sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Jussi Vatasen improvisoimaksi päätynyt Sokean miehen puutarha

















Nadeem Aslam: Sokean miehen puutarha
Suomentanut: Kirsi Luoma
Kustantaja: Like, 2014
Sivuja: 387
Goodreads-tähdet: ★ it was ok
(Kirja saatu kustantamosta)

Hän silittää hellästi tytön päätä. Kaukaisia sukulaisia saapuu yhä esittämään surunvalittelujaan Jeon kuoleman johdosta kuultuaan siitä vasta nyt. Tulijat yllättyvät nähdessään Rohanin silmät siteissä. Jeon ja Mikalin kuolema oli haavoittanut häntä aivan yhtä lailla, ja on ällistyttävää ettei se haava näy ulospäin. Se onkin elämän suuria mysteerejä: kuinka ihmiset elävät salaisen näkymättömän murheen painamina, vailla lohdutusta. Ja niin myös Naheed kantaa salaa sisällään Jeon kuolemaa, sen vuorenpainoista taakkaa. Yasmin ja Basie kantavat sitä myös. Samoin Tara. Mutta jos he kaikki ilmaantuisivat yhdessä jonnekin ihmisten pariin, vain Rohanin ajateltaisiin kärsivän jostakin. Sielujen ja sydänten haavat ovat aistien ulottumattomissa. Vaativat toisenlaista näkökykyä.

Hei! Nadeem Aslamin Sokean miehen puutarha on teemoiltaan mielenkiintoinen. Romaani kertoo Afganistanin sodasta yhden pakistanilaisen perheen kautta. Kirja valottaa tapahtumia kuitenkin myös amerikkalaissotilaiden ja talebanien näkökulmasta. Sivuilta välittyykin hyvin se, ettei sodassa kukaan osapuoli ole viaton tai oikeassa. Ja että viha luo vain uutta, vahvempaa vihaa.

Kirja keskittyy katsomaan tapahtumia enimmäkseen köyhän pakistanilaisen Mikalin kautta. Hän on rakastunut Naheediin, joka kuitenkin naitetaan varakkaammalle Jeolle. Tilannetta hankaloittaa se, että Mikal ja Jeo ovat hyviä ystävyksiä. Rakkaus kuitenkin jatkaa toivottomuudestaan huolimatta kytemistä Naheedin ja Mikalin välillä. Samalla lääkäriksi opiskeleva Jeo haluaa lähteä Afganistaniin auttamaan talebanien uhreja. Hetken mielijohteesta myös Mikal päättää lähteä mukaan. Valinnallaan hän tulee muuttaneeksi niin oman kuin monen muunkin ihmisen tulevaisuuden.

Tekstillisesti kirja vaihtelee niin tyyliltään kuin laadultaan. Välillä teksti on hyvin kaunista ja kuvailevaa, välillä hyvin pelkistettyä, enemmän käsikirjoitusta muistuttavaa tapahtumien kuvailua. Myös juonellisesti kaipasin kirjaan enemmän johdonmukaisuutta. Mikal tekee jatkuvasti omituisia valintoja niin sodassa kuin rakkauselämässään. Valinnat ovat tuhoisia niin hänelle itselleen kuin hänen läheisilleenkin. Toisaalta Mikalin paikoin päättömiltä ja typerän uhkarohkeilta tuntuvat valinnat kertovat omaa kieltään sodan mielettömyydestä. Ja siitä, kuinka vaikeaa sellaisessa tilanteessa on tehdä päätös, kuka tarvitsee apua kipeimmin.

Sokean miehen puutarha pääsi sattumalta myös Stella Polariksen improvisaatiryhmän erittäin hupaisaan käsittelyyn. Suuntasin viime perjantaina heitä katsomaan ja heti esityksen alkuun näyttelijä Jussi Vatanen kysyi, kenellä on tapana lukea ennen nukahtamista. Yhtenä viitanneena sainkin sitten kunnian kertoa Sokean miehen puutarhasta ja salskean Mikalin vaikeudesta tehdä valintaa muun muassa naisten suhteen. Täytyy sanoa, että todella taitava näyttelijäryhmä kokosi antamistani palasista niin mehukkaan sisällön näytelmälleen, että se selätti makuuni jopa alkuperäisen juonen. Paljastettakoon, että näytelmässä seikkaili Mikalin lisäksi hurmaava Jarkko-lihansyöjäkasvi ja lopputuloksena selvitettiin jopa miehiä vuosituhannet pohdituttanut naisten salaisuus. Nauroin vedet silmissä! Vaikken kirjasta erityisen paljon pitänyt, niin nyt se saa ehdottomasti jäädä kirjahyllyymme muistoksi hulvattomasta esityksestä.

Sokean miehen puutarhan on lukenut myös Mai, jonka mielestä teos on todella vaikuttava.

4 kommenttia:

  1. Heh ja Vau, kirjaa en ole lukenut, mutta tuo improversio kuulostaa kyllä klassikolta 😃

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä todella mainio impro! Ikimuistoinen kokemus. :)

      Poista
  2. Tämä oli todella hieno lukukokemus, suosittelen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua kirja ei hurmannut, vaikka siinä on aiheensa puolesta paljon hyvää ja tärkeää. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!