Kevyt liha
















Riikka Ala-Harja: Kevyt liha
Kannen suunnittelu: Perttu Lämsä
Kustantamo: Like, 2015
Sivuja: 215
Goodreads-tähdet: ★ liked it
(Kirja saatu kustantamosta)

Miksi sanotaan vastakkainen sukupuoli kun se voisi olla rinnakkainen?
Samanlainen ja joiltain osin erilainen, mutta samalla viivalla.
Sillä lailla tasa-arvoinen. 

Hei! Riikka Ala-Harjan tänä vuonna ilmestynyt Kevyt liha sisältää useamman mielenkiintoisen teeman. Ensimmäisenä vastaan tulee trendiksi noussut treenaaminen. Kirjassa tutkaillaan intohimoisesti treenaavan naisen välityksellä, onko kyseessä vain uusi kauneusihanne vai jotakin muutakin.

Toisena teemana esiin nousee sukupuolten tasa-arvo. Miksi meillä on niin vahvoja mielikuvia miehille ja naisille tyypillisistä ominaisuuksista, vaikka vaihtelua eri sukupuolten edustajien välillä on huimasti? Onko miehille ja naisille ominaisina pidettyjen toimintamallien takana ainakin osittain erilainen kasvatus? Kevyt liha sivaltelee tasapuolisesti kumpaistakin sukupuolta. Naisia haastetaan miettimään, miksi niin moni meistä kuvittelee olevansa vanhempina isään verrattuna ykkösiä.

Kirjan päähenkilö Saara on nelikymppinen, alakouluikäisen poikansa kanssa kahden asuva teatterin valosuunnittelija. Avioeron jälkeen hänessä on tapahtunut muutos. Hän treenaa todella kovaa ja tuntee itsensä myös henkisesti vahvaksi. Hän ei enää pyytele puheenvuorojaan anteeksi tai vähättele itseään ja tekemisiään. Kun ohjelmistoon otetaan Jumalan rakastaja-näytelmä, Saara huomaa olevansa työssäänkin keskellä kehon muokkaamisen ja vahvuuden teemoja. Näytelmä kun kertoo miehestä, joka haluaa tulla Daavid-patsaan kaltaiseksi. Samaan aikaan Saara kohtaa kadulla nuoruuden poikaystävänsä Jarnon, jonka kanssa miehelle ja naiselle asetetut roolit laitetaan pian käytännön testiin.

Kevyt liha on kevyttä luettavaa mutta sisältää samaa painostavuutta kuin Jussi Parviaisen kirjoittama Jumalan rakastaja. Näytelmän nähneenä ja kirjasta välittyvän tunnelman perusteella odotinkin kirjalta voimakkaampia juonenkäänteitä, kunnon purkauksia. Toisaalta kirjasta löytyy loppumattomasti hienovaraisia vertauksia. Ovatko esimerkiksi vahva Saara ja ihanaksi kuvattu Jarno jonkinlainen yhden ihmisen sisältä löytyvä feminiinisten ja maskuliinisten ominaisuuksien vertauskuva? Vai ovatko Saara ja Jarno nykyajan Daavid ja Goljat?

Kirjasta ovat aiemmin bloganneet muun muassa Annika K (jonka mielestä teos on arkinen kuin elämä itse, ja juuri siksi niin konstailemattoman puhutteleva) ja Mai (joka ei ihastunut aiheen käsittelyyn ja jonka mielestä henkilöhahmot olivat aika arkisia mutta joka nautiskeli kirjailijalle tyypillisestä kertovasta tekstistä).

Jos haluat tämän uudenveroisen kirjan itsellesi, niin vinkkaathan asiasta kommenttiboksiin. Laitan romaanin tulemaan ensimmäiselle kirjaa toivoneelle. 

Kommentit

  1. Vastaukset
    1. Kiva juttu! Laitathan osoitteesi tulemaan meiliini pihinainen(at)gmail.com, niin lähetän kirjan matkaan. :)

      Poista
  2. Hiukan petyin tähän aiheeseen, josta kyllä saisi mehevämmän ja syvemmän tarinan aikaiseksi. Jostakin syystä minäkin ajattelin lukiessa Jussi Parviaista... se oli ehkä tuo teatterimaailma jne. ja itsensä treenaaminen... miksihän minä en ajatellut Jouko Turkkaa? Siinähän vasta kova treenauksen ihannoija onkin teatterimaailmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotain vahvempaa jäin itsekin kirjalta kaipaamaan. Tuon kirjassa esillä olevan Jumalan rakastaja-näytelmän kirjoitti juurikin Jussi Parviainen 80-luvulla. Ajassamme tuntuu olevan jotain samaa 80-lukuun verrattuna (niin hyvin treenihulluudesta ja vahingollisesta itserakkaudesta kertova näytelmä iskee myös tähän päivään). Tiettyä esilläoloa ja pintakiiltoa arvostetaan.

      Poista
  3. Tuosta vastakkaisesta sukupuolesta muistan yhden vitsailevan määritelmän naisesta:
    "Nainen on se joka tanssiessa kävelee takaperin." Tanssiparissa on tavallisesti
    vastakkaiset sukupuolet vastakkain ja se on mies joka vie. Paritanssia tasa-arvoisem-
    paa on sitten irlantilainen ja amerikkalainen rivitanssi. Tämmöisiä mietteitä nyt sattui
    päähän nousemaan tekstistäsi eikä mitään asiallisempaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paritanssi on ollut minulle aina hankalaa, sillä omaan taipumuksen viedä (olen aivan mahdoton tapaus). Ainoastaan mieheni on onnistunut viemään minua. Rivitanssi voisikin olla minun juttuni. :D

      Poista
    2. Kirjaan liittymättä, mutta entisenä paritanssijana nauran monesti, että minulla on ihan väärä käsitys siitä, minä "oikealla eteen" tarkoittaa. Paritanssi ei tosiaan ole välttämättä tasa-arvoista, siihen on vain suhtauduttava niin, että se on vain tanssia, ei elämää.

      Poista
    3. Olen aina pitänyt paritanssista mutta tuo taipumukseni viedä tekee siitä haasteellista. Ehkäpä siitäkin pystyy itsensä opettamaan pois.

      Poista
  4. Tämä oli ajatuksiaherättävä romaani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin! Vaikka jäin kaipaamaan vähän enemmän jytyä juoneen, niin ajatuksia tämä kirja kuitenkin herätti.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Suositut tekstit