torstai 2. heinäkuuta 2015

Puluboin ja Ponin pöpelikkökirja on paras! (lukunäyte)


















Veera Salmi: Puluboin ja Ponin pöpelikkökirja
Kuvittanut: Emmi Jormalainen
Kustantaja: Otava, 2014
Sivuja: 189
Pisteet: 5/5

Minä heläsin, kun Vasalalta pääsi pielu!
Ja ajattelin juuli niin kuin sinäkin, että HEE-EI, e-e-ei vasalalla ole peppua, mutta olihan sillä aivotkin ja sielu ja suu ja pää, joten oli sillä pyllykin jossain piilossa.

Hei! Veera Salmen kirjoittaman lastenkirjasarjan kolmas osa Puluboin ja Ponin pöpelikkökirja on tähän mennessä ilmestyneistä osista mielestämme paras. Suorastaan loistava! Neljäs osa ilmestyy onneksi jo syksyllä, sillä r-kirjainta kaihtavasta, Kahvisiskojen bullaa rakastavasta ja Mai-tytön kanssa ystävystyneestä Puluboi-pulusta kertovat kirjat ovat hurmanneet koko perheemme.


















Puluboin seikkailut sijoittuvat Hakaniemen torin ympäristöön. Tässä kolmannessa osassa Puluboilta menevät kuitenkin totaalisesti hermot ja hän lähtee tutusta urbaanista elinympäristöstään kohti pöpelikköä eli tässä tapauksessa Keskuspuistoa. Kalliossa asuva Mai on puolestaan hädissään ystävänsä Miisun puolesta. Miisu on päätynyt sairaalaan vauhdikkaiden leikkien seurauksena. Ja sitten Puluboikin on yhtäkkiä kadoksissa. Kuvioihin astuu Miisun isoveli Miska, joka sekä ihastuttaa että vihastuttaa Maita. Koulun elokuvaprojektikin on tekemättä. Parantuuko Miisu, löytyykö Puluboi, valmistuuko elokuva ja voisiko Miskasta tulla ystävä?

















Puluboi-kirjoissa viehättävät sympaattinen pulu ja hulvaton huumori, joka kutkuttelee niin pienten kuin isojen nauruhermoja. Kirjoista löytyy vastapainoksi syvällisempiäkin teemoja. Salmi tuntuu tarttuvan rohkeasti aiheisiin, joihin ei törmää kovin usein lastenkirjallisuudessa. Puluboi-kirjoissa on käsitelty muun muassa vanhemman hermoromahdusta ja sairastumista sekä lapsen onnettomuutta. Aiheita, jotka ovat hieman pelottavia mutta joita on hyvä pohtia yhdessä aikuisen kanssa. Puluboin ja Ponin pöpelikkökirja onkin muiden osien lailla erityislaatuinen lastenkirja.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä Kirjakrooli-tapahtumassa nauhoittamani noin minuutin pituinen lukunäyte Puluboin ja Ponin pöpelikkökirjasta itsensä Veera Salmen lukemana. Oli mainiota päästä kuulemaan, miltä Puluboi kuulostaa hahmon luoneen henkilön äänellä.


14 kommenttia:

  1. Aah Puluboi on vaan ihan paras ja nerokas elämän filosofi, saa aina nauramaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puluboi on kyllä niin mainio. :) Nyt luemme Supermarsu-sarjaa, joka sekin vaikuttaa hauskalta. :)

      Poista
  2. Puluboi on todella symppis hahmo :) Tällaista tarvitaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, toivottavasti Puluboin seikkailut jatkuvat vielä pitkään. :)

      Poista
  3. Harmi, että omat lapseni ovat jo ehkä liian isoja innostumaan näistä. Toisaalta meillä ollaan edelleen Tatu ja Patu faneja, eikä mun lapset suostu muita kirjoja edes lukemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin Tatu ja Patu-kirjat ovat kova sana. Niitä jaksaa lukea ja tutkailla aina uudelleen. :)

