Viihdyttävä, epäkorrekti Stockmann Yard

















Antto Terras: Stockmann Yard (<-Adlibris)
Kustantaja: Like, 2015
Sivuja: 285
Goodreads-tähdet: ★ really liked it
(Kirja saatu kustantamosta)

Taiteiden yönä Akateeminen on ollut hyvinkin suosittu pistäytymispaikka... ...Kaikkialla pyöriskeli tokkuraisia novellisteja, riidanhaluisia esikoiskirjailijoita, pulskantukevia romaanintekijöitä ja kaikkia vältteleviä kustannustoimittajia. Enemmistö porukasta kahlasi oman nokkeluutensa suossa, ja siitä harvemmin kuivin jaloin selvitäänkään.
Suurin osa kirjaväestä inhoaa eniten sellaisia kirja per vuosi -tyyppejä. Niitä pidetään pyrkyreinä ja moukkina. Oikea kirjailija sitä vastoin on sellainen, että se kirjoittaa yhtä kirjaa koko elämänsä eikä sitäkään parhaassa tapauksessa valmiiksi asti. Silloin voidaan sanoa, että on menty sielu edellä ja veresliha perässä. Korkeintaan kirja per elämä - kaikki muu on teeskentelyä. 

Hei! Antto Terraksen Stockmann Yard hikoilutti jo lukiessa. Mitä tästä hauskasta ja nasevasta mutta paikoin hyvinkin epäkorrektista kirjasta osaisi sanoa? Helsingin Stockmannin arjesta myymäläetsivän vinkkelistä kertova pokkari esittelee kimaran tavaratalossa tapahtuneita varkauksia ja on samalla eräänlainen paljastuskirja. Mitään ravisuttavaa uutta kirjasta ei paljastu, mutta nuhteettomalle asiakkaalle tehokas valvonta tavaratalon ulkopuolisenkin alueen laajalti kattavine kameroineen voi tulla yllätyksenä. Itsekin on todennäköisesti tullut osuttua Stockmannin etsivien silmiin ja tultua arvioiduksi, kenties jopa seuratuksi. Stockmann Yardin lukemisen jälkeen piipahtaminen ostoksilla tässä legendaarisessa tavaratalossa tuntuu taatusti erilaiselta kuin aikaisemmin.

Jos olet milloinkaan seissyt Stockan kellon alla venaamassa kaveria tai taistellut itsesi jouluruuhkassa Herkun kalatiskille asti tai sovitellut kolmannessa kerroksessa Monclerin takkia johon sinulla ei ole varaa, niin sieltä me toisemme tunnetaan. Joko soittaa kelloa - ikään kuin joku tuijottaisi mutta ei ehkä sittenkään?

Odotin joka ilta pääseväni nokkelasanaisen myymäläetsivän tositarinoiden pariin ja kirja hujahtikin miltei ennätysvauhtia. Toisaalta välillä teksti tökkäsi, ja pahasti tökkäsikin. Koin kirjasta välittyvän alentuvaa suhtautumista naisiin (tytöttely), homoihin (kutsuminen hinureiksi) ja venäläisiin (ryssittely). Kirja olisi ollut hulvaton lukukokemus, jos nämä heitot olisi karsittu pois. Toisaalta on todettava, että suorasanaisena roastaajanakin tunnettu Terras käristää kirjassaan tasapuolisesti miltei kaikki mahdolliset ihmisryhmät.

Hieman liioitellen voidaan sanoa, että Suomessa on ehkä noin 0 ihmistä jotka tietävät miltä näyttää Liettuan presidentti. Siitä huolimatta koko kortteli oli poliisin saartorenkaassa lähes kolmen tunnin ajan. Paikalle presidentti saapui jälleen kerran kymmenen auton sattueella, vaikka ihan hyvin olisi päässyt kolmosen ratikallakin, eikä kukaan olisi huomannut mitään. Ja siis niille jotka ei tiedä, niin kysymyksessä on sellainen Sirkka-Liisa Anttilan näköinen tytöntyllerö, paitsi että hoikempi.

