sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Lahjat kuvaa kotiäitiyttä tarkasti mutta lempeästi
















Riina Katajavuori: Lahjat
Kansi: Markko Taina
Kustantaja: Tammi, 2004
Sivuja: 221
Goodreads-tähdet: ★ liked it

Se on kilvoittelua, hän sanoi kolmannen viinilasillisen jälkeen. Sana tuli ensi kertaa Tuulian mieleen tässä yhteydessä. Se kuulosti hyvältä: sisälsi kaikki vaikeudet, hänen taantumisensa nelivuotiaan tasolle, kaiken sen mitä ei kehdannut tunnustaa. Irvistelyn, halpamaisuudet, kovat otteet, liialliset vaatimukset. Eivätkö muut äidit menneet tolaltaan, kun he eivät saaneet vauvaa päiväunille tunnin ja kahdenkymmenenviiden minuutin, kahden maitopullon ja pitkällisen sylittelyn jälkeen?
Kotona oleminen oli kilvoittelua.

Hei! Odotin Riina Katajavuoren kirjoittaman Lahjat-romaanin olevan kotiäidin romahdustarina, sillä välillä tuntuu, että äitiydestä kirjoitetaan joko hyvin kauniita kertomuksia tai ollaan syvän uupumuksen ja lapsisurmien äärellä. Lahjat olikin positiivinen yllätys. Romaani tuntuu kertovan kotiäitiydestä varsin realistisesti mutta silti lempeästi. Kotiäitiys näyttäytyy sellaisena kuin se usein on: samalla haastavana että antoisana.

Kirjan päähenkilö Tuulia on akateeminen kahden lapsen äiti. Esikoinen meni hoitoon hyvin pienenä mutta kuopuksen kohdalla Tuulia haluaa noudattaa suositusta, jonka mukaan kolmevuotiaaksi asti lapselle paras paikka on oma koti. Ajasta kotona tulee Tuulialle tahtojen taistelu. Lapset eivät toimi järjellisesti ja loogisesti, vaan arki on hikistä puurtamista tilanteen pitämiseksi jonkinlaisessa hallinnassa. Pian Tuulia huomaa myös oman analyyttisen ja varman minänsä säröilevän ja mieleen hiipivän kokonaisvaltaisia epäilyksiä omaa äitiyttä kohtaan. Entäpä jos joku toinen olisikin parempi äiti lapsilleni? Lasten nukutusrumba, omat epävarmuuden tunteet äitinä, uhmaikäisen tasolle vajoaminen, oman tilan ja työn kaipuu tuovat soppaan omat mausteensa. Mutta arjessa on paljon kaunistakin. Toisista naisista saa tukea ja lasten myötä elämässä on myös erilaista, spontaania iloa.

Oli paljon iloa, se tiedoksi kyselijöille. Iloa oli valtavat määrät. Mitäpä siitä sanoisi? Se oli niin nopeaa ja itsestäänselvää, ettei semmoista ehtinyt huomata. Ilon lisäksi oli todistettavasti myös neuvottomuutta, keskeytettyjä lauseita, päänsärkymeteliä, ratkaisemattomia yhtälöitä, kipua, anteeksiantamattomia sanoja, paljon harkitsemattomia tekoja.

Kirjasta löytyy myös yhteiskunnallista sävyä. Päätös jäädäkö kotiin vai viedäkö lapsi hoitoon, on jo itsessään jokaisen lapsiperheen kohtaama kysymys, johon vastaaminen on huomaamattamme aina kannanotto. Lahjat ei sorru mustavalkoisuuteen tässäkään asiassa. Ensimmäinen lapsi on ollut varhaisesta iästä hoidossa, toista taas hoidetaan pitempään kotona. Samalla kun Tuulia hoitaa pienempää kotona, on isompi osittain päivähoidossa. Päiväunien aikaan Tuulia käyttää tilaisuuden hyväkseen ja työskentelee oman tutkimuksensa parissa. Tuntuukin, että tällainen osittainen työskentely kotiäitiyden ohessa on lisääntymässä. Kotivanhemman oma juttu voikin olla merkittävä asia kotona jaksamisen kannalta.

