torstai 21. toukokuuta 2015

Tallinnassa: mielipiteitä vaientanut Patarei















Tallinna hämmästyttää ja hengästyttää historiallaan joka kerta. Kaupungin ja koko Viron asukkaiden kokema historia oli myös eilisellä päiväretkellämme käsinkosketeltavaa. Tällä kertaa vierailimme Patarei-vankilamuseossa (Kalaranna 2), jossa kohtaavat Viron historian eri aikakaudet, erityisesti Venäjän keisarikunnan ja Neuvostoliiton aika. Venäjän keisari Nikolai I:n tykkipatteriksi (mistä nimikin juontuu) rakennuttama merilinnoitus valmistui vuonna 1840. Linnoitus toimi kasarmina vuoteen 1920, jolloin se muutettiin vankilaksi. Siitä alkoi linnoituksen kauhujen aika. Viimeinen vanki poistui Patareista vasta vuonna 2005.


















Patarei on toiminut tavallisena vankilana, mutta samalla tuhansien mielipidevankien vaientajana ja yhtenä kansanmurhan tapahtumapaikkana. Kymmenistä tuhansista neuvostomiehityksen aikana Siperiaan kyyditetyistä iso osa kulki raskaan tiensä Patarein kautta. Vankila onkin toiminut valtavana säilönä poliittisille vangeille, joita myös teloitettiin säälimättä. Vuosikymmeniä vaiettiin, että Patareissa henkensä menetti myös noin 700 juutalaista. Sen lisäksi Patareihin päätyneitä juutalaisia lähetettiin kohti lähes varmaa kuolemaa Puolan keskitysleireille. Kylmien kiviseinien sisällä onkin koettu hurja määrä inhimillistä kärsimystä. Jo vankilasta huokuva olosuhteiden karuus on pysäyttävää. Kuolemanrangaistus poistui Viron lainsäädännöstä vasta vuonna 1998. Patarein viimeinen kuolemantuomio toimeenpantiin vuonna 1991. Melko hätkähdyttävää lähihistoriaa tämäkin.















Patarein syvemmästä olemuksesta on ollut jopa hieman vaikeaa löytää tietoa. Itse museon kotisivuillakaan ei kerrota paljonkaan paikan menneisyydestä. Patarei on tullut monille suomalaisille kuitenkin tutuksi Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat-romaanista. Itsekin aion nyt lukea kyseisen kirjan. Romaanin kotisivuilta löytyy kartta, joka tutustuttaa kierroksen avulla kirjan tapahtumapaikkoihin paikan päällä Tallinnassa. Kierros vie myös Patareihin.





Vaikka paikkaa kutsutaan museoksi, on Patarei enemmänkin tyhjilleen jäänyt hylätty vankila. Jos paikan historiaan ei ole tutustunut etukäteen,  voi Patarei tuntua pelkältä rapistuneelta, kylmältä vankilalta. Vaikka yleensä pidän paikkoihin tutustumisesta omin päin, niin täällä olisin todella kaivannut opastusta. Ryhmät voivat onneksi varata etukäteen itselleen maksullisen opastetun kierroksen. Omin päin suljetussa vankilassa kiertely oli oikeasti hieman karmivaa. Ikkunattomat tilat ovat pimeitä, joten taskulamppu olisi tullut tarpeeseen. Pelkäsin myös eksyvämme valtaisan vankilan sokkeloihin.















Teimmekin lopulta varsin lyhyen piipahduksen, jonka lapset ottivat hauskana seikkailuna merilinnoituksessa. Pienille lapsille en paikkaa kuitenkaan uskaltaisi suositella. Aurinkoisena päivänä paikka ei onneksi ollut hyytävimmillään. Rapistunut ympäristö ei tuntunut erityisen turvalliseltakaan. Pihamaalla on lasinsiruja rikotuista ikkunoista ja sisätiloiltaankaan paikka ei tunnu terveysviranomaisten ihanteelta. Toisaalta tämä tuntuu varmasti osasta kiehtovalta. Vielä on paikka, jossa kaikki ei ole valmiiksi pureskeltua ja turisteja varten kiillotettua. Toivottavasti Patarei säilyy muistutuksena ja muistomerkkinä ihmisistä, jotka menettivät henkensä mielipiteidensä ja uskontonsa vuoksi.

Virtuaalikierrokselle Patarein maisemiin pääsee tästä. Patarei on auki toukokuusta syyskuuhun joka päivä klo 12-19. Lippu maksaa aikuiselta kolme euroa. Linnoituksen takapihalla, meren rannalla, sijaitsee pieni ja edullinen rantakahvila, jossa voi hengähtää vankilakierroksen jälkeen. Patarein vieressä sijaitsee Lentosatama-merimuseo, joka on myös ehdottomasti vierailun arvoinen.


14 kommenttia:

  1. Uhhuh mikä paikka, mutta hieno pointti, ettei kaikkea ole kiillotettu turismia varten vaan on juuri sellaisena kuin on.... Latviassa useita vuosia asuneena, on kyllä tullut kuultua niin järkyttäviä tarinoita..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelkona on, että Patarei jyrätään ja tilalle tulee jotain hienoa ja kiiltävää. Toivottavasti historiallinen kohde suojeltaisiin. Tuli kylmät väreet kun ajattelin, mitä olet varmasti Latviassa kuullut. Suvussamme on yksi, nyt jo edesmennyt, kyyditetty, joka hyppäsi Siperiaa kohti vääjäämättömästi kulkeneesta junasta ja pakeni Kanadaan. Miltei eliniän kestänyt ero kaikista sukulaisista oli kuitenkin myös raskas.

