lauantai 12. maaliskuuta 2016

Luoja lasta auttakoon

Toni Morrison: Luoja lasta auttakoon
Alkuteos: God Help the Child, 2015
Suomentanut: Kaijamari Sivill
Kustantamo: Tammi, 2016
Sivuja: 180
Pisteet: 3,5/5

Kun ne isän kanssa olivat menneet vihittäviksi oikeustaloon, siellä oli kaksi Raamattua ja niiden piti panna käsi sille Raamatulle, joka oli varattu mustille. Toinen oli valkoisia käsiä varten. Raamattu! Kuvittele!

Hei! Toni Morrisonin Luoja lasta auttakoon on pieni kirja täynnä suuria teemoja. Romaani käsittelee rasismia, pedofiliaa ja ihmismieltä kalvavaa syyllisyyttä. Valtavan tärkeitä teemoja, joiden käsittely jää paikoin tuntumaan alkuraapaisulta. Syvemmällekin olisin ollut valmis menemään.

Kirjan päähenkilö Bride on herättänyt vahvoja tunteita syntymästään lähtien. Hän on hyvin tumma ihonväriltään, mikä tuntuu kauhistuttaa vanhempia ympäristöä enemmän. Tummaihoisessa suvussa sävyeroilla on kirjassa tarkka marssijärjestys. Bride päätyykin hyljeksityksi jopa perheensä sisällä. Koulussa kiusaaminrn on jatkuvaa ja Bride oppii piilottamaan tunteensa. Hyväksyntää hakiessaan hän ajautuu peruuttamattomaan tekoon.

Tytöstä kasvaa ajan myötä hyvin viehättävä nainen ja tumma pigmentti tuo positiivista huomiota. Romaanin parasta antia kohdallani olikin tumman ihon kauneuden kuvailu. Tummaa ihonväriä käsitellään usein negatiivisesti ja ongelmalähtöisesti, joten oli hienoa lukea aivan päinvastaista, voimauttavaa tekstiä. Toisaalta se, että Bride on tullut aina määritellyksi ulkonäkönsä kautta, vahvistaa päähenkilöstä huokuvaa pinnallisuutta. Onko sisimmällämme vähemmän tilaa kasvaa, jos joudumme jatkuvasti taistelemaan tullaksemme ulkoisesti hyväksytyksi?

Siksi annoin nimittelyn ja kiusaamisen kiertää suonissani kuin myrkky, kuin tappava virus, johon mikään antibiootti ei tepsinyt. Mikä itse asiassa oli hyvä, nyt kun sitä miettii, sillä se kehitti minulle niin vahvan immuniteettisuojan, että pärjäsin enkä jäänyt "nekrutytöksi". Minusta tuli syvänmusta kaunotar, joka ei tarvitse Botoxia pusuhuuliinsa eikä solariumia kuolonkalpean ihonvärinsä piilottamiseen. Eikä silikonia peppuun. Myin tyylikkään mustuuteni kaikille lapsuuteni aaveille, ja nyt he maksavat minulle siitä. Pakko sanoa, että kun saan ne kiduttajat - minua kiusanneet ja kaikki samanlaiset - kuolaamaan kateudesta minut nähdessään, se on enemmän kuin hyvä korvaus. Se on nautinto.

Luoja lasta auttakoon toimii hyvänä muistutuksena siitä, ettei kohtaamiensa vääryyksien saisi antaa myrkyttää omaa mieltään lopullisesti. Romaanin henkilöhahmot ovat kaikki menneisyytensä vankeja, vaikka vain yksi on konkreettisesti menettänyt fyysisen vapautensa. Rankoista teemoistaan huolimatta kirja on varovaisen toiveikas mutta myös tulevaisuuden suhteen realistinen. Kohtaamistaan ja itse tekemistään virheistä oppii, mutta virheiden mahdollisuus on senkin jälkeen miltei rajaton. Luoja siis tuleviakin polvia virheidemme käsittelyn suhteen auttakoon.

