Arvonta: Kun aika loppuu on yksi vuoden kiinnostavimmista














Elina Hirvonen: Kun aika loppuu
Kansi: Ville Tietäväinen
Kustantaja: WSOY, 2015
Sivuja: 251
Goodreads-tähdet: ★ liked it
(Kirja saatu kustantamosta)

'Tämän vuoden kesäkuussa maapallon väkiluku ylitti kahdeksan miljardin rajan. Ihmisiä on enemmän kuin koskaan, vaikka olemme tienneet kauan, että meitä on liikaa. Olemme loinen, joka runnoo alleen kaikkien muiden lajien elintilan. Homo consumericus, ihminen, jonka ainoa päämäärä elämässä on kuluttaa ja ottaa itsestään kuvia kuluttamassa, on kasvanut hirviöksi. Hirviö on pakko tuhota.'

Elina Hirvonen on tehnyt ison vaikutuksen kahdella ensimmäisellä romaanillaan (Että hän muistaisi saman ja Kauimpana kuolemasta), joten Kun aika loppuu oli kirja, jota odotin tänä vuonna kiihkeimmin etukäteen. Kirjan vetovoimasta kertoo sekin, että se sai katkaistua jo jonkin aikaa kestäneen lukuhaluttoman kauteni.

Kun aika loppuu sijoittuu kahdenkymmenen vuoden päähän tulevaisuuteen. Ympäristön kulutuskynnyksen raja on entistä lähempänä. Helsingissä asuva Anttiloiden perhe on ollut aina tiedostava. Aikuistuneet lapset Aava ja Aslak ovat kasvaneet kuunnellen Lauran-äidin ekologisuutta käsitteleviä luentoja yliopistolla. Lapset on kasvatettu kunnioittamaan kaikenlaista elämää. Aslakilla on kuitenkin ollut jo nuoresta asti paljon ongelmia. Hän päätyy etsimään ratkaisua ympäristöterrorismista.

Vaikka itse terroristinen teko on kirjan aihe, tuntuvat tekoon johtaneet syyt olevan lopulta enemmän romaanin keskiössä. Onko taustalla hirmuteon tehneen perinnöllinen taipumus mielenterveysongelmiin ja siitä johtuva purkaus? Vai joukkoon kuulumattomuudesta syntyvä aggressio ja halu olla yhtä muiden joukkosurmaajien kanssa? Löytyykö selitys sittenkin jostain lapsuudessa koetusta traumasta? Voiko vahva ideologia olla yksinään jo vaarallista?

Romaani laittaa erilaiset joukkosurmat hienovaraisesti rinnakkain. Johtuvatko kaikki terroristiteot lopulta yksilön kokemasta näköalattomuudesta elämänsä suhteen? Jos terroristin elämässä ei olisi niin paljon tyhjyyttä ja tilaa vihalle, jäisikö teko tekemättä?

Kirjassa kuvatusta teosta välittyy vihaa ihmiskuntaa kohtaan. Vaikka meitä kannustetaan sallimaan itsellemme kaikki tunteet, laittoi kirja pohtimaan vihan vaarallisuutta. Vihan tunne ja tunne siitä, että on oikeutettu toimimaan vihan ohjaamalla tavalla, ovat usein traaginen yhdistelmä. Sisällissotamme on yksi esimerkki vihan aikaansaamasta tuhosta. Vihan kanssa onkin syytä pysähtyä.

Kun aika loppuu esittelee erilaisia mahdollisia syitä terrorismille muttei tarjoile valmiita vastauksia. Kenties vastauksia ei edes ole. Todennäköisesti kyse on monen asian summasta. Se kuitenkin on varmaa, että teot jättävät jälkeensä valtavasti surua ja syyllisyyttä. Kun aika loppuu onkin myös lähelle tuleva kuvaus vanhemman kokemasta syyllisyydestä. Ja surusta.

Arvonta: Osallistu tämän kerran luetun (kuin uusi) kirjan arvontaan jättämällä kommentti postaukseen. Kaikki voivat osallistua arvontaan. Suoritan arvonnan osallistuneiden kesken jo maanantaina 22.6. klo 18.

