lauantai 15. elokuuta 2015

Supermarsu on super!

















Paula Noronen: Supermarsu ja outo toveri
Kuvittanut: Pauliina Mäkelä
Kustantaja: Gummerus, 2010
Sivuja: 201
Pisteet: 5/5

- Mikäs tytärtäni vaivaa? äiti kysyi ja heitti lisää löylyä
- Miksi täällä asuva ulkomaalainen ei voi saada sellaista työtä, jota osaisi tehdä?
Äiti oli mietteliäs. 
- Niin, se onkin aika hölmöä. Jotkut eivät uskalla palkata ulkomaalaista työntekijää. 
- Miksi eivät?
- Se erilaisuus pelottaa. 
- Aikuiset ovat niin rajoittuneita.
- Sanos muuta, äiti huokaisi ja heitti lisää löylyä.

Hei! Paula Norosen kirjoittamia Supermarsu-kirjoja on julkaistu jo kahdeksan, mutta me löysimme niiden pariin vasta kesällä. 5-ja 9-vuotiaat lapsemme tuntuvat olevan parhaillaan mitä sopivimmassa supermarsuiässä. Tällä hetkellä luemme jo kolmatta sarjaan kuuluvaa kirjaa eikä kyllästymisestä ole tietoakaan. Aloitimme Supermarsu lentää Intiaan-kirjalla, joka aloittaa sarjan. Sen jälkeen olemme jatkaneet sekalaisessa järjestyksessä. Kukin kirja on itsenäinen tarinansa, joten järjestyksellä ei ole aloitusosaa lukuunottamatta ollut niin väliä.

Supermarsu ja outo toveri on ilmestynyt sarjassa neljäntenä. Supermarsu-kirjoissa käsitellään seikkailullisen ja humoristisen tarinan lomassa syvällisiä asioita. Tällä kertaa päiväkirjalleen avautuva ja supermarsuksi lemmikkimarsunsa juomapullosta hörppäämällä muuntautuva Emilia pohtii saamansa supermarsutehtävän lomassa haaveilun tärkeyttä, erilaisuuden kohtaamista ja epäonnistumisen pelkoa.

- Äiti, miksi jotkut ihmiset eivät uskalla tehdä asioita vaikka osaisivatkin?
Äiti puuskutti ja laskeutui alalauteelle istumaan. 
- On vaikeaa uskaltaa, jos pelkää epäonnistumista. 
- Miksi kaikki pelkäävät sitä epäonnistumista niin paljon?
Äiti puuskutti taas ja meni lattialle istumaan. 
- Heitä hävettää. He ajattelevat, että kaikki nauravat heille ja pitävät heitä huonoina.
No pitävätkö?
Äiti puuskutti yhtä raskaammin ja meni lattialle makaamaan.
- Se on Emilia sillä lailla, että kun kaikki sitä pelkäävät, niin kaikki häpeävät vain sitä omaa epäonnistumistaan eivätkä edes jaksa keskittyä muiden epäonnistumisiin.

Vaikka kirjoista löytyy tärkeää asiaa, ei supermarsu sorru paasaukseen. Sanoma tulee selväksi ilmankin. Teksti on rakennettu niin, että kirjaa lukemalla oppii asioita vaivihkaa. Ensin mainitaan jokin asia, paikka tai termi ja sen jälkeen mainittu sana saa selityksensä. Sarjan kirjat ovatkin yleissivistäviä. Mainion aihesisältönsä lisäksi Supermarsu-kirjat ovat todella viihdyttäviä. Paula Noronen on tavoittanut onnistuneesti yksitoistavuotiaan tytön mielenmaiseman sekä koulumaailman ja perhe-elämän ilot ja surut. Samalla sarja on mielikuvituksen ja huumorin riemuvoitto, joka saa katsomaan marsuja aivan uusin silmin.

6 kommenttia:

  1. Meillä on luettu kaikki Supermarsut ja pojat ovat tykänneet niistä. Edelleenkin kirjat ovat uponneet ja pojat ovat ny 10 v- ja 12 v. Pari vuotta sitten käytiin katsomassa myös Supermarsu-musikaali ja pojat tykkäsivät siitäkin paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon että meilläkin Supermarsu vetoaa vielä pitkään. Iltasatuhetket venyvät ja vanuvat, kun en itsekään malta lopettaa näiden lukemista. Supermarsu-musikaali kuulostaa mainiolta!

      Poista
  2. Erityisesti miellyttää se että lapsen kanssa keskustellaan. Tai noissa näytteissä se on enemmän haastattelua kuin keskustelua, mutta äidillä on kyllä viisaita vastauksia - plussaa siitä.

    Marsut ovat suosittuja lemmikkejä. Pari pientä lapsikaveriani on pian saamassa hamsterin. Jos se menee hyvin, heille on lupailtu kissaa. (Ovat 7 ja 9 v.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasinkin että tuli tuollaiset haastattelumaiset pätkät napattua kirjasta, niissä sattui olemaan napakasti kirjan teemoihin liittyvää asiaa. Muutoin kirja on onneksi soljuvampaa tekstiä.

      Supermarsujen myötä aloin jopa hieman haaveilla lemmikkimarsusta. Näillä näkymin meille kuitenkin tulee todennäköisimmin toinen kissa. Kova kissahaaveilu käynnissä.

      Poista
  3. Iloisna huomaan, että Emilian äiti on yhtä hyvä saunoja kuin minä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tuo kirjan kohtaus vielä jatkuu siten, että saunan lämpötilaksi todetaan 60 astetta. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!