Luoja lasta auttakoon on koettu vahvasti Blogistaniassa. Bleue kuvaa hyvin sitä, kuinka kirja vie maton lukijan jalkojen alta romuttamalla ennakko-odotukset: Toni Morrison kuljettaa tarinaa jatkuvalla sydämen sykkeellä, jossa lukija hengästyy, välillä salpautuu, eikä lukemista voi lopettaa. Kun luulen tietäväni, en tiedä mitään, kun luulen olevani selvillä vesillä, heittää Morrison päälleni myrskyaallon. Arja suosittelee kirjaa ennakkoluulojaan vastaan kamppaileville. Syrjinnästä kärsiville tai siitä toipuville. Lasten kohtelua pohtiville. Ymmärrystään laajentamaan yrittäville.

10 kommenttia:

  1. Oi, minua lainattu :). Pidän tästä kirjasta niin kovin! Tällaisten jälkeen ei tyydy huonoihin. Se on hyvä ja huono asia. Kuten nyt tänä lukuvuonna koen. Odotukseni ovat koko ajan lukukokemuksiin liian korkealla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilo oli minun puolellani. :) Postaustasi lukiessa nyökyttelin monelle asialle. Minulle Luoja lasta auttakoon ei ollut harmillisesti kuitenkaan jättipotti, joten jatkan kirjahuipun metsästystä. Matkantekijä-kirjasarjan ykkösosa on ollut minulle alkuvuoden mieleenpainunein tähän mennessä.

      Poista
    2. Bleue, ymmärrän tuon tunteen ihan täysin. Heti alkuvuodesta kuuntelin monta oikein hyvää kirjaa, ei ehkä ihan sitä napakymppiä, mutta siinä rajan sisäpuolella kuitenkin. Nyt on aika moni tuntunut jotenkin kamalan vaisulta. En juuri nyt edes uskaltanut aloittaa mitään romaania, vaan kuuntelen Jaakko Hämeen-Anttilan tietokirjoja.

      Poista
    3. Toivon kovasti, että itsellekin osuisi pian kohdalle kirjallinen napakymppi tai sitä lähellä oleva teos. Viime vuonna Saara Turusen Rakkaudenhirviö osui muistini mukaan vuoden alkupuoliskolle ja teki vaikutuksen.

      Poista
    4. Ja minä taas en pystynyt lukemaan koko Rakkaudenhirviötä :D! Nämä on niin hassuja miten kukin löytää juuri sen oman aarteensa ja onneksi meillä on varaa mistä valita :)! Mutta kyllä nyt jo syyhyttää, että törmäisi taas oikeaan jalokiveen <3!

      Poista
    5. Toivotaan, että kirjallinen jalokivi odottelee meitä kumpaistakin ihan kulman takana. :)

      Poista
  2. Itsekin sain juuri tämän luettua, ja oli se kyllä hyvä. Jotain siitä jäi puuttumaan, se ei ollut sellainen maagisen hyvä ja mahtava, mutta ei sitä kuitenkaan kehumatta voi olla. Tuntuu vain, ettei se ihan hirveästi antanut aiheisiinsa uutta, ehkä se säväytyksen puute johtui siitä? Erityisesti pidin kuitenkin kirjan lopusta, ihan viimeisestä Sweetnessin kappaleesta, se oli varsin osuva ja hienosti kirjan kokoava! Morrisonia pitää ehdottomasti lukea lisää, tämä kun oli ensimmäinen kirjansa jonka sain luettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama fiilis jäi minullekin, Morrisonia täytyy lukea lisää. Seuraavaksi aion lukea paljon kehutun Minun kansani, minun rakkaani. P.S. Ihana blogi sinulla, nimeä myöten. :)

      Poista
  3. Mitä tästä kannesta olet mieltä? Itse aina alan kihistä kiukusta kun näen tuon kannen. Luin engl.kielisenä ja siinä oli aivan mahtava kansi, todella kaunis ja tarinaan sopiva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ollut aiemmin nähnyt muita kansiversioita, joten en kiinnittänyt kanteen niin huomiota (nyt googlailin ja engl.kielisen version kansi on kyllä todella kaunis). Kansien vertailusta saisi oman mielenkiintoisen postauksensa aikaan.

      Poista

Kiitos kommentistasi!