P.S. Muistathan osallistua myös Sirkus Rinkeli-sarjakuvan arvontaan täällä ja Orange Is the New Black-arvontaan täällä.

Kommentit

  1. Tämä kirja kiinnostaa minua, joten haluan arvontaan mukaan.

    VastaaPoista
  2. Kirja vaikuttaa aiheeltaan mielenkiintoiselta, mäkin osallistun arvontaan. Mukavaa juhannuksen jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa mukaan arvontaan ja mukavaa juhannuksen jatkoa sinnekin! :)

      Poista
  3. Mukana arvonnassa! Sinulla onkin nyt samanaikaisesti menossa useampi arvonta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä arpajaisia tuli rytinällä ja yllätyksenä hieman itsellenikin (Sirkus Rinkeliä tuli vahingossa kaksi kipaletta ja OITNB-paketti oli täysi yllätys). Onneksi arpajaisia on kiva järjestää. :) Tervetuloa mukaan arvontaan! :)

      Poista
  4. Kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta, joten mukana arvonnassa! :)

    VastaaPoista
  5. Osallistun, olisi kiva saada uutta luettavaa. :)

    VastaaPoista
  6. Kuulostaa mielenkiintoiselta, ehdottomasti mukaan arvontaan :)
    ameliarose211@gmail.com

    VastaaPoista
  7. Kuulostaa kiinnostavalle kirjalle, joten haluaisin arvontaan mukaan :)

    VastaaPoista
  8. Meitä on paljon täällä maapallolla, mutta silti tiedemiesten mukaan ihminen kuolee sukupuuttoon. Jo nyt tietyissä maissa annetaan vain poikalasten syntyä, joten aika hankala siinä on lisääntyä, jos kylissä on vain miehiä.
    Mielenkiintoinen kirja. Tulevaisuuus on aihe, joka kiinnostaa minua kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonnonvarat yksinkertaisesti loppuvat pian. Itsekin uskon ihmiskunnan tuhoutuvan itsestään. Asiat eivät tunnetusti pysy stabiileina kuten eivät pysyneet dinosaurustenkaan kohdalla. Hieman voisimme jarrutella tuhoa vähentämällä kulutusta. Mutta ihminen ei ole kamalan fiksu, vaikka itse niin luulemme.

      Poista
  9. Olipa kiva lukea tästä kirjasta kommenttisi. Osallistun oikein mielelläni arvontaan, olen haaveillut tästä kirjasta, mutta en ole raaskinut ostaa.

    Kiitos ihanasta blogistasi! En ole koskaan ennen tainnut kommentoida. Täällä toinen joka pihistelee ja lukee paljon. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentistasi ja tervetuloa mukaan arvontaan! :)

      Poista
  10. Mukana arvonnassa
    jolannian@gmail.com

    VastaaPoista
  11. Kuulostaapas mahtavalta! Mukana :-)
    noraemilia.seppala (at) hotmail.com

    VastaaPoista
  12. Tämä on puhututtava ja hyvä kirja! En nyt osallistu arvontaan, koska olen jo lukenut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on. Tätä kirjaa voisi käsitellä todella monesta kulmasta. Se on myös jättänyt pohtimaan asioita pitemmäksi aikaa. Täysiä pisteitä en kuitenkaan antanut, sillä etenkin kirjan loppupuolesta jäi vähän analyyttinen maku. Alkupuolisko on mielestäni koskettavampi.

      Poista
  13. Kiva kuva postauksessa.
    Kirjoitin tähän niin pitkän kommentin, että päätin poistaa sen ja julkaista omassa blogissani omana postauksenaan. Tervetuloa sinne jatkamaan keskustelua kirjasta kaikki kiinnostuneet. Voin tänne yrittää tiivistää ajatuksia tiiviimpään muotoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kuvakommentista. Kävinkin lukemassa postauksesi, hyvää pohdintaa. Tulen vielä sinne jatkamaan keskustelua. :)

      Poista
    2. Tykkään keskustella lukemistani kirjoista, joten alan oivaltaa hienouden lukea samoja kirja, kuin muut. Joskus äänikirjojen kanssa jää jälkijunaan, mutta ei onneksi aina pahasti.

