sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Paljon iloa korttipakasta (peliohjeita)



















Hei! Tontut toivat joulun alla joulukalenteriimme pelikortit. Siitä lähtien kotonamme onkin lätkitty innokkaasti korttia. Lisäintoa saimme kirjastosta lainaamastamme 501 peliä joita on pelattava edes kerran lapsuudessaan-kirjasta. Olemme bonganneet tästä mainiosta oppaasta (sisältää korttipelien lisäksi paljon muitakin pelejä) korttipelejä, jotka soveltuvat jopa nelivuotiaan kanssa pelattavaksi.

Pienillekin lapsille soveltuvista korttipeleistä lemppareiksemme ovat nousseet Sika ja Vanhapiika. Pelikorteilla on myös kiva pelata perinteistä muistipeliä (mainio keino opetella numeroita). Lasten mielestä hauska on myös Arvaa väärin, jossa on tarkoitus käydä koko pakka läpi yrittäen välttää oikeaan osumista käännettävän kortin suhteen. Arvaa väärin on kiva ajanviete yksinkin pelattavaksi.



Sika: pelin tarkoituksena on kerätä itselle neljä samanarvoista korttia.

1. Ota pakasta niin monta samanarvoisten korttien sarjaa kuin on pelaajia (esim. kolme pelaajaa, pakasta voi valita vaikka ässät, akat ja kunkut).

2. Sekoita pakasta erotetut kortit. Jaa jokaiselle ringissä istuvalle pelaajalle neljä korttia.

3. Pelaajat nostavat kortit käteensä ja päättävät mitä sarjaa alkavat kerätä (esim. ässiä). Valintaa voi vaihtaa vapaasti pelin aikana ja alkaakin kerätä vaikka kunkkuja.

4. Jokainen pelaaja asettaa yhtä aikaa kortin, josta haluaa luopua vasemmalle puolelleen. Vastaavasti jokainen poimii oikealta puoleltaan naapurin pois laittaman kortin. Näin jatkuu kunnes joku saa käteensä kokonaisen neljän kortin sarjan.

5. Saatuaan käteensä neljä samanarvoista korttia, asettaa pelaaja vaivihkaa sormen nenälleen. Kanssapelaajien on yritettävä hoksata tapahtuma ja asettaa asian huomatessaan omakin sormi nenälleen. Viimeisenä asian hoksannut häviää pelin.


Vanhapiika: pelin tarkoituksena on yrittää välttää käteen jäävää paritonta akkaa

1. Poista pakasta jokerit ja yksi akka ja jaa tämän jälkeen kaikki kortit tasan pelaajien kesken.

2. Pelaajat katsovat omat korttinsa ja asettavat korttiensa joukosta löytämänsä parit eteensä.

3. Pelaajat tarjoavat vuorotellen korttejaan kuvapuoli alaspäin vasemmalla puolellaan isuvalle pelaajalle, joka nappaa yhden korteista itselleen. Jos napatun kortin avulla syntyy pari, saa parin asettaa eteensä.

4. Peli jatkuu kunnes jäljellä on enää pariton akka. Se, jonka käteen akka jää, häviää. Kieroimmat yrittävätkin ujuttaa akkaa kortteja tarjotessaan niin, että vastapelaaja nappaisi akan vahingossa itselleen.

8 kommenttia:

  1. Meillä on toi sama pelikirja kotona! Sen kanssa mun sisko yrittää aina saada mut ylös lukunurkkauksesta... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän kirjan haluaisin kotimme hyllyyn mutta harmillisesti tämä tuntuu olevan loppuunmuyyty joka paikasta. Toivottavasti kirjasta tulee uusintapainos joku päivä. :)

      Poista
  2. Kun lapset olivat pieniä (nyt aikuisia), pelasimme paljon korttia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kortinpeluu on tainnut yleisellä tasolla vähentyä viime vuosikymmeninä. Harmillista, sillä korttipakka on miltei rajaton aarreaitta pelaamiseen ja yhdessäoloon. On ollut kuitenkin hienoa huomata, että pelikorteissa on lastenkin mielestä yhä erityistä tenhoa näinä tietokonepelien päivinäkin. :)

      Poista
  3. Olen tismalleen samaa mieltä kanssasi ja olen aistivinani pientä korttirinkien paluutakin... On mitä mainion ja hauska tapa olla läsnä ja viettää yhteistä aikaa korttipöydän ääressä, tässä elämänvaiheessa lastenlasten kanssa, opitaan laskemaan, muistamaan ja loogista ajattelua ynnä samalla tulee harjoiteltua tuota häviämisen jaloa taitoakin. Mukavia pelihetkiä Sinulle Pikkuväen kanssa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korttirinkien paluu kuulostaa hyvältä. Kortinpeluu on tosiaankin hauskaa ja samalla vaivihkaa todella kehittävääkin puuhaa. Haastan ihan kaikki korttipelien ääreen! Kiitos toivotuksesta ja riemukkaita pelihetkiä lastenlasten kanssa! :)

      Poista
  4. Korttipelit on peleistä parhaita! Kuvaamasi sika-peli kulkee meillä nimellä aasi. Sika taas meillä on ihan toisenlainen peli. Mutta sika tai aasi, peli on oikeasti hauska!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Palasi kommenttisi ansiosta mieleeni, että itsekin olen tainnut pelata tuota nimenomaista korttipeliä nimellä Aasi. Ja se nimi sopiikin paljon paremmin pelin henkeen. Ihan samaa mieltä, peli on joka tapauksessa varsin hauska! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!