Monenlaiset perheet lastenkirjoissa

















Hei! Sukelsin lastemme kanssa sukupuolirooleista ja erilaisista perheistä kertovien lastenkirjojen maailmaan. Luettuamme ison pinon näitä teemoja käsitteleviä kuvakirjoja (kattava kirjalista löytyy täältä), huomasimme toden teolla, kuinka paljon erilaisia perheitä ympärillämme on. On pariskunnan muodostamia perheitä, uusperheitä, yksinhuoltajaperheitä, ydinperheitä, samaa sukupuolta olevien vanhempien perheitä ja kaltaisiamme adoptioperheitä. Perheiden variaatioita on niin paljon, että koko erilaisuuden termi alkoi kuulostaa hassulta. Taidankin jatkossa puhua monenlaisista perheistä.

Aloitimme pohtimalla sukupuolirooleja lukemalla Babette Colen Eläköön prinsessa Hoksnokka! ja Anneli Kannon Paavo Virtanen ja tyttöjen tavarat. Kumpikin kirja on aivan mainio tapaus. Prinsessa Hoksnokka on tyttö, joka ei jää odottamaan pelastajaa. Hän kyseenalaistaa asioita virkistävällä tavalla. Monissa perinteisissä prinsessasaduissa avioliitto prinssin kanssa on suurin päämäärä ja kotitaloustöitä osaavaa naista ihannoidaan (Tuhkimo), mutta Hoksnokan kautta tyttöihin ja naisiin kohdistuvia odotuksia voi pohtia toiseltakin kantilta.

Prinsessa Hoksnokka inhosi kokkaamista. Niinpä hän soitti Palatsi-Markettiin ja pyysi apua. Kauppias ehdotti Hetivalmis-kuivaputinkia ja prinsessa suostui tuumaan.


Haluaisin ikioman vauvan prinsessa ajatteli... ...mutta en tyhmää prinssipuolisoa!



Paavo Virtanen on puolestaan poika, jonka mielestä isosiskojen lelut ja vaatteet ovat hyvin kiinnostavia. Hän päättää tutustua siskojen tavaroihin salaa. Alkuun siskot suuttuvat Paavolle tämän tutkimusretkestä mutta pian sisarukset huomaavat, kuinka mielenkiintoisia leikkejä syntyykään poikien ja tyttöjen leluja yhdistelemällä.

Tyttöjen vaatteet ovat Paavon mielestä kauniita. 
Paavo tietää, että poikien vaatteet ovat sinisiä, vihreitä ja mustia. Niissä on autoja, hirviöitä ja sankareita. 
Tyttöjen vaatteet ovat vaaleanpunaisia, kirkkaanpunaisia, keltaisia ja valkoisia. Niissä on pupuja, perhosia, kukkia, keijukaisia ja prinsessoja.

Välillä tuntuu, että poikiin kohdistuu lapsuudessa jopa tiukempaa sukupuoliroolittamista kuin tyttöihin. Jopa taaperoikäisen pojan kiinnostus pinkkiin väriin ja nukkeleikkeihin tuntuu herättävän huolestuneisuutta. Toisaalta on ollut ihana huomata, kuinka iso osa nykyvanhemmista antaa lapsensa leikkiä ja tutkia maailmaa ennakkoluulottomasti.













Pija Lindenbaumin kirjoittama Pikku-Litti ja lempparieno oli räväkällä tekstillään (paskiainen-sanan käyttö sai lapsissa aikaan röhönaurua, itse myönnän pysähtyneeni hetkeksi siinä kohdassa) yksi lastemme suosikeista. Homoseksuaalisuutta sivuava kirja kertoo Pikku-Litistä, jonka Tommi-eno on juuri erilaisuutensa takia hänen lempparinsa. Tämä eno ei ole tavallinen tylsimys. Pikku-Littiä kuitenkin harmittaa kovasti, sillä kuvioihin astuu enon poikakaveri. Mustasukkaisuutta ja kipakoita sanoja on ilmassa.

- Huomenna mennään uimaan, vai mitä? Tommi sanoo.
- Senkin paskiaiset, minä sanon.
En aio mennä uimaan.
- Painu kotiisi sinne Lappeenrantaan, minä sanon ja paiskaan oven kiinni.

Babette Colen Äiti ja elämän salaisuudet irrotti myös nauruntyrskähdyksiä. Kirja ei valota sen tarkemmin elämän salaisuuksia mutta herättää lausahduksillaan keskustelua lasten ja vanhempien välille.

Miksi aikuisilla kasvaa karvaa korvissa ja sieraimissa, mutta joskus ei yhtään päälaella?
Minkä takia äiti ja isä panevat makuuhuoneen oven lukkoon?

