      Poista
  2. Patarei on kyllä hätkähdyttävä paikka. Mieleen on jäänyt järkyttävä homeen haju joka paikassa ja jollain tapaa vähän pelottavaa siellä oli kuljeskella ilman mitään opastusta... saatika sitten ajatella kaikkia kauhuja, mitä siellä on koettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhdessä kohtaa oli lähes pilkkopimeää ja metallinen lattia jotenkin notkui alla. Pokkani pitää yleensä aika hyvin mutta siinä kohtaa tuli vakavasti mieleen, olikohan sittenkään hyvä ajatus. Synkällä sadesäällä olisi voinut tulla todellinen pupu pöksyyn.

      Poista
  3. Olen suunnitellut syksyksi Helsingin matkaa ja on käynyt mielessä, jos kävisi myös Tallinnassa. En ole ikinä käynyt ja siellä olisi varmasti paljon mielenkiintoista nähtävää. Mutta ehkä Helsingissäkin on riittävästi ensikertalaiselle (joka en ole minä). Uskomatonta ja kamalaa lähihistoriaa. En voi käsittää kuolemantuomiota vielä 90-luvulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tallinnasta tuntuu joka reissulla löytyvän joku mielenkiintoinen kohde. Upea kaupunki synkästä historiastaan huolimatta. Vanhakaupunki on yksi parhaiten säilyneistä keskiaikaisista kaupungeista, ihastuttaa konkarikävijääkin. Ensi kerralla haaveissa kissakahvilassa vierailu, sellaista ei vielä Helsingistä löydykään.

      Poista
  4. Minä olen käynyt Patarein vankilassa kahdesti ja hyytävä se on aina. Ensimmäisen kerran kun kävin, niin paikkaa ei oltu laitettu oikeastaan lainkaan, eli siellä ei ollut esimerkiksi sähköä ollenkaaan. Ilman taskulamppua ei edes monilla käytävillä nähnyt mitään. Nyt viimeksi kun kävin, niin siellä oli vähän siistitty ja ainakin osaan käytävistä ilmestynyt valot. Ihan fiksua mielestäni. Vaan silti vankilan historia ja ilmapiiri on aika ahdistava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietinkin, että joko paikkaa on siivottu tai sieltä on voitu myös varastaa muistoksi vankilaan jäänyttä roinaa. Nyt siellä oli nimittäin jopa suht siistiä paikoin (kun vertaa joihinkin muutama vuosi sitten otettuihin kuviin). Teloitushuone on kohdallani paikka, jossa tulee oma raja vastaan. Se olisi todennäköisesti liian ahdistava kokemus.

      Poista
  5. Ei ole hinnalla pilatu paikka. Varmasti ajatuksia herättävä kokonaisuus. Pitää laittaa muistiin, vaikka tuollaiset paikat harvoin saa hyvälle tuulelle. Mutta kyllä tällaisia paikkoja pitää olla, ettei unohdeta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolme euroa ei tosiaan pahasti kirpaissut. Patareissa on muuten järjestetty jo kolme kertaa Patarei Kulttuuritolm-kulttuurifestivaali. Ehkäpä tänäkin kesänä on luvassa sellainen. Olisi varmasti mielenkiintoinen kokemus.

      Poista
  6. Pitääpäs laittaa tämä paikka korvan taakse, kiitos vinkkauksesta. Olemme mieheni kanssa vielä tämän vuoden aikana muuttamassa Helsinkiin, niin tuonne olisi lyhyt matka vierailulle sieltä. Tuo paikka sopisi hyvin muiden hieman synkempien kulttuurikohteiden jatkoksi, joissa olen viime vuosina vieraillut. Listalla ovat jo mm. Dresden, joka toisen maailmansodan aikana pommitettiin. Auschwitz, Prahan kidutusmuseo ja Kutna Hora - kirkko, joka on sisutettu ruttoon kuolleiden munkkien luilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Patarei sopii varmasti listanne jatkoksi, kannattaa käydä ja jos mahdollista osallistua opastetulle kierrokselle (jos ei juurikin halua vaellella omin päin). Vahvasti tuli käyntimme aikana mieleen nuoruudessa tehty visiitti Auschwitzissa. Tämä ei sentään niin järkyttävä kokemus ollut, vaikka pysäytti tämäkin.

      Poista
  7. Pihi nainen, onpa kauhistava paikka. Olen lukenut tosi, tosi paljon niin Stalinin kuin Hitlerin vankiloista, mutta tämä paikka oli minulle tuntematon. Ahdistaa jo pelkkä ajatus kulkea tuolla...Ajamme ensi syksynä Auschwitzin ohi matkalla Slovakiaan ja sieltä Itävaltaan, mutta taidan jättää keskitysleirin väliin. Tai niin nyt tuntuu. Sen sijaan Krakova on täynnä juutalaisten historiaa ja se olisi kiinnostava ja pikkeamisen arvoinen kohde.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auschwitz ja etenkin sen vieressä sijaitseva Birkenau ovat kyllä todella hyytäviä paikkoja. Olimme nuorina tuon valtavankokoisen paikan ainoat vierailijat. Alkoi oikeasti pelottaa olla lähes yksin sellaisessa paikassa. Toisista ihmisistä kun saa jonkinlaista turvaa ja ymmärrystä, ettei paikka ala pyörimään juuri nyt uudelleen. Ikuisesti muistan tuon vierailun.
      Krakova on yksi kaikkien aikojen suosikkini kaupunkikohteista. Mukavan rauhallinen ja täynnä historian havinaa. Kannattaa ehdottomasti piipahtaa.

      Poista

Kiitos kommentistasi!