttavan jännittävä kohta. Kovasti kiinnostaisi nähdä leffaversio (äitiä esittävä Brie Larson nappasi roolillaan Oscarin, joten filmatisointi taitaa olla varsin onnistunut). Jälkikäteen tuli myös mieleen tähän viiden sakkiin koulusurmasta kertova Poikani Kevin. Täysin en siihenkään hurmaantunut mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen. Siitäkin kiinnostaisi nähdä leffaversio.

      Kiitos onnittelusta! Vuosi on hurahtanut taas todella nopeasti. :)

      Poista
  4. Marya Hornbacherin kirjat olivat todella mukaansatempaavan nopeasti eteneviä sekä mielenkiintoisia kaikessa outoudessaan ja hypomaanisuudessaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Laitoin Elämä kateissa-kirjan heti varaukseen kirjastosta. :)

      Poista
  5. Minulla on blogiajan alkuajoilta tällainen, jossa esittelen Hardwickin Hullun lailla ohella Juha Hurmen Hullun ja William Styronin kirjan Pimeän kuva, muistelma hulluudesta
    http://marjatankirjat.blogspot.fi/2013/03/kolme-kirjaa-mielenterveyden.html

    Ja tässä on kasvatusgurun, Lapsikirjan kirjoittajan Anna Wahlgrenin tyttären muistelmakirja
    http://marjatankirjat.blogspot.fi/2013/03/felicia-feldt-nakymaton-tytar.html

    Sarianna Vaaran kirjasta:
    http://marjatankirjat.blogspot.fi/2013/11/sarianna-vaara-huomenkellotytto-2013.html

    Ja Maria Vaaran:
    http://marjatankirjat.blogspot.fi/2013/11/maria-vaara-annansilmat-1977.htm

    Huone on jännittävä ja ajatuksia herättävä kirja. Elokuvaa en ole vielä nähnyt. Olen monesti miettinyt, miten vaikeaa lapsena kaapattujen on ollut sopeutua myöhemmin yhteiskuntaan, esim. Natascha Kampusch, saati sitten romaanin Jackin, jolle on olemassa vain se huone.
    Platonin luolavertauksessa ihmiset luulevat luolan seinään heijastuvaa kuvaa oikeaksi maailmaksi ja haluavat kieltäytyä liiasta valosta ja väristä ja kaipaavat omaan rauhaansa. Näin käy monesti myös vankeudesta selvinneelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos linkeistä & vinkeistä! Tuo Hurmeen Hullu kiinnostaa nyt entistäkin enemmän. Maikin siitä vinkkasi. Aion ehdottomasti lukea.

      Näkymättömän tyttären olen lukenutkin jo ja enpä pysty enää Wahlgrenin Lapsikirjaa ajattelemaan ilman puistatuksia.

      Ihmisen mieli on monimutkainen tapaus. Moni pahasta paikasta (onnettomuus, koulusurmat) pelastunut ei pystykään iloitsemaan, vaan masentuu. Tiedän myös adoptiolapsia, jotka kaipaavat takaisin lastenkotiin, vaikka koti olisi kuinka hyvä ja rakastava.

      Poista
  6. Huomaan, että Vaaran Huomenkellotyttöä on jo moni hehkuttanutkin. Minäkin pidin siitä kovasti. (http://anneliescorner.blogspot.fi/search/label/Huomenkellotytt%C3%B6).
    Tuo Huone oli mulla jo lainattuna, mutta jäi lukematta, kun piti jo palauttaa, ehkä tartun siihen vielä uudelleen. Nyökyttelen noille huomioillesi Taivaslaulusta. Kiinnostava postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos linkistä, kävinkin heti lukemassa postauksesi. Huomenkellotyttökin kiinnostaa nyt kovasti. :)

      Poista
  7. Pärttyli Rinteen Viimeinen sana kertoo hyvin koulusurmaajaksi kasvavan pojan mielenterveydestä:
    http://marjatankirjat.blogspot.fi/2015/08/parttyli-rinne-viimeinen-sana-tasokas_16.html

    Molemmat Oksaselta mainitsemasi kirjat käsittelevät minunkin mielestäni hyvin syömäongelmaa ja masennusta. Ja Stalinin lehmät on parempi, joskin olisin tykännyt vielä enemmän, jos siinä ei olisi ollut fiktion lomassa sitä infolehtisen omaista faktaosaa.
    Itse kirjoitin myös juuri viimeksi jotain tästä ongelma-aiheesta ja nostin esiin Teemu Ollikaisen asiakirjan Syö mitä mielesi tekee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viimeinen sana on mennyt minulta ohi, kiitos vinkistä! Hirvosen Kun aika loppuu herätti ajatuksia, mutta mielestäni hiipui mainion alun jälkeen. Poikani Kevinissä intensiteetti puolestaan kasvaa hienosti ensimmäisen sadan sivun jälkeen (alku takkusi kohdallani). Kenties tuo Viimeinen sana olisi tasaisin kokonaisuus.

      Tuo Syö mitä mielesi tekee kuulostaa järkevältä kirjalta. Postauksesi kirjasta on todella hyvä. Inspiroi itseäkin pohtimaan asioita syvemmin.

      Poista
  8. Mielenkiintoista lista, josta olen itse suurimman osan lukenut. Tuo Nancy oli jotenkin vaikuttava lukukokemus teininä. Yksi mielenkiintoinen kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kertova kirja on Ann Heberlainin; En tahdo kuolla, en vaan jaksa elää. En ole blogannut siitä koskaan, koska luin sen ennen blogini perustamista. Toki tuon voisi lukea uudelleen ja kirjoittaa siitä, kun oli melkoisen vaikuttava kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kirjavinkistä! Päädyin googlailemaan sitä ja vaikuttaa todella hyvältä. Lukulistalle menee ehdottomasti.

      Poista
  9. Kiinnostava lista josta olenkin kaikki lukenut :) Tuo Heberleinin teos on todella koskettava. Odotan nyt ilmestyvää Pauliina Vanhatalon Keskivaikea vuosi -nimistä teosta, joka kertoo masennuksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Googlailin tuota Heberleinin teosta ja kävin lukemassa postauksesi. Postauksesi oli päässyt harmillisesti livahtamaan ohi silmieni tuolloin kolme vuotta sitten. Hieno ja koskettava postaus, aion ehdottomasti lukea kyseisen kirjan!

      Poista
    2. Muuten, se on myös yksi itkettävimmistäkin kirjoistaa. Lue <3

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Suositut tekstit