Ulkokultaisuutta pohtiva Ole hyvä

Riikka Takala: Ole hyvä
Kansi: Elina Warsta
Kustantaja: Atena, 2014
Sivuja: 152
Goodreads-tähdet: ★★ it was ok

Se mikä Ralfissa oli pehmeää, koostui kalliilta maatilatoreilta ostetuista luomuöljyistä ja avokadoista, hillokkeista ja juustoista, joita Aava vain katseli, aukoi ja sulki jääkaapin ovea, ei koskenut mihinkään, ei osannut edes arvata, miltä mikäkin pieni purnukka maistui Ralfin amerikkalaistyylisessä pulleassa jääkaapissa. Sillä. Aava ei ehkä ollut kaikkein pätevin, mutta kaikkein laihin hän todella oli.

Hei! Voitin Kirjasähkökäyrän arpajaisista Riikka Takalan tuoreen Ole hyvä-romaanin. Muun muassa työttömyydestä, syömishäiriöstä, perheväkivallasta, auttamishalusta ja lapsenkaipuusta kertova kirja kiinnosti kovasti ja syöksyin romaanin maailmaan innostuneena. Pieni romaani kun on suorastaan herkullisen pullollaan tärkeitä ja ajankohtaisia teemoja.

Ole hyvä kertoo kolmesta keski-ikäisestä ystävyksestä Aavasta, Ellistä ja Violasta. Kukin kipuilee oman elämänsä kanssa. On keskeneräistä gradua, syömisen äärimmäisellä hallinnalla luotua kontrollintunnetta, väkivallan myötä menetettyä työkykyä, materialla täytettyä tyhjyyttä, kaipuuta äitiyteen. Naiskolmikko on monella tapaa hyvin heterogeeninen joukko, mutta heitä kaikkia yhdistää työttömyys. Kukin heistä myös aikoinaan uskoi akateemisen tutkinnon myötä avatuvaan valoisaan tulevaisuuteen. Nykyhetkessä tuntuvat avautuvan kuitenkin vain työttömyystoimiston ovet. Mutta onneksi on tummaihoinen tanssinopettaja Florence, jonka naiskolmikko päättää pelastaa.

Teemojen runsauden suhteen minulle kävi lopulta köpelösti. Menin sekaisin, kuka olikaan kuka ja kenelle tapahtui mitä. Nimien mieleenpainaminenkin oli vaikeaa. Elli, Aava ja Viola ovat hieman samantyylisiä nimiä, jotka menivät minulla helposti sekaisin. Kirjan lukemisen jälkeen ajatukseni olivatkin kuin epäjärjestyksessä ja piti jonkin aikaa pähkäillä, mitä kirjassa olikaan tapahtunut. Muutaman mehukkaan oivalluksen kirja kuitenkin minulle tarjosi kuten sen, kuinka paljon katsantokanta määrittää sitä, kuka mielestämme on avun tarpeessa.

Ulkoisesti Ole hyvä on todella kaunis kirja. Elina Warstan suunnittelema päällys on mielestäni napakymppi. Ylellinen kansi kultaisine teksteineen tuo mieleeni sen, kuinka paljon saatammekaan piilotella kauniin pinnan alle. Ylemmyydentunne ja ulkokultaisuus osoittautuvat kirjassa varsin tuhoisiksi. Yritetään siis pysytellä hyvällä tavalla nöyrinä.

Laitan tämän kuin uuden romaanin ilmaiseksi tulemaan sitä ensimmäiseksi toivovalle. Ilmaisethan toiveesi kirjasta kommenttiboksissa. 

Ole hyvä-romaanin on lukenut myös mm. Annika K, jonka mielestä tarina oli runsas, kaareva, pyörivä, huikea ja jonka postauksesta löytyy lisää linkkejä muiden arvioihin.