Pirkko Haraisen kirjoittama Emma ja erilainen perhe on monipuolisesti monenlaisia perheitä avaava lastenkirja. Jos kaipaa yhtä kirjaa, joka tutustuttaa teemaan selkeästi ja kattavasti, on tämä teos hyvä valinta. Kirjan lopussa on muutamia lapsille sopivia kysymyksiä, jotka saavat pohtimaan aihetta syvemmin.

- Mietin voiko lapsella olla kaksi äitiä tai isää, Emma sanoo. - Kaksi eri äitiä hakee Onnin eskarista, joskus ne ovat tulleet yhdessäkin.
Äiti keskeyttää siivoamisen ja istuutuu Emman kanssa pöydän ääreen. 
- Kyllä äitejä tai isiä voi olla kaksikin siinä mielessä että he muodostavat perheen, äiti sanoo. 


Essi Kummun Puhelias Elias on käsitellyistä kirjoista surumielisin ja tekstillisesti pisin. Avioeroa ja eroa ystävästä käsittelevä teos kuvaa, kuinka rakkaus ja välittäminen eivät katoa, vaikka ihmiset eivät ole aina fyysisesti lähellä. Puhelias Elias tuntuu hyvin haikealta kirjalta ja antaa siten luvan surra eroa. Kirja auttaa käsittelemään avioeroa ja sen syitä lapsille ymmärrettävällä tavalla.

- Miksi äiti ei enää asu meidän kanssa? Elias kysyy. 
Hetken aikaa haarukat kilahtelevat lautasilla. Äiti ja isi katsahtavat pöydän yli toisiinsa. Ilta on jo pimentynyt ikkunan takana, ja ulkona kaikki ovat menneet koteihinsa. 
- No voisi kai sanoa niin, että äiti ja isi tulivat toisilleen allergisiksi, äiti hymähtää lopulta. 

















Brigitte Endresin kirjoittama Niilon uusi perhe kertoo uusperheen iloista ja haasteista. Tarinassa kuvataan uusperheen yhteenmuuttoa. Sivuilta välittyy lasten osoittamaa vastarintaa muutoksen edessä, lapsen mietteitä uuden tilanteen vaikutuksesta perheen ulkopuolella asuvaan vanhempaan ja mustasukkaisuuden tunteita oman vanhempansa suhteen. Jonkin ajan kuluttua lapset alkavat kuitenkin huomata uusperheen myötä tulevia positiivisia asioita. Kirjan lopusta löytyy vanhemmille suunnattu sivun mittainen teksti, josta löytyy hyviä ohjeita avioeron ja uusperheen alkuvaiheiden suhteen.

Äiti otti juuri muuttolaatikosta kauniin peiton.
'Katsokaa, lapset!' hän huudahti. 'Eikö olekin iloisen näköinen kuvio, vaikka se muodostuu ihan erilaisista kankaanpaloista. Tämä on tilkkutäkki. Me olemme nyt tilkkutäkkiperhe, monenvärisistä paloista koottu perhe. Ja varmasti meillä on vielä hauskaakin!' 

Kommentit

  1. Suurenmoinen postauksen aihe. Nykyaika kaipaa juuri tuollaista monenkirjavuuden esiintuomista. Lapset hyväksyvät erilaisuuden helposti kun se tulee heille tutuksi lähipiirissä tai kirjoissa. Perussuomalaistenkin pitäisi lukea lastenkirjoja - vai lieneekö liian myöhäistä ;)

    Olen huomenna menossa ystävän kanssa Talvipuutarhaa katsomaan. Monet kiitokset vinkistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjojen innostamana tulee tutuistakin asioista puhuttua syvällisemmin. Olen huomannut että esimerkiksi adoptio voi olla terminä tuttu, mutta sitä eivät välttämättä kouluikäisetkään oikein ymmärrä, jos siitä ei ole lapsen kanssa keskusteltu. Lastenkirjat ovatkin oiva apu kasvatuksessa ja ennakkoluulojen poistamisessa.

      Todella mukava kuulla, että Talvipuutarha-postauksesta oli hyötyä. Mukavaa retkeä! :)

      Poista
  2. Onpa hyvä ja monipuolinen kirjoitus tärkeästä aiheesta! Tuo Paavo Virtanen on todella mahtava kirja! Samasta aiheesta on kirjoitetty hieman isommille lapsille kirja "Poika ja mekko". En nyt muista, olitko sinä lukenut sen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitoinkin tuon Poika ja mekko-kirjan heti varaukseen. Kiitos vinkistä! :)

      Poista
  3. Kiinnostavia vinkkejä. Tuosta Emma ja erilainen perhe-kirjasta onkin tulossa juttua tekeillä olevaan normeja haastavaa lastenkirjallisuutta-sarjani kolmanteen osaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo sarjasi on todella kiinnostava, kävin heti lukemassa molemmat osat. Jään odottelemaan kolmatta osaa.