      Poista
  4. Mun kuopus luki mulle ääneen yhden Tatun ja Patun talvella. Se oli aika saavutus, koska näitä mun kullannuppuja ei tahdo saada lukemaan millään ja varsinkin kuopukselle suomen lukeminen on työlästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieliasia on omalla tavallaan hieman yllättäin meidänkin perheessä tuttu asia. Adoptiolapsemme ehtivät tottua pariin kieleen ennen Suomeen saapumista ja jo se on ehtinyt vaikuttaa siihen, että suomen kielen kanssa on saanut tehdä töitä. Lukemista, lukemista, lukemista. Yritän bongailla juuri tällaisia huumoripitoisia kirjoja (Puluboi, Tatu ja Patu, Supermarsu, Risto Räppääjä ja toisaalta kiehtovat Potterit), joihin niin lapset kuin vanhemmat itsekin ihastumme ja jotka ylläpitäisivät intoa kirjoihin.

      Poista
  5. Mun esikoinen oli 3v, kun muutimme ruotsiin ja kuopus 5kk. Esikoinen puhuu selvästi paremmin muita ennen ruotsia oppimiaan kieliä. Opettajat olivat jokin aika sitten huolissaan poikien ruotsinkielen osaamisesta, mutta kumpikin sai luokkansa (jaetun) parhaan arvosanan ruotsista, eli ei tarvinne olla huolissaan.
    Mutta niitten muiden kielten lukeminen sitten.... Miten erilaisia lapset voivat olla. Esikoinen oppi lukemaan suomea kerralla ja hollantiakin vain kerran näytti osaavansa lukea, vaikka kukaan ei koskaan ollut opettanut. Kuopukselle erityisesti suomi tuottaa vaikeuksia. Friisiähän nyt sitten ei lue eikä kirjoita oikestaan kukaan enää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osalle kielten oppiminen on tosiaankin yllättävän helppoa ja osalle todella vaikeaa. Huomaan sen Suomeen muuttaneista tutuistanikin. Osa ottaa suomen kielen haltuun nopeasti ja osa ei osaa 10 vuoden maassa asumisen jälkeenkään kieltä erityisemmin. Harmillisesti itse olen sitä porukkaa, jolle aikuisiällä uusien kielten oppiminen on äärimmäisen vaikeaa. Lapsena olin puolestani haka oppimaan uusia kieliä. Pienenä eri kielten kuuleminen auttaa paljon esimerkiksi aksentin omaksumisessa.

      Poista
  6. Minä itse olen varsinainen luupää kielten osalta. Kuulovaurio haittaa tietysti kuullun ja puhutun osalta, mutta muutenki. Pian 10 v Ruotsissa ja teen edelleen kielioppivirheitä. Sen takia en pidä blogiakaan kuin suomeksi, se nyt sentään sujuu välttävästi. Ymmärrän kuitenkin ihan hyvin ruotsiakin, mutta auta armias, kun joku vääntää skånskaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lohdullista että on muitakin luupäitä kielten suhteen. Itsellä lisäksi jo opitut englanti, ruotsi ja ranska ruosteessa, koska en ole käyttänyt niitä pitkään aikaan. Päädyin eilen katselemaan ja kuuntelemaan ruotsinkielistä vlogaajaa. Siinä samalla huomasin ruotsinikin hieman virkistyvän. Nuorille voisikin olla oiva keino vinkata mielenkiintoisia ulkomaalaisia vlogaajia Youtubessa. Tulisi kieltä opittua kuin vahingossa.

      Poista
  7. Mun lapset osaavat englantia hyvin, kiitos pitkälti pelien ja vlogien. Ruotsia opimme aikoinaan yhdessä lastenohjelmista, samoten hollantia. Lasten hollannin taito on myös aikalailla televisiosta opittua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus ihan hämmästyn miten paljon englanninkielistä sanastoa lapset jo osaavat. Kiitos pelien (vaikka peliajan kanssa saakin olla vääntämässä kättä lasten kanssa).

      Poista

Kiitos kommentistasi!