Rakkaudenhirviö - liikutuin, nauroin, samaistuin





















Saara Turunen: Rakkaudenhirviö (<-Adlibris)
Kustantaja: Tammi, 2015
Sivuja: 441
Goodreads-tähdet: ★ it was amazing
(Kirja saatu kustantamosta)

Ja kun kaikki työt on tehty, toivon että äitini voisi huokaista helpotuksesta, mutta äitini ei ole ollenkaan sellaista tyyppiä, joka jäisi laakereilleen lepäämään. Seuraavaksi on harvennettava pensaat ja leikattava nurmikko tasaiseksi matoksi. Rhododendroneitten on kasvettava jäykkinä omassa nurkassaan ja morsiusangervojen omassaan. Ruusupenkin on kukoistettava pihan keskellä kuin maalauksesta siihen kopioituna. Matalan pensasaidan on rajattava elintilamme, mutta jätettävä kuitenkin näkyvyyttä sillä tavalla, että naapurit voisivat todeta nurmikon ja ruusupenkin ja tulla siihen johtopäätökseen, että me olemme tavallinen, siis ihan vaan normaali perhe.

Saara Turusen Rakkaudenhirviö on koskettava, hauska, rankka ja aidon oloinen kehityskertomus erään tytön kasvusta aikuiseksi. Samalla romaani on hulvaton ja tarkka kuvaus maamme omituisesta, sosiaalisesti kylmästä kulttuurista. Luin Rakkaudenhirviötä usein nauraen, välillä kyyneliin liikuttuen ja paikoin itseni sivuilta löytäen.



Romaanin kertojanäänenä toimii tyttö, joka viettää lapsuutensa maalla perheensä kanssa. Lapsuutta värittää ahkeruuden, vaatimattomuuden ja joukkoon sulautumisen arvostaminen. Tyttöä kannustetaan piilottamaan itsensä ja valitsemaan aikuisena joku normaali ammatti. Sisällään hän kuitenkin tuntee itsensä rumaksi, oudoksi lehmäksi, joka vain yrittää esittää normaalia muttei siinä koskaan tulisi onnistumaan. Tavallisuuden vaade muuttuukin itseinhoksi ja vaatimattomuuden ihailu vihaksi ja kyvyttömyydeksi jakaa. On lähdettävä pakoon itseä, perhettä ja jähmeää Suomea.

Rakkaudenhirviössä kertoja kokee voimakasta ulkopuolisuutta niin omassa perheessään, koulussa kuin koko maassa. Ulospäin hän vaikuttaa vahvalta ja uskaltaa vastustaa auktoriteetteja. Epävarman sisimpänsä hän puolestaan piilottaa visusti. Koskettavimpia hetkiä kirjassa on, kun päähenkilö muuttaa maalta Helsinkiin opiskelemaan kirjoittamista ja sivuilta välittyy pieniä pilkahduksia päähenkilön kokemasta ymmärryksestä, hyväksytyksi tulemisesta ja yhteenkuuluvuuden tunteesta.

Päähenkilön pakomatkojen kautta ja hänen kulttuurieroista tekemiensä havaintojen perusteella Suomesta ja meistä suomalaisista välittyy sulkeutunut kuva. Päähenkilö pakenee Suomea mutta maa tuleekin ulkomailla vain entistä lähemmäs. Ristiriitaisesti hän tunnistaakin ulkomailla itsessään vahvasti suomalaisen ja suomalaisuutta, jota halveksuu.

Mies tulee pukemaan villatakin ylleni niin, että kaikki voivat katsoa sopisiko se minulle. Qué guapa, kylläpä on kaunis, ulvovat sukulaiset ja samalla mies työntää minua selästä lähemmäs setä-Juania. Mene kiittämään heitä, hän supisee korvaani. Lähestyn setä-Juania liian nopeasti ja kasvomme kopsahtavat yhteen. Setä-Juan jää hieromaan poskeaan. Eivätkö poskisuudelmat ole maassasi tapana? kysyy joku tädeistä koko perheen edelleen tuijottaessa minua. Eivät, minä vastaan. Miten te sitten kiitätte sukulaisianne lahjoista? jatkaa täti kyselyä. Haluaisin kertoa hänelle, ettei sukuni kokoonnu yhteen, että emme anna lahjoja toisillemme emmekä huudahtele ilosta. Tärkeillä merkkipäivillä on juhlatilaan asetettu lahjapöytä, jonne voi vaivihkaa jättää pakettinsa ja tällä tavalla kätevästi välttää kiusalliset ihmiskontaktit. 

Rakkaudenhirviö tarjosi tähänastisista tänä vuonna lukemistani kirjoista parhaan lukukokemuksen. Tytön kasvukipuilu naiseksi, erilaisuuden kokemus, kasvu maalla ja muutto Helsinkiin sekä ulkopuolisuuden tunne kotimaassa tarjosivat paljon samaistuttavaa. Romaani sai minut myös tarkastelemaan kulttuurimme sulkeutuneisuutta kriittisemmin. Tervehdittäisiinkö nyt herranjestas edes naapureitamme.

Rakkaudenhirviön on lukenut myös mm. Mari a (joka sujahti kirjan maailmaan kuin tuttuun syliin).

Kommentit

  1. No voi herranjestas, täähän olis luettava :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! Veikkaan vahvasti, että saattaisit tykätä. :)

      Poista
  2. Komppaan Annikaa, tämähän pitää lukea. On muuten huikean ihana kansikuva :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja iski lujaa. Oli virkistävää lukea kirjaa, joka ei etäännyttänyt olemalla liian analyyttinen. Verevä kirja. :) Minustakin hieno kansikin kirjassa (harmillisesti en löytänyt kannen tekijän nimeä mistään).

      Poista
  3. Tuossa tämä odottaa kirjapinossa, että ehtisin sinne asti. Oliskohan toisena tai kolmantena. Yllättävän kiireinen tämä loma - lukeminen on jäänyt ikävän vähiin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tuntuu, että kesän kiireet ovat verottaneet lukemista. Haaveilenkin pysähtymistä lukumaratonin äärelle joku päivä, jos muu perhe on suostuvainen. :)

      Poista
  4. Minulle on ehtinyt karttua aimo kasa kokemuksia erimaalaisten kanssa, sekä Suomessa että ulkomailla asuessani. Tuo valitsemasi näyte kirjasta on mainio. Mitä tehdä tilanteessa ja sitten samojen ihmisten kanssa jatkossa? Sopetudummeko heidän tapohinsa ja otamme ne omiksemme vai selitämmekö että ei suomalaiset tuollaiseen taivu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse noudattaisin ulkomailla heidän tapojaan ja Suomessa puolestaan kertoisin meidän toimintatavoistamme. Voisimme kyllä mielestäni ottaa omaankin tapakulttuuriimme hieman vaikutteita muista kulttuureista. Hymyily ja tuntemattomienkin tervehtiminen voisi olla mielenterveydellisestikin tervehdyttävää. Taidankin aloittaa heti tänään pienin askelin. :)

      Poista
  5. Ihanaa lukea, että tämä on ollut jollekin toiselle myös ilahduttavaa luettavaa! Minullekin oli vieläkin yksi tämän vuoden huisimmasta matkoista kirjan kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samat sanat! Veikkaan että tämä kirja on korkealla listallani vielä loppuvuodesta. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Suositut tekstit