Kirjasta löytyy kappale Myymälävarkaan käsikirja, joka sisältää Myymälävarkaan kymmenen käskyä, joita ovat muun muassa Älä ole tyhmä - heitä on jo ilman sinuakin tarpeeksi sekä Älä luovuta. Myymälävarkaan ura ei kuitenkaan alkanut houkutella, päinvastoin. Stockmann Yard onkin kirja, joka makoisan viihdyttämisen ja lievän suututtamisen lisäksi herättää miettimään, olisiko Suomen lainsäädännössä tiukentamisen varaa varkauksien osalta.

Kommentit

  1. Hah, tää pitäisi lukea - pahin skenaario on että muutama itse työntekijänä tehty moka on päätynyt kirjaan, ainakin kirjailija on yhtä mun kanssa aikoinaan selvitellyt ja paheksuen pudistellut päätään. Olen joskus pohtinut, että jos tuohon taloon palaisi töihin niin siviilietsivän homma voisi olla mielenkiintoista - semifiktiivinen teos tuskin vähentää mielikuvaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja on tosiaan kattaus oikeasti Stockmannilla tapahtuneita juttuja. Työntekijätkin saavat osansa paljastelusta (nimettömästi toki). ;) Osa julkkiksista on puolestaan käsitelty omalla nimellään. Niissä kohdin olin kulmat koholla, työntekijän eli Terraksen ei mielestäni kuuluisi paljastaa edes superjulkkiksen ostoksia. Kuitenkin älyttömän viihdyttävä kirja, oli pakko suorastaan hotkaista. :)

      Poista
  2. No onpa kirja, vaikuttaa tosiaan melko hulvattomalta. Minulla on muutenkin ollut varsin läheinen suhde Helsingin (keskustan) Stockaan, sillä se on tavallaan pelastanut minut monelta kiperältä tilanteelta opiskelija-aikoina. Stockan kanta-asiakaskortin nimittäin sai lähes kuka tahansa ja maksuaikaakin ostoksille järjestyi ja ne sai maksaa osa-maksulla. Tulikin usein kuun lopussa käytyä Stockan Herkussa ruoka-ostoksilla, kun tili oli tyhjä ja ruokaa piti saada :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjan teksti on itselle todella mieluisaa verbaalista ilottelua. Oli siis virkistävää ja viihdyttävää luettavaa! Nokkela teksti jakanee toisaalta mielipiteet, joitakin tyyli voi varmasti ärsyttää. Ja sitten on kirjan provosoiva puoli. Itse vihaan esim. tytöttelyä ja sitä tässä kirjassa valitettavasti viljellään.

      Kirja keskittyy tosiaan juurikin Helsingin keskustan Stockaan. Monia muistoja heräsi itsellekin, vaikka tavaratalon hintataso ja oma taipumus shoppailemattomuuteen eivät Stockalle ole hirmu usein minua kuljettaneetkaan. Lapsemme ekat kengätkin ostettiin juuri keskustan Stockalta. Sen ostopaikan kun aika suurella varmuudella muistaa hyvinkin pitkään.

      Poista
  3. Kuulostaa hauskalta ja täytyy sanoa, että välillä nykyinen poliittinen korrektius hymistelyinen ottaa päähän, joten törkeänpuoleisetkin heitot saattavat piristää. En tarkoita, että pitäisi kaikenlaisia nimittelyjä ottaa käyttöön, mutta tuntuu olevan vallalla sellainen aika tekopyhä meininki. Puhutaan korrektisti mutta ajatellaan jotain ihan muuta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja on tosiaan virkistävän suorapuheinen ja hulvaton. Sitä se olisi ollut ilman halveksuvien termien käyttöäkin, joten ne olisi voinut omasta mielestäni hyvin jättää poiskin. Itse olen ilahtunut, että esim. Ismo Alangon tytötellessä naisministeriä, suht moni älähti. Tytöttely ja muunkinlainen nimittely on vallankäyttöä.

      Poista
  4. Kuulin tästä jonkun haastattelun radiosta, mutta en tajunnut että kyseessä on kirja! Luulin, että haastattelivat ihan muuten vain aiheesta. :)

    Täytyypä pitää kirjan nimi (tai kansikuva) mielessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turun Linnateatterissa pyörii Terraksen kirjoittama Stockmann Yard-näytelmäkin, joten aihe on mediassa varmasti monella tapaa. Sen verran paljon pidin kirjasta, että näytelmäkin houkuttaisi nähdä. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Suositut tekstit