      Poista
    3. Sama täällä kirjakeskustelujen kanssa. Kävin viiden vuoden ajan lukupiirissä kunnes aloin kirjablogata ja käydä keskustelua netissä. Mielenkiintoisimmat pointit löytyvät usein juuri kommenttiboksin keskusteluista. :)

      Poista
    4. Totuin kirjoista keskusteluun ja aikamoiseen joka asian, sanan ja nimen analysoimiseen opiskellessa ja kaipailen sitä joskus.

      Poista
    5. Kirjabloggaaminen on pitänyt minut sopivan kylläisenä kirjakeskustelun suhteen. Aina välillä kuitenkin kaipaa fyysistäkin lukupiireilyä, etenkin kun porukka oli aivan mahtava. Omalla tavallaan kirjabloggaamisessa pääsee jopa syvemmälle kirjojen analysoinnissa, sillä lukupiirissä juttu lipsahtaa helposti arkisiiin kuulumisiin. Mikä oli kyllä myös erittäin mukavaa.

      Poista
    6. Sitä minäkin bloggaamiselta toivon. Minä käyn mielellään keskustelut netissä ja tekstinä, paikka, jossa on paljon puhuvia ihmisiä kuulostaa aika pelottavalta.

      Poista
  14. Kertomuksesi sai minut kiinnostumaan ko kirjasta, joten mukana ollaan.

    VastaaPoista
  15. Olen nyt lukenut tämän kirjan. Onpas hyvä kirjoitus!
    Pohdin lukiessa vanhemman tiedostavuuden siirtymistä lapseen, jonka ajatusmaailma on herkkä ja vaarassa yksipuolistua. Kirjan äiti on niin vakava ja molemmat lapset hyvin yksinäisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Meinasin kirjoittaakin tuosta vanhemman tiedostavuuden vaikutuksesta lapsiin, sillä kirja on myös henkilökohtaisesti aika kolahtava ja pelottava. Olen aika tiedostava vanhempi nimittäin. Olen mm. eläinten tehotuotantoa vastaan emmekä me vanhemmat syö lihaa. Lapsillemme annamme kuitenkin oman valinnan mahdollisuuden ja he syövät lihaa. Vanhemmuus on tasapainoilua sen suhteen, mikä tieto on lapselle liian raskas/iso ja mikä taas hyvä tietää todellisuudesta. Lapset tietävät etten syö lihaa enkä juo maitoa eläinten hyvinvoinnin takia, etten halua eläimen kuolevan vuokseni. Viisivuotiaamme on kuitenkin osittain siinä uskossa, että syötävät eläimet ovat kuolleet vanhuuteen. Olen tiedostava mutta myös suojeleva äiti, ehkä liikaakin. En halua puhua lapsilleni liian isoista ja raskaista asioista (ainakaan usein), teen omat valintani ja elän niiden mukaan.

      Poista
    2. Minulle uskonnot ovat muita aatteita tutumpi maailma, joten vertasin tuota ideologiajuttua niihin. (Minusta uskonnotkin ovat ideologioita). Miten monesti voimakas uskonto, alun perin hyvästä ja rakastavasta lähtöihin oleva aate, muuttuu joidenkin käsissä vaaralliseksi kiihkoiluksi ja jopa tappamiseksi.
      Minusta tiedostamisen ja kiihkoilun ero on suuri, mutta toisaalta ehkä lopulta sen rajan ylittämiseen riittää pienen pieni töytäys johonkin suuntaan. Kirjassa annettiin ymmärtää, että lasten lapsuus ei ollut kaikin puolin turvallinen ja onnellinen, kaipasivat ainakin vanhempien läsnäoloa.
      Kun puhuit tunteiden näyttämisestä, ajattelin, että minun mielestäni vihantunteesta puhuminen ja sen näyttäminen ajoissa, ennen kuin se patoutuu hallitsemattomaksi vihaksi olisi tärkeää.
      Ja vielä palaan tiedostamiseen. Tunnen monia vegaaneja ja heidän käytöksessään on valtavia eroja, kun yksi on vegaani lähes kertomatta siitä kennellekään, toinen kulkee ympäriinsä julistamassa vaikkapa maitotuotteita käyttävät riistäjiksi, murhaajiksi ja hyväksikäyttäjiksi ja muistaapa vielä mainita, että minun ruuassa ei maistu riisto ja pahuus, kuten teidän muiden. Näissä kahdessa vegaaniperheessä kasvaa lapset aika erilaisissa ilmapiireissä.

