Viihdyttävä, pelottava Kesäinen illuusioni














Karoliina Timonen: Kesäinen illuusioni
Kansi: Anna Makkonen
Kustantaja: WSOY, 2015
Sivuja: 165
Goodreads-tähdet: ★ liked it

'Mutta yhden asian sanon heti, vaikka tämä tulee äkkiä: varo sitä Korppikallion miestä.' Hän katsoi minua tuimasti. 'Olen huomannut, että vietätte aikaa yhdessä. Mutta näethän, miten kaarneet kiertävät hänen saarensa ympärillä. Se ei tiedä hyvää.'
Naurahdin kiusaantuneena. 'Niin, tarkoitatte varmaan Variskalliota ja...'
'Korppikallio se on!' muori huudahti keskeyttäen minut. 'Ja kaarneet siellä lentävät.'

Kirjava kammari-kirjablogistaan tuttu Karoliina Timonen osaa kirjoittaa todella vetävästi. Hotkaisin aikoinaan hänen Aika mennyt palaa-esikoisteoksensa ja samoin kävi nyt hänen uuden Kesäinen illuusioni-romaanin kanssa. Kevyttä viihdettä ja trillerimäisiä sävyjä sekoittava romaani poisti lukujumini tehokkaasti. Se sai minut lisäksi tarkistelemaan oviemme lukitusta ja kuvittelemaan, että makuuhuoneemme oviaukossa seisoo joku tuntematon mies. Heikkohermoisena henkilönä kirjaa ei ehkä olisikaan kannattanut lukea aamuyön tunteina.


Keski-ikäinen Klarissa on vuokrannut kesäasumuksen syrjäiseltä Piiliniemen saarelta. Hän on päättänyt kesän aikana pohtia, onko hänen jumiin riidellyllä avioliitollaan enää mahdollisuuksia. Vaikka Klarissa rakastaa omaa rauhaa, alkaa saarella koettu yksinäisyys pian ahdistaa. Hän päättää tutustua vastapäiselle Variskallion saarelle majoittuneeseen mieheen. Viisikymppinen Olavi alkaa kiinnostaa Klarissaa, mutta miehestä ei ota selkoa. Olisiko miehen aikuinen poika sittenkin enemmän Klarissan tyyppiä? Kaiken yllä leijuu pahaenteisyys. Onko yksinäisyys ja saaren syrjäisyys liikaa Klarissan psyykelle vai majaileeko Piiliniemen ympäristössä oikeasti jotakin selittämätöntä pahaa?

Aivan kirjan alussa koin pieniä käynnistysvaikeuksia mutta sen jälkeen kirja veti imuunsa. Lukukokemus oli viihdyttävä mutta kirjasta löytyy myös kaunista luonnon kuvausta, vanhanajan sanastoa ja mystiikkaa. Kesäinen illuusioni onkin mainio kesäkirja ihmiselle, joka kaipaa koukuttumista ja pientä jännitystä eikä pane pahakseen keveitä suhdekoukeroita. Aika mennyt palaa on mielestäni yhä ykkönen Timoselta mutta myös Kesäinen illuusioni-kirjan ahmi mielellään.

Kesäinen illuusioni-romaanin ovat lukeneet myös muun muassa Jenni/Kirjakirppu (jonka mielestä kirja on todella taitavasti ja koukuttavasti kirjoitettu, turhia elementtejä lisäämättä) ja Krista (joka kuvaa romaania tiiviiksi, pieneksi paketiksi, jonka ahmaisee melkein kertaistumalta, niin hyvä tunnelma siinä on).

P.S. Vielä ehtii osallistua OITNB-arvontaan, jossa palkintona mm. pehmoinen huppari. Arvonta täällä.

Kommentit

  1. Ehkä parasta lukea päiväsaikaan jotta tukka ei nouse pystyyn :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Olen aika helposta säikkyvä, joten aamuyön hämärässä kirjan lukeminen ei välttämättä ollut paras idea. Mutta sainpahan ainakin jännittävän kokemuksen. :)

      Poista
  2. Timosen edellistä kirjaa en ole lukenut, mutta tämä kiinnostaa aika lailla. Vielä en ole onnistunut saamaan kirjaa käsiini, sillä kaikki kappaleet ovat olleet lähikirjastoista lainassa, mutta kesän aikana tämä on jo ihan tunnelman takia pakko ehtiä lukemaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on mukavan kevyt makupala kesään. Nyt maistuu muutkin kirjat, kun pääsin tämän ansiosta lukujumituksesta. :)

