keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Kuuma, kuumempi, Blackfish


Hei! Miekkavalaiden vankeudessa pitämisessä on minusta jotain samaa kuin Rooman verisissä sirkushuveissa aikoinaan. Näiden älykkäiden nisäkkäiden, joiden tunne-elämän uskotaan olevan jopa ihmistä kehittyneempää, tanssittaminen pillin tahtiin tuntuu brutaalilta. Eläinbisnes saa kuitenkin yhä jatkua, vaikka jo vuonna 1993 kampanjoitiin miekkavalaiden vapauden puolesta. Tai ainakin yhden. Tasan 20 vuotta Free Willy -elokuvan jälkeen valmistunut Blackfish* pureutuu alan ytimeen. Gabriela Cowperthwaiten ohjaama dokumentti pitää otteessaan alusta loppuun ja saa miettimään toisen kerran, kannattaako lomamatkalla sittenkään vierailla eläinpuistossa.


Blackfish ja siitä kirjoittaminen tuli mieleeni luettuani tämän Iltasanomien jutun. Moni suomalainenkin törmää Teneriffalla Loro Parque-eläinpuiston mainoksiin. Useat tutut matkatoimistot myyvät retkiä miekkavalasshowta katsomaan. Loro Parque näkyy myös Blackfish-dokumentissa. Vuonna 2009 kyseisen eläinpuiston kouluttaja Alexis Martinez sai surmansa miekkavalaan toimesta. Viihdyttävistä ohjelmanumeroistaan tunnetut eläinpuistot pitävätkin sisällään selkäpiitä karmivia tragedioita. Dokumentin ohjaaja on kertonut koko projektin saaneen alkunsa Floridan SeaWorldissa vuonna 2010 menehtyneen Dawn Brancheaun innoittamana. Blackfishistä kehittyi kuitenkin matkan varrella hätähuuto työntekijöiden lisäksi myös miekkavalaiden puolesta. Kannattaa katsoa.

*Dokumentti löytyy Netflixistä. Yhteistyöpostaus. 

6 kommenttia:

  1. Mä olen vältellyt tämän katsomista sillä tekosyyllä, että mulle tulee vaan pahamieli. En välttele enää, katson ja poden sitten sitä huonoa omaatuntoa js tunnen pahaa mieltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samasta syystä välttelin dokkaria itsekin mutta en sitten ahdistunutkaan. Nyt olen katsonut Blackfishin jo kaksi kertaa eli uskallan suositella. Miekkavalaiden olosuhteet harmittavat todella ja samalla suree kuolleiden kouluttajien ja heidän omaistensa puolesta (jopa eläinten ystävänä ihmetyttää, ettei aggressiivista valasta estetä millään tavalla). Dokkari tekee kuitenkin enimmäkseen vihaiseksi. Bisnes ja raha sanelevat, ja niin valaat kuin työntekijätkin ovat vain pelinappuloita.

      Poista
  2. Nostit esiin tärkeän aiheen ja aloitit postauksesi lauseilla, jotka täysin allekirjoitan! Pääsääntöisesti villieläimet kuuluvat luontoon. Teneriffalla on tullut talvehdittua useaan kertaan, Loro Parquessa käytyä yhden kerran. Sen näytöksissä sitävastoin kuten ei missään muissakaan vastaavissa ml. sirkusesitykset ei kertaakaan. Pallilla istuva uljas leijona on surullinen näky. Lorossa riemastutti eniten nurmikolla vapaana pyrstöään keikutteleva, hääpukuinen keltavästäräkki:) Puisto oli tyydyttävästi osin jopa hyvin hoidettu. Eläinpuistot puolustavat jossain määrin paikkaansa uhanalaisten lajien reservaattina ja keinona tutustuttaa urbaanit lapset eri lajeihin luoden samalla pohjaa niiden kunnioittamiselle ja luonnosuojelulliselle asenteelle. Viikonloppuja:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä pointteja. :) Perheemme on tutustunut valaisiin ja muihin lajeihin katsomalla tiuhaan luontodokumentteja. Yle Areenasta löytyvät dokumentit on katsottu yhdessä tarkkaan (väsyneenä on silloin tällöin kiva katsoa dokumentti kokoontuen porukalla meidön vanhempien sänkyyn iltasatuaikaan). Onneksi eläinlajeihin voi tutustua suoraan kaupungin sydämestäkin. Helsinkiläislapsistamme on tullut melkoisen valas- ja muutenkin eläinrakkaita tyyppejä. :) Aurinkoista viikonloppua! :)

      Poista
  3. Tämä on puhutteleva dokumentti, kannattaa ehdottomasti katsoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä. Tuntuu, ettei dokumentille osaa tehdä kirjoittamalla oikeutta. Se pitää nähdä itse. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!