      Poista
    3. Vihan tunteen tunnistaminen ja näyttäminen on tosiaan hyvästä, mutta vihan kanssa toimiminen on eri juttu. Nyt on nousussa esimerkiksi eriarvoisuudesta kumpuava viha hallituksen leikkauslistan kuumentamana. Tarkoitin vihan suhteen, että vaikka moni kokisi oikeutetuksi näyttää vihansa teoin, on se väärin. Pelkään siis mielenosoitusten muuttuvan jossakin vaiheessa väkivaltaisiksi.
      Tuohon juuri itse pyrin, että ruokavaliomme on luonnollinen juttu eikä siitä tehdä erityistä numeroa. Monien asioiden suhteen olen huomannut, että juttu voi lipsahtaa fanaattiseksi. Tänään juuri pohdin, millainen suhde lapsella, jolta kielletään kaikki herkut, on herkkuihin isona. Voi olla, että lapsi ei kaipaa aikuistuttuaan herkkuja tai sitten lopputuloksena voi olla karkkia kahmiva aikuinen, joka vihdoinkin saa, mistä lapsena haaveili. Kohtuus kaikessa on oma mottoni, mutta voin hyvin olla väärässä.

      Poista
    4. Kohtuullisuus on minustakin hyvä asia lasten kasvatuksessa. Täytyy ottaa huomioon, että emme elä umpiossa. Lapsilla on nin paljon muitakin kontakteja kuin oma perhe.

      Opetin kymmenen vuotta elämänkatsomustietoa, jossa on yläkoulussa iso opetuskokonaisuus maailman tilasta. Siinä mietin kovasti, miten otan asiat esiin, kun 13 - 16 -vuotiaat ovat niin herkässä iässä.
      Erääseen tyttöön tiedot eläinten kärsimyksistä, liikakansoituksesta, luonnon suojelemisesta jne. vaikuttivat eniten. Hän on ollut aikuisenakin mukana erilaisissa vaihtoehtoryhmissä.
      En usko, että kenestäkään ET-oppilaastani on tullut rasistia tai homovihaajaa tai seksuaalisesti ahdasta ihmistä. Niin pontevasti he olivat kaikki sitä mieltä, että ihmiset saavat rakastaa ketä haluavat kunhan eivät tee kenellekään pahaa. Omat pojatkin olivat oppilainani. ;)

      Poista
    5. Keskusteleminen lasten ja nuorten kanssa olisi todella tärkeää. Selvitin kerran kiusaamistapausta ja kiusaajan vanhempi oli ihan ällikällä lyöty siitä, että hänen lapsensa oli kiusannut jo pitkään ja uhannut jopa väkivallalla toista lasta. Vanhempi ei ollut hoksannut jutella lapsensa kanssa kiusaamisesta, kun oli olettanut lapsensa ymmärtävän, ettei kiusata saa. Asioista puhuminen lapsille olisi kuitenkin erittäin tärkeää. Eivät lapset kaikkea itsestään opi. Koulukaan ei aina ehdi kaikkea. Yläasteella tapahtuva moraalikasvatus olisi kyllä hieno juttu. ET-opetuksesi kuulostaa mahtavalta.

      Poista
    6. Minä rakastin opettaa sitä ainetta. Olin opettanut vain kieliä, ja kun sain mahdollisuuden lähteä kursseille ja ryhtyä opettamaan ihan uutta ainetta, olin ihastuksissani. Samalla opin itse paljon.

      Pojanpojalla (silloin 5-vuotias) oli tapana kiusata helposti pikkuveljeään ja muitakin. Kun sitten ryhdyin keskustelemaan hänen kanssaan, että se pitää lopettaa, niin hän sanoi: "Mut kun kiusaaminen on ihan mun lemppari." :) Nyt hän on mitä empaattisin pikkupoika, jo 8-vuotias. Lapsilla on erilaisia vaiheita. He pitävät siitä, että aikuinen määrää rajat, jotkut oikein kyselevät niitä rajoja.