Kirjan parasta antia olivat kohdallani erilaiset tunnistettavat tilanteet lasten kanssa. Jännitin esimerkiksi aikoinani, saanko vauvan nukahtamaan päiväunille vai en ja olinkin aikoinaan helpottunut, kun päivittäisistä päiväunista toiset jäivät pois. Myös klisee siitä, kuinka lapset ovat vain kiitävän hetken pieniä, tuntui hikisessä arjessa lähinnä ärsyttävältä. Pieniä lapsia vahtiessa aika tuntui välillä päinvastoin matelevan. Nyt kun lapset ovat jo hieman isompia, huomaan kuinka nopeasti pikkulapsivuodet näin jälkikäteen tuntuvat menneen. Vauva-aikaa kaipaa ja nostalgisoi, vaikka se tuntui heräilyineen aikoinaan raskaalta ja stressaavalta ajalta. Ehkä nämä ajat juuri nyt, kun lapset eivät ole enää aivan tauotta vahtimisen tarpeessa, ovat minulle ne parhaat, täysimmät vuodet. Näitä vuosia tulen varmasti kaipaamaan.

Hänellä oli koko ajan kiire ja kuuma, ja nämä olivat hänen elämänsä parhaat vuodet. 'Silloin kun lapset olivat pieniä', muistelivat ihmiset elämän syksyssä. Se oli intensiivisintä, täysintä aikaa. Parasta aikaa. Seurata lasten kasvua - kielen, ruumiin, taitojen kehitystä... ...Nämä olivat parhaat vuodet, niitä elettiin päivissä, tunneissa. Katsottiin kelloa, ennakoitiin nälkää, levottomuutta, heräämisiä, nukkumisia; parhaat. 

8 kommenttia:

  1. Kirja kuulostaa ihan lukemisen arvoiselta. Kiva tuo teidän mäkkärin kokemus, mukava nähdä miten ruoka valmistuu siellä kyökin toisella puolella! Harmi kun arvonta oli jo ehtinyt mennä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja. Oli kyllä mielenkiintoista päästä kurkkaamaan, miten hampparit valmistuvat. Melkoinen tahti siellä on, kunnioitan entistä enemmän hampurilaisketjujen työntekijöitä. Kiireestä huolimatta olen saanut aina todella ystävällistä palvelua. Jotain pientä arvontaa olisi taas kiva lähiaikoina kehitellä, katsotaan mitä sitä keksisi. :)

      Poista
  2. Kuulostaa lukemisen arvoiselta kirjalta. On niin totta, että kotiäitiyden elämässä ilo, intensiivisyys, parhaus on hetkessä, tulee yllättäen ja täysillä. On oltava hereillä ja läsnä, jotta siitä ehtii nauttia :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on mukavan kiihkoton romaani yleensä varsin kiihkeästi käsitellystä teemasta, kannattaa lukea. Kieli on myös nautinnollista. Isoin juttu, mitä olen kotiäitivuosina oppinut on juurikin nauttiminen juuri siitä iloisesta hetkestä, joka on käsillä. Aiemmin hötkyilin enemmän joka suuntaan.

      Poista
  3. Moi :)
    Aivan, rehelliset selonteot, niin hyvässä kuin pahassa, ovat aina mielenkiintoista luettavaa. Koko naisen elämänkaaresta saa kyllä elämänmakuista tarinaa. Varmasti lukemisen arvoinen!
    -Hellu ja Blackie Kahden Naisen Loukussa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! :) Näin on, tavallisen arjen kuvaus on usein todella iskevää, siitä löytyy samaistuttavuutta. Näin on myös tämän kirjan kohdalla, kannattaa lukea!

      Poista
  4. Kiitos kirjavinkistä, en ole tästä kuullutkaan aikaisemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa lukea. Lahjat tuntuu aidon oloiselta vanhemmuuden kuvaukselta.

      Poista

Kiitos kommentistasi!