      Tuo Emma ja erilainen perhe oli ehkä hivenen kuivakka lukukokemuksena mutta moni perhemuoto tulee tutuksi. Ja lopun kysymyksiä oli kiva miettiä lasten kanssa.

      Poista
  4. Lukemisen kautta on lasten kanssa vaivatonta nostaa esiin keskusteltavaksi tärkeinä pitämiään aiheita, tässä tapauksessa perheiden ja meidän ihmisten monimuotoisuutta. Lapset ovat avoimia useimmille asioille. Kiitos siis käyttökelpoisesta ja raikkaasta kirjavinkkikimarasta, josta löysin peräämiäni tyttöenergiapitoisia iltasatuehdokkaita mallia Eläköön prinsessa Hoksnokka! Niin herttaisia kuin prinsessahörhelöt yllepuettuina ovatkin, prinsessa-prinssiakselilla ei pitkälle pötkitä, vaan korvien välissä on oltava potkua... Mainiota viikonjatkoa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä vielä lisää sukupuolirooleja käsitteleviä lastenkirjoja (lista Tasa-arvoinen varhaiskasvatus-sivustolta). Hoksnokan seikkailujakin on ilahduttavasti useamman kirjan verran. Mukavia lukuhetkiä! :)

      Pija Lindenbaum: Kenta ja barbiet (WSOY 2008)
      Babette Cole: Eläköön, Prinsessa Hoksnokka! (Kustannus-Mäkelä 2005)
      Babette Cole: Prinsessa Hoksnokka rikkoo sääntöjä (Kustannus-Mäkelä 2010)
      Babette Cole: Tarzanna (Kustannus-Mäkelä 1991)
      Babette Cole: Prinssi Tuhkis (Kustannus-Mäkelä 1988)
      Tuula Korolainen: Minä olen perhonen (Tammi 2010)
      Martin Waddel: Hurjapäinen prinsessa (Kustannus-Mäkelä 1986)
      Anneli Kanto: Paavo Virtanen ja tyttöjen tavarat (Karisto 2011)
      Per Gustavsson. Mitä prinssit pelkäävät (Saarni-kirjat 2011)
      Sinikka ja Tiina Nopola: Rauhallinen Erkki harrastaa (Tammi 2010)
      Angela McAllister: Hyi! Eihän tuo ole hirviö (Karisto 2010)

      Poista
  5. Suurkiitokset Sinulle - jälleen kerran - kattavasta listauksesta ja sen lähdedevinkistä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista, ilo oli minun puolellani. :)

      Poista
  6. Babette Cole on yksi lemppareitani juuri hänen ennakkoluulottomuutensa ja aika ronskinkin aiheiden käsittelyn vuoksi, silkkihanskat ja kaikenmaailman pumpuli on kyllä heitetty roskiin! Tässä kesällä luin juuri Kun äiti muni, joka on jälleen osoitus Colen rohkeudesta tarttua aiheseen kuin aiheeseen ja sen hän tekee huumorin kautta. Colen kirjat kyllä herättävät varmasti monenlaisia tunteita ihmisissä, on tykkääjiä ja sitten on niitä toisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Colen kirjat tuntuvat iskevän meidän perheeseen kovaa. Cole näyttää mielestäni mainiosti, kuinka tärkeistäkin asioista voi kirjoittaa myös humoristisesti. Esim. erilaisuushan on iloinen asia. Toisaalta kyllä ymmärrän, että joillekin hänen revittelevä tyylinsä voi olla pala purtavaksi. Mutta itsekin suosittelen ehdottomasti kokeilemaan hänen kirjojaan. :)

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista! Tuolta Tasa-arvoinen varhaiskasvatus-sivuston kirjalistalta löytyy mainioita lastenkirjoja. Tätä postausta oli mukavaa ja kiinnostavaa tehdä. :)

      Poista
  8. Olettepa olleet ahkeria lastenkirjojen lukijoita.
    Hieno luettelo tarpeellisista kirjoista. Minun lapseni kuuntelivat pienenä monta kertaa erolapsesta kertovaa kirjaa, ehkä noin vuoden ennen eroa. Lienevätkö aistineet sen tarpeelliseksi.
    Täällä Ruotsissa on joskus ollut lastenohjelmia erilaisista perheistä, ilmeisesti enemmän kuin Suomessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lastenohjelmat erilaisista perheistä kuulostavat todella hyvältä idealta. Heti ei tule mieleen Suomen televisiosta muita kuin isänsä kanssa kaksin elävä Mikko Mallikas.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Suositut tekstit