Korkeanpaikankammoinen Vilnan tv-tornissa

Hei! Vilnan päänähtävyydet kiertää muutamassa päivässä, joten pähkäilimme, mitä tekisimme kolme yötä kestäneen reissumme viimeisenä päivänä. 30 kilometrin päässä sijaitseva keskiaikainen Trakain linna houkutteli, mutta päätimme suunnata katsomaan Vilnaa yläilmoista ja vierailla paikallisessa tv-tornissa. Samalla tuli poistuttua vanhastakaupungista ja nähtyä vilaus lähiöelämää. Ahtaanpaikan- ja korkeanpaikankammoisena Trakai olisi kyllä todennäköisesti sopinut hermoilleni paremmin. Vilnan televisiotornin näköalatasanne on 160 metrin korkeudella ja koko massiivisella betonipömpelillä on korkeutta 326,5 metriä. Pelotti jo pelkkä katsominen.























Sisäänpääsy näköalatasanteelle maksaa aikuiselta kuusi euroa ja lapsilta noin puolet siitä. Kuljimme lisäksi tornille ja takaisin taksilla, joten hintaa reissulle kertyi jonkin verran (taksimatka kympin hujakoilla suuntaansa). Itselleni kokemus oli jännityksensä puolesta hintansa väärti (jännitystä koko rahalla), mutta muiden kannattaa ehkä miettiä, onko käynti sen arvoinen. Maisemat ovat kyllä komeat ja näköalatasanteen ravintolassa voi samalla vaikka lounastaa (ravintolan palvelu on kyllä saanut paljon negatiivista palautetta). Tasanne pyörii hitaasti ympäri (ja narisee samalla heikkohermoista raastavasti aivan kuin irtoaisi pian tolpastaan) ja tekee täyden kierroksen 45 minuutin aikana.

Itse näköalatasanteella olo oli yllättävän hyvä mutta hissimatka ylös ja takaisin koetteli. Hissimatka kestää 40 sekuntia ja on onneksi ohi nopeasti. Mitä ylemmäs hissi menee, sitä voimakkaammin tuulen heilutus hississä tuntuu. Näen silloin tällöin painajaista huojuvassa hississä matkustamisesta, joten hymy oli hississä omalla kohdallani melko tiukassa. Mutta sitä saa mitä tilaa.

Televisiotornin historiaan tutustuminen oli lopulta retkessä antoisinta. Vuoden 1991 tammikuussa neuvostojoukot saartoivat tv-tornin ja sitä puolustamassa olleet ihmiset. 14 aseetonta siviiliä kuoli vastustaessaan Liettuan itsenäistymisen tukahdutusyritystä ja televisiotornin takaisinvaltaamista. Suuri osa menehtyneistä oli alle 25-vuotiaita. Saman vuoden syyskuussa Venäjä lopulta tunnusti Liettuan itsenäisyyden. Liettualaisille torni onkin merkittävä vapauden symboli. Televisiotornin alakerrassa sijaitsee pieni tapahtumille omistettu näyttely, joka kannattaa tutkailla. Näyttelyyn on vapaa pääsy. 

Lue myös postaukseni Vilnan Užupis-mikrovaltiosta, KGB-museosta ja Lelumuseosta.

Kommentit

  1. Kiinnostava postaus ja historiaosio sekä hulppeat näkymät yläilmoista käsin! Korkeat paikat ovat minullakin mittavan pinnistyksen takana, joten usko pois arvostan ylösmenoasi, ja aika palkitsevaahan tuo itsensävoittaminen on, kunhan ei jokapäiväistä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista! Itseään on tosiaan virkistävää haastaa välillä mutta nyt pysyttelen jonkin aikaa taas tyytyväisesti maan kamaralla. Oli helpottavaa päästä takaisin alas. :)

      Poista
  2. Hiukeat näköalat! Kiitos tarinasta, en tiennytkään tuollaista kauheaa tapahtuneen. Vapauden symboli, todellakin.

    Heiluvat hissit ei varmasti kenestäkään ole niitä maailman mukavimpia paikkoja:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolta näkee kirkkaana päivänä kuulemma jopa 40 kilometrin päähän. Jonkinlaiset kiikarit olisivat olleet kätevät kohteiden bongailussa.

      Tornilla on tosiaan vavahduttava historia. Etenkin nuo kuvat uhreista pysäytti.

      Heiluvat hissit voisikin lisätä fobialistalleni korkeiden ja ahtaiden paikkojen seuraksi. Tasapainotan sentään fobiatilannettani tykkäämällä hämähäkeistä. :)

      Poista
  3. Näyttääpä hienolta! Mitä piditte Vilnasta? Minulle Baltia on aika tuntematon, olen käynyt vain muutaman kerran Virossa, mutta olen miettinyt että Vilna tai Riika voisi olla vierailun arvoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkäsimme Vilnasta todella paljon. :) Paljon kiinnostavaa nähtävää (Trakain linna voisi olla lisäksi kiva päiväretkikohde) ja yllättävän avoimelta tuntunut ilmapiiri. Hintatasokin tietysti hellii meitä Suomen hintoihin tottuneita. Riikassa olen käynyt viikonloppureissulla ja pidin Vilnasta Riikaa enemmän. Toisaalta Riikaan ei tullut näin monipuolisesti tutustuttua. Vilna on persoonallinen kohde. Helsinki tuntui reissun jälkeen jopa hieman vakavalta ja jähmeältä.

      Poista
  4. Asian ulkopuolelta: ötökät ja hämähäkit ovat kiintoisia, ja jälkimmäiset tuovat hyvää onnea. Paitsi kerran, kun Seniorimurmelit olivat olleet yökylässä ja aamusella tarhaan viedessä kailottivat suurena uutisena, jotta Mummolassa kipitti hämähäkki pöydällä, eikä sitä saanut tappaa!! Tarhantäti kysyi ja tarkisti asiallisesti, että saitteko mahdollisesti ja jos niin minkälaista aamupalaa? Sarjasta tähtihetkiä isovanhempien elämässä... Mainiota Runebergin päivää ja viikonloppua:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Enpäs tiennytkään että hämähäkit tuovat onnea! Mainio tuo tarinasi, hämähäkkien suojelu ei taida olla vielä ihan tavanomaisinta puuhaa. Meidän perheemme on niin höyrähtänyt ;) että olemme antaneet hämähäkeille jopa nimiä. Hyvää Runebergin päivää ja mukavaa viikonloppua!

      Poista
  5. Ymmärrän sinua todella! Sama kammo mullakin. Huh, olit urhea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vain toinen samasta kammosta kärsivä voi ymmärtää, kiitos kommentista! :) Ahtaanpaikankammoni oli kuitenkin lopulta jopa korkeanpaikankammoani isompi haaste retken suhteen. Hississä tuon betonikuoren sisällä oli melko tukalaa henkisesti. Vieläkin puistattaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Suositut tekstit