      Poista
  16. Tarvitaanko vihaa ja väkivaltaa joskus? Jos rikkaat riistää kansaa riittävästi ja osa on jo ilman leipää, niin onko silloin väkivaltainen kansannousu ainut, ja hyväksyttävä, vaihtoehto? Ei tietenkään ainakaan kenenkään hyväosaisen mielestä, mutta miten tästä ajattelisin itse. En tiedä, tappamista en tietenkään hyväksy, mutta entä muut voimakeinot?

    Tuosta, tuleeko lapsesta, jolta on kielletty pienenä vaikkapa herkut, tv, pelit tai mikä hyvänsä, millainen isompana. Olen nähnyt joitakin, joista tulee ja toisista taas ei. Taustalla vaikuttaa varmasti jokin geneettinen, tai muu, tekijä, jota ei vielä tunneta lainkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisikö vanhempien, opettajien ja muiden aikuisten, pyrkiä enemmän tunnistamaan sellaiset herkät lapset, kuin kirjan Aslak?
      Ja sitten vielä yksi ajatus, joistakin nuorista tulee valtavan tiedostavia ja fanaattisia, vaikka vanhemmat eivät olisi sitä lainkaan, eli ehkä vanhempien osuus on lopulta pienempi, kuin äkkiä ajattelisi.

      Poista
    2. Kiusaamisen kohteeksi joutuminen vaikuttaa olevan yksi suuri riskitekijä. Silti kiusaamisen lopettamiseen suhtaudutaan monissa paikoissa löperösti. Moni ei jaksa/uskalla puuttua tilanteeseen. Olen nähnyt puuttumattomuutta jopa alakoulussa, vaikka siinä vaiheessa opettajat eivät kyllä vielä saisi mielestäni pelätä oppilaitaan ja tilanteeseen puuttumista.

      Poista
    3. Joistakin tulee fanaattisia vastaiskuna vanhempien porvarillisuudelle.

      Poista
  17. Arvonnan voittaja kiittää kirjasta, joka tuli jo luettua eilen illalla loppuun. Voisin siis sanoa, että voitto osui oikeaan, koska olin tätä kirjaa kovasti odottanut ja kirja vei mukanaan. Se oli pakko lukea nopeasti loppuun. Kun aika loppuu -kirjassa on paljon asioita, joita voi jäädä pohtimaan. Uskon, että kirja kestää monta lukukertaa, koska näitä teemoja, joihin tarttua, on niin paljon. Itseäni puhutteli ehkä lopulta eniten Aslakin yksinäisyys. Miten me voisimme tehdä nuorten elämästä jotenkin helpompaa, auttaa heitä löytämään ystäviä ja oma paikkansa maailmassa.

    Harrastan bookcrossingia, mutta tätä kirjaa en aio sitä kautta laittaa kokonaan maailmalle. Haluan lukea tämän vielä myöhemmin uudestaan, mutta aion kehua ja lainata kirjaa ystävilleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella mukava kuulla, että kirja on mieluinen. Yksinäisyys on monesti pohdituttanut minuakin. Olen miettinyt, voisiko esimerkiksi sosiaalista mediaa käyttää hyväksi siinä, että yksinäiset löytäisivät toisensa. Voisiko tarjolla olla esimerkiksi Etsin ystävää-tyyppisiä ryhmiä.

      Bookcrossing on tuttu harrastus minullekin. Pitäisikin akivoitua sen saralla. :)

      Poista
    2. Aktivoidu ihmeessä! Saako kysyä bookcrossing-nimimerkkiäsi? Ei toki tarvitse vastata, jos haluat sen pysyvän erossa tästä blogiminästäsi. Minä kuulun vakiokalustoon Tampereen bookcrossing-tapaamisissa.

      Poista
    3. Nimimerkkini on bookcrossingissakin pihi nainen. Harmillisesti en ole pitkään aikaan saanut aikaiseksi bookcrossata. Tämä on hyvä muistutus, sillä se on oiva keino saada kirjoja kiertoon (ja löytää mielenkiintoita luettavaa). :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Suositut tekstit