Genetic Me - geenit ja persoonallisuus

Hei! DocPoint pyörii parhaillaan Helsingissä. Muutamassa muussakin Suomen kaupungissa liityttiin eilen mukaan tapahtumaan ja pohdittiin geenien vaikutusta luonteeseen. Kyseessä oli useammassa leffateatterissa yhtä aikaa näytetty Genetic Me (2014), ja elokuvan jälkeen pidetty keskustelutilaisuus aiheesta.

Helsingin Savoy-teatteri oli tupaten täynnä, mikä sai minut pohtimaan, millä motiivilla kukakin oli liikenteessä. Kiinnostaako geenitutkimus vai onko kiinnostuksen takana jotakin henkilökohtaisempaa? Genetic Me kertoo naisesta, joka on onnistunut akateemisella urallaan, mutta kokee itsensä hankalaksi persoonaksi. Ihmissuhteet eivät onnistu. Nainen on dokumentin ohjaaja Pernille Rose Grønkjær. Katastrofiin päättynyt suhde on viimeinen sysäys lähteä tutkimusmatkalle oman luonteen muokkaamiseksi. Mutta voiko persoonaa muuttaa? Olemmeko ympäristömme vai geeniemme ilmentymää?



Olen pienestä asti halunnut olla luonteeltani toisenlainen. Rennompi, sosiaalisempi, hauskempi, villimpi ja vauhdikkaampi. Siinä siis oma motiivini. Muistan jo varhain pohtineeni, olenko tabula rasa, tyhjä taulu, vai valmis paketti jo syntymästäni. Nuorempana uskoin vahvasti ympäristön vaikutukseen mutta kuten dokumentissakin todetaan, ihmisen silmät avautuvat viimeistään siinä vaiheessa, kun tämä saa toisen lapsensa. Sisarukset kasvavat samassa ympäristössä usein aivan erilaisiksi. Toisen lapsen saatuamme totesin näin itsekin. Vanhempi ei pysty muokkaamaan lapsiaan paljonkaan, kunhan lapsuus on turvallinen. Omalla tapaa hyvin lohdullista. 

En halua paljastaa dokumentista liiaksi, sillä se on nähtävissä Helsingin Kinopalatsissa vielä huomenna perjantaina 29.1. klo 13. Sen livautan, että olemme pitkälti geeniemme vankeja, niin armottomalta kuin se kuulostaakin. 15-vuotiaasta voi jo päätellä, millainen hän on nelikymppisenä. Pysymme hämmästyttävän samanlaisina vuosikymmenestä toiseen. Toisaalta aivojaan voi myös muovata. Murehtija voi treenata aivojensa hälytysjärjestelmää vähemmän aktiiviseksi ja pessimisti voi oppia optimismia etsimällä säännöllisesti hyviä asioita elämästä. Silti. Minusta ei siis taida saada vauhdikasta sosiaalisen elämän keskipistettä.


Ja hyvä niin, toteaa dokumentti. Ihmiskunnan selviäminen vaatii geenivariaatiota, jota eivät ympäristötekijätkään pysty hetkauttamaan. Dokumentin loputtua alkoi keskustelutilaisuus, joka ei hävinnyt elokuvalle kiinnostavuudessa. Puhumassa olivat käyttäytymisgenetiikan tutkijatohtori Antti Latvala, lääketieteen tohtori ja Suomen molekyylilääketieteen instituutin vanhempi tutkija Elisabeth Widén, Sitran johtava asiantuntija Tuula Tiihonen ja oikeuspsykiatriaan erikoistuva lääkäri Mika Rautanen. Viimeksi mainittu totesi geenikartoituksesta voivan olla erityisesti hyötyä lääkkeiden määrämisessä. Geenimme kun vaikuttavat tiettyjen lääkeaineiden tehoon. Geeniteknologiasta on luonnollisesti hyötyä myös sairauksien hoidossa. Negatiivisiakin puolia sivuttiin. Rautanen kertoi eräästä potilaastaan, joka oli geenikartoituksen netin kautta tilattuaan alkanut epäillä terveydentilaansa. Potilas oli saanut kartoituksen kautta tietää omaavansa kohonneen riskin sairastua keuhkosyöpään. Potilas oli kuitenkin täysin terve, mikä selvisi maltaita maksaneiden tutkimusten jälkeen.

Lisääkö tieto siis tuskaa? Tällä hetkellä netin kautta voi tilata geenikartoituksen myös lapsille. Jos aiemman esimerkin mukaan jopa aikuinen voi ahdistua omista terveysriskeistään, millaisia vaikutuksia tiedolla voi olla nuorelle? Voiko tieto olla kehitykselle haitallista? Heitin keskustelutilaisuudessa ilmoille kysymyksen siitä, mikä voisi olla pahin skenaario, mitä geenikartoituksesta ja geenitutkimuksesta voisi seurata. Esille tuli kauhukuva tietojen käyttämisestä esimerkiksi työn saamisen kriteerinä. Tietojen joutuminen taloudellista hyötyä tavoittelevien tahojen käsiin koettiin myös uhkana. Jo nyt on epäselvää, mihin netin kautta tilattujen geenikarttojen informaatio päätyy. 

Kotimatkalla mieleen hiipi vielä yksi ikävä skenaario. Kehitystä ja terveyttä janoava ihmismieli voi ajautua tavoittelemaan tiettyjen piirteiden välttelemistä. Jos vanhemmalla olisi mahdollisuus valita jälkeläisensä ominaisuuksia, voisivat seuraukset olla monella tapaa tuhoisia. Meillä voisi olla pian käsissämme toivomamme kriteerit täyttäviä täydellisiä ihmisiä, mutta ei välttämättä esimerkiksi luovuutta. Monet haitallisiksi kokemamme ominaisuudet ovat merkittävää polttoainetta muun muassa taiteen saralla. Ja kuten Genetic Me-dokumentista selviää, variaatio on ihmiskunnan selviytymisen kannalta välttämätöntä. Geenipoolilla ei siis kannattaisi leikkiä. Minunkin tylsimysgeenini ovat tarpeellisia.

