keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Vihdoin Nancy

















Deborah Spungen: Nancy
Alkuteos: And I don't want to live this life, 1983
Suomentanut: Anna Salo
Kustantaja: Gummerus, 2007 (9. painos)
Sivuja: 363
Pisteet: 3,5/5

Kuultuamme sitten myöhemmin lapsenvahdin kertomuksen, saimme koko tarinan kootuksi palasista. 
Nancy oli sanonut Davidia 'vittumaiseksi räkänokaksi' aamiaispöydässä. 
Lapsenvahti oli toruskellut häntä kauhuissaan ja sanonut, ettei hänen sopinut käyttää tuollaista kieltä pikkuveljestään. 
Vastaukseksi Nancy oli juossut yläkertaan huoneeseensa, avannut ikkunan ja hypännyt autotallin katolle kylpytakissaan ja tohveleissaan. 
Hän oli alkanut huutaa keuhkojensa voimalla: 'Minä haluan kuolla! Minä haluan kuolla! Minä tapan itseni! Minä haluan kuolla!' 
Koko seutu oli kuullut hänen huutonsa.
Äiti ja lapsenvahti olivat yrittäneet taivutella häntä tulemaan takaisin sisään. Nancy oli viimein suostunut autotallin katolta alas kun lapsenvahti oli ensin pyytänyt anteeksi sitä, mitä hän oli sanonut Nancylle pöydässä. Nancy tuntui tyytyvän siihen. 
Mutta heti kun Nancy oli tullut saman ikkunan kautta takaisin huoneeseensa, hän oli siepannut pöytälaatikostaan sakset ja levittänyt ne päänsä päälle. 'Minä tapan sinut näillä, senkin vittumainen ämmä', hän oli sähissyt lapsenvahdille. 
Tyttö oli juossut kauhusta kirkuen kirkuen huoneeseensa. 

Hei! Deborah Spungenin häiriintyneestä tyttärestään kirjoittama elämäkerta Nancy on kirja, jonka pariin löysin toisten kirjabloggaajien ansiosta. Kirjasta ovat aiemmin bloganneet mm. Norkku, Marile ja Leena Lumi. Huumeisiin sortunut ja vain parikymppisenä väkivaltaisesti kuollut Nancy on kirjan välityksellä toiminut monelle nuorelle varoittavana esimerkkinä. Veikkaankin, että kirja olisi tehnyt suuremman vaikutuksen, jos olisin lukenut sen paljon aiemmin.

Kirja kuvaa Nancyn elämää hänen äitinsä Deborahin silmin. Elämäkerta kulkee tuskaisen ja lyhyeksi jääneen elämän halki aina vaikeasta synnytyksestä, ärtymyksen ja tyytymättömyyden täyttämän lapsuuden kautta itsetuhoiseen ja väkivaltaiseen nuoruuteen. Lopullinen surmansyöksy alkaa, kun heroiini ja Sex Pistols yhtyeen basisti Sid Vicious löytävät tiensä Nancyn sydämeen.

Nancy sai pohtimaan, mikä saa lapsen häiriintymään. Nancyn vanhemmat uskoivat, että lapsi oli jo syntymästään lähtien erilainen kuin muut. Vaikea ja vaikeasti rauhoitettava. Toisaalta mieleeni hiipi, oliko sillä vaikutusta, että Nancylle pienestä asti toitotettiin tämän olevan vaikea. Monille, kuten minulle, kirja tuo varmasti myös omia kokemuksia mieleen. Olisin välillä halunnut henkisesti ravistella Nancyn vanhempia ottamaan kotona johtajan roolin ja laittamaan pienelle Nancylle rajat. Olen todistanut, kuinka Nancyn pikkusisaruksen Suzyn tavoin joustavammat sisarukset joutuvat vanhempiensa ohjastamana taipumaan vahvatahtoisemman sisaruksen suuttumuksen estämiseksi. Todennäköisesti Nancylla kuitenkin oli niin pahoja neurologisia ja mielenterveydellisiä ongelmia, ettei kyse ole vanhemman ja lapsen temperamentti- ja älykkyyserosta, vaan erityistarpeisen lapsen sopeutumattomuudesta.