      Poista
  3. Minä pidin tästä paljon. Odotin viihteellisempää kokonaisuutta ja yllätyin myönteisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin odotin kannen perusteella kevyempää kirjaa ja yllätyin myös positiivisesti. Onhan tässä toki viihteellisiä suhdekiemuroita mutta onneksi paljon muutakin. :)

      Poista
  4. Minulla on kirjastosta lainassa Karoliinan esikoiskirja, joka on mennyt jotenkin minulta kokonaan ohi. Takakansi on ainakin todella mielenkiintoisen tuntuinen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on myös todella koukuttava tapaus. Karoliina kirjoittaa totisesti kirjoja, joiden lukemista ei kykene lopettamaan. :)

      Poista
  5. Minä olen luullut, että en tykkää kauhusta. Näen edelleen valvepainajaisia Hohdosta, erityisesti, jos näen vaikka tv-ohjelmistosta, että se on on telkussa. En ole koskaan katsonut sitä, lukenut vain.
    Mutta nyt olen kuunnellut muutaman vähän pelottavan kirjan ja tykännyt niistä pelottavuudesta huolimatta, tai lopulta pelännyt vähemmän, kuin luulinkaan. Enemmän pelkään omia painajaisiani, mutta se on toinen juttu. Ehkä tämäkin on siis kuuntelemisen arvoinen. Tai siis varmasti on, mutta ehkä minäkin voisin siitä nauttia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja ei ole edes mitenkään mahdottoman pelottava, mutta heikkohermoisena se meni silti ihon alle. En ole koskaan uskaltanut lukea pelottavia kirjoja (Kingin kirjat ovat kohdallani täysi nou nou).

      Poista
  6. Minäkin odotin kannen perusteella kepeämpää tarinaa - koska en taaskaan lukenut takakansitekstiä ;) Mutta tunnelman kehittyminen olikin sitten tosissaan painostavaa, kun en osannut sitä odottaa. Tykkäsin paljon, vaikka loppupuolella jännitin niin että sain päänsäryn.

    Hahmotin muuten kansikuvan vasta kun olin kirjan lukenut! :D Siihen asti ihmettelin, että mitä tämä raitajuttu oikein esittää ja mitä nuo reunojen möykyt oikein ovat :D

    VastaaPoista
  7. Kuulostaa jännältä! Täytyypäs metsästää kirjastosta, kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
  8. Niin, minullekaan ei sovi kovin pelottavat kirjat. Mutta toisaalta monet vähä turhankin jännittävät on hyviä. Olen hirveän altis vaikutuksille, kirjojen suhteen siis, ja luen mielellään samoja, mitä muut suosittelevat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin vaikuttaa muiden suositukset kirjavalintaan. Aikaisemmin oli hankala keksiä luettavaa (luin vain tiettyjen tuttujen kirjailijoiden teoksia) mutta kirjablogien myötä ongelma on poistunut. Nyt en puolestaan ehdi lukea kaikkea kiinnostavaa. :)

      Poista
  9. Yritin välttää kommentointihäirinnän, mutta pakko vielä kertoa: Etsin tuota kirjaa, mutta sitä ei vielä ollut äänikirjana, vain kirjailijan edellinen teos. Luin siitä kuvauksen illalla –ja näin painajaisia aiheesta yön. Ehkä nämä ovatkin minulle liian hurjia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajatustenvaihto on bloggaamisessa parasta, joten kiitos paljon kommenteista! :) Näissä Timosen kirjoissa on yliluonnollisia juttuja, mikä on paikoin selkäpiitä karmivaa. Ja vaikka jännitys on näissä kirjoissa aika hienovaraista, niin yllättävän tiheän tunnelman sitenkin saa aikaan.

      Poista
  10. Tuun niiin uteliaaksi, ja silti hirvittää. Mutta oikeasti yliluonnolliset jutut ei pelota niin paljon, kuin jotkut, mitkä voisivat olla tosia, mutta silti osa pelottaa. Ihastuin Yrsa Sigurdardóttirin dekkareihin, ja niistä viimeisimmät oli niin karmivia, että kuuntelin illalla tiukasti kumppania vasten painautuneena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä pitäisi joskus uskaltaa kokeilla jotain pelottavaa luettavaa. Kunhan en ole yksin kotona. Jännärihermoni ovat oikeasti niin heikot, että välillä Hercule Poirotin seikkailutkin pelottavat, jos katson niitä yksin yöllä. Tein kouluaikaan esitelmän kauhuelokuvista, mikä ei ollut erityisen hyvä idea. Varmasti ikimuistoinen projekti parilleni, sillä takerruin häneen kuin iilimato katsoessamme kauhuelokuvia esitelmää varten.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Suositut tekstit