Elokuva nähty pressipassilla. 

Kommentit

  1. Mielenkiintoisen kuuloinen dokkari ja vähintään yhtä mielenkiintoisen kuuloinen keskustelu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli todella mielenkiintoinen ilta. Dokkari kesti vain vajaan tunnin, pitempäänkin olisi jaksanut katsella. :)

      Poista
  2. Geenit on kyllä mielenkiintoinen aihepiiri. Työpaikan saamiseen se on vielä pientä, kun geenitutkimusta käytetään siihen minkälainen lapsi halutaan omaksi lapseksi. Geenejähän pystytään muuttamaan, joten lääketeollisuus on jo pitkään käyttänyt mm. lehmiä siihen, että ne tuottavat maitoa, jossa on mukana tiettyjä lääkkeiden ainesosia. Kaikkihan tietävät jo geenimanipuloidut ruoat mitä viljellään ja joihin eivät taudit ja tuhohyönteiset pysty. No geenimanipuloidut ja tavalliset ovat sekoittuneet ja tuhonneet mm. mehiläisiä ym. koska ne ovat vieneet pesiinsä geenimanipuloidun ruoan siitepölyä mikä tuottaa tuhoainetta.
    Olisin halunnut olla kuuntelemassa ja katsomassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomenna perjantaina on vielä mahdollisuus nähdä dokumentti, keskustelutilaisuutta ei kyllä harmillisesti ole tuon näytöksen yhteydessä. Geenikartoituksen edetessä ja tulevaisuudessa varmasti arkipäiväistyessä olisi ainakin hyvä pohtia, mihin hintaan fyysistä terveyttä ja lisävuosia ollaan valmiita janoamaan. Ehkä olen keskimääräistä heikkohermoisempi mutten olisi ainakaan kovin nuorella iällä halunnut kuulla riskejäni. Olisi voinut elämänilo hieman himmetä.

      Poista
  3. Tylsimysgeenisi? Etkö voisi ajatella, että sinulla on bloggausgeeni tai tehokkuusgeeni? Asiallisuus- ja täsmällisyysgeeni? Aika harva pystyy samanlaiseen päivitystahtiin kuin sinä. Olisit onnellinen. Helppohan se on muita neuvoa. Itse olen sadatellut, kun ei ole niitä optimismi- ja positiivisuusgeenejä, vaan pikemminkin pirujen-maalaus-seinille-geenit ;) Toisaalta on myös musta-huumori-geenit.

    Olen sitä mieltä, että mikään ominaisuus ei ole sinänsä hyvä tai huono, vaan olennaista on se, missä yhteydessä se esiintyy. Esimerksi riehakas ja spontaani jazz-muusikko on hyvä asia, mutta riehakas ja spontaani lennonjohtaja on onnettomuusriski. Kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan täällä pallolla. Vaikka heti äkkiseltään en keksi, kuka kaipaisi negatiivisuuttani ja pessimismiäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on todella mainiot musta-huumori-geenit. Voisin ottaa itsellekin. :)

      Kun törmää ns. valloittaviin persooniin niin tulee mieleen, miksei itse voi olla samanlainen. Hieman lohdullistakin toisaalta, ettei itseään voi hirveästi luonteen saralla muokata. Perusmeininki pysyy aika samanlaisena.

      Kiitos kannustavista sanoistasi. Pitäisi tosiaan hoksata, että tietynlaisesta järkevästä tyylistäni toimia on paljon hyötyäkin. Ja lopulta on tärkeintä, että lähimmät ihmiset hyväksyvät ja tykkäävät sellaisena kuin on.

      Dokkarissa muuten tuli hyvin ilmi, että monenlaisista ominaisuuksista on hyötyä ihmiskunnan säilymisen kannalta. Jos tulevaisuudessa tulisi vaikka joku globaali haaste, on ihmisissä, jotka eivät välttis loista ns. hyvissä olosuhteissa, valtava voimavara. Ehkäpä sitä kunnostautuukin sitten joku päivä maailman pelastamisessa. ;)

      Poista
  4. Sanottiinko siellä oikeasti, että temperamenttisuuteen ja luonteenpiirteisiin voidaan geenien avulla vaikuttaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tuli selväksi, että luonteemme on hyvin vahvasti geeniemme määräämä. Ehkä suureksi onneksemme eri ominaisuuksista vastaa todella iso joukko geenejä. Keskustelutilaisuudessa tuli esimerkkinä esille, että jo pituuteemme vaikuttaa useita satoja eri geenejä. Persoonallisuuteen voi siis tästä johtaen ajatella vaikuttavan todennäköisesti hurja määrä erilaisia geenejä. Tulevaisuus näyttää, oppiiko ihminen hallitsemaan geenien yhteisvaikutuksia.

      Poista
  5. Kuulostaapa hurjan kiinnostavalta dokumentilta ja keskustelutilaisuudelta! Harmi että tämä tosin meni jo, mutta pitää tutkia jos dokumentin saisi jostain nähtäväkseen. Tästä voisi saada hyviä keskusteluja myös oppilaiden kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli todella kiinnostava kokonaisuus keskutelutilaisuuksineen. Ja bilsan tunnille olisi aivan mainio dokkari käsiteltäväksi.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Suositut tekstit