Elämäkerran kirjoittanut Deborah Spungen on halunnut kirjallaan kertoa mediassa aikoinaan varsin yksipuolisen kuvan sekopäisenä narkkarina saaneen Nancyn todellisen tarinan. Tarinan siitä, miten tuskainen hänen elämänsä oli alusta loppuun. Kirja toimii myös vertaistukena ahdistuneiden ja väkivaltaisten lasten vanhemmille. Kirjasta välittyy kuva vahvatahtoisesta, älykkäästä ja väkivaltaisesta lapsesta ja nuoresta, joka sisimmässään tuntui janoavan hyväksyntää ja rakkautta, mutta joka ei kyennyt ottamaan niitä vastaan. Häpeä ja kyvyttömyys rakastaa itseä osoittautuvat kirjan myötä jälleen kerran äärimmäisen vaarallisiksi tuhovoimiksi.

14 kommenttia:

  1. Pitäisikin lukaista tämä uudelleen vuosien jälkeen. Olen lukenut tämän joskus 6-luokkalaisena ainakin kolmesti. Varmasti yksi kirjoista jotka on vaikuttaneet muhun eniten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmittaa etten tullut löytäneeksi tätä kirjaa jo nuorena. Uskon että olisi iskenyt vahvemmin.

      Poista
  2. Minä olen tämän myös lukenut joskus kauan, kauan sitten. Tuolta se löytyy hyllystä varmaan edelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tajua miten tämä kirja on mennyt minulta ohi. Onneksi on kirjablogit ja löysin Nancyn vihdoin.

      Poista
  3. Minäkin muistan tämän kirjan, vieläkin. Siitä pöhistiin paljon meidän koulussa sen ilmestyttyä Suomeksi. En muista mitenkään yksityiskohtaisesti kirjaa enää, koska lukemisesta on niin paljon aikaa. Melkein voisi lukaista uudelleen ja katsoa, millä tavalla sen kokee ja tulkitsee nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen huomannut, että moni on solahtanut tämän kirjan maailmaan takaisin pitkänkin ajan jälkeen. Veikkaan, että minulle tämä olisi ollut nuorena kova kirja. Tunnustettakoon, että olin nuorena hieman hunningolla ja mietinkin kirjaa lukiessa, mitä Nancylle olisi tapahtunut, jos hän olisi elänyt pitempään. Ehkäpä tasaantunut ja kokenut tunne-elämän latistumisen ihanassa keski-iässä. Tai sitten ei.

      Poista
  4. Tämä on todella surullinen ja mieleenpainuva kirja. Lukemisesta lienee omalla kohdallani jo ainakin kymmenen vuotta, mutta muistan Nancyn tarinan edelleen hyvin. R.I.P.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja on tosiaan hyvin surullinen kautta linjan. 20-vuotiaana on aivan liian aikaista kuolla.

      Poista
  5. Oon lukenu tuon joskus teininä. Todella vaikuttava kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmittaa että tämä on mennyt minulta nuorena ohi mutta hyvä että tuli nyt luettua.

      Poista
  6. Sama kuin edellisillä: luin tämän nuorena (tosin siitä on kauemmin kuin edellisillä), ja teki suuren vaikutuksen. En ehkä halua lukea uudestaan, vaikka uskon sen kestävän aikaa, mutta itse en ehkä kestä: nuo ongelmat taitavat olla ajankohtaisempia nyt kuin silloin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuorilla tuntuu tosiaan olevan entistä enemmän kaikenlaisia, myös psyykkisiä, ongelmia näinä päivinä. Omien lasten tuleva murrosikä luonnollisesti huolestuttaa, pitää vaan yrittää olla nyt läsnä ja kasvattaa järkeä päähän kun sitä vielä lapsena otetaan vastaan Lähempänä lasten murroiskää olisi voinut olla aika rankkaa luettavaa.

      Poista
  7. Tämä on toinen niistä kirjoista, jotka ovat jääneet ikuisesti mieleeni lapsuudesta/nuoruudesta, toinen kirjoista on Anne Frankin Nuoren tytön päiväkirja. Nancy muistuttaa, että asioissa on aina toinenkin puoli - se kaikista näkyvin ei aina kerro koko totuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuoren tytön päiväkirja on minullakin syöpynyt mieleen nuoruudessa. Nancy tosiaan paljasti pitkän ja tuskaisen tien, joka oli kuljettu ennen lopullista tragediaa. Huolestuttavaa on, että nuorten on yhä vaikea saada riittävästi apua ajoissa. Nancynkin perhe kun haki todella aktiivisesti apua lähes koko Nancyn elämän ajan mutta sitä ei irronnut.

      Poista

Kiitos kommentistasi!