Näkymätön tytär ja arvontavoittaja
















Felicia Feldt: Näkymätön tytär
Alkuteos: Felicia försvann, 2011
Suomentanut: Jaana Iso-Markku
Kustantaja: Otava, 2013
Sivuja: 189
Goodreads-tähdet: ★ liked it

Minä olen ylhäällä aitassa ja tanssin suuressa huoneessa. Yksin. Hetken kuluttua näen Mozartista huumaantuneena suuren näköalaikkunan läpi, että Wilma on tulossa aittaan. Hän ei ole tottunut nukkumaan muiden kuin minun sängyssä. Hänen pieni kolmevuotiaan kehonsa erottuu kuunvalossa, ja näen, miten hän juoksee nurmikon yli. Avaan hänelle oven, ja silloin näen äidin tulevan perässä. Hän ottaa tukevan otteen Wilman tukasta ja vetää häntä hiuksista pitkin nurmikkoa. 
- Sinä tulet nyt takaisin SÄNKYYSI! Välittömästi!
Wilma kirkuu. Ja minä putoan suoraan siihen kauhuun, joka ei koskaan anna minun kasvaa aikuiseksi. Jäykistyn kuunvalossa, enkä pysty ottamaan askeltakaan pelastaakseni Wilman. 

Hei! Muistan hätkähtäneeni, kun kuulin ensimmäistä kertaa Felicia Feldtin kirjoittamasta Näkymätön tytär-kirjasta, jossa hän kertoo karmaisevia asioita kasvatusguruna pidetystä äidistään Anna Wahlgrenista. Kuten monien lapsiperheiden, myös meidän kirjahyllystämme löytyy Wahlgrenin kirjoittama Lapsikirja-opus. Tuntui hurjalta, että olimme ottaneet vastaan kasvatusneuvoja henkilöltä, joka oli tarjonnut omille lapsilleen hyvin turvattoman lapsuuden.

Näkymätön tytär-kirjasta avautuu näkymä pelottavaan, vaikeasti ennakoitavissa olevaan lapsuuteen. Koti ja äidin miesystävä vaihtuvat miltei vuosittain. Äiti on usein humalassa ja jättää lapset vuorokausiksi pärjäämään itsekseen tai mielisairaalasta viikonloppulomalla olevan tuttavan hoteisiin. Pienimmät lapsista ovat vielä vaippaikäisiä. Ruoka on usein pilaantunutta ja lapsia vaivaa alati nälkä. Henkinen rankaiseminen kuten perheen ulkopuolelle jättäminen tulevat tutuksi, samoin fyysiset rankaisut. Kammottavinta kaikesta oli lukea lasten kokemasta seksuaalisesta häirinnästä ja väkivallasta. Millainen äiti esittelee miesystävänsä erektiota pienille lapsilleen?

Surullisinta kaikessa on, ettei Felicia Feldt pystynyt katkaisemaan tuhoavaa kierrettä, vaan päätyi itsekin toimimaan holtittomasti ihmissuhteissaan ja menettämään jopa yhden lapsensa huoltajuuden. Olikin kunnioitettavaa, että Feldt tunnustaa kirjassa omatkin virheensä samalla kun paljastaa äitinsä väärinkäytöksiä. Turvaton lapsuus toi mukanaan mielenterveysongelmia ja rikkonaisen kuvan itsestä. Lapsuuttaan ja nuoruuttaan käsittelevän kirjan kirjoittamisella Feldt onkin varmasti halunnut eheyttää itseään.

Näkymätön tytär on lyhyt ja paljon tuntuu jäävän vaietuksi kenties Feldtin sisarusten toivomuksesta. Kokonaisuutena kirja tuntuu ohuelta ja toteavalta. Syitä äidin epätasapainoiseen käyttäytymiseen (kuten itsemurhalla uhkailuun) pohditaan vain vähän. Yksi sisarusparven lapsista kuoli pienenenä, ja tragedia ymmärrettävästi jätti jälkensä perheen äitiin. Silti mikään syy ei ole tarpeeksi hyvä sille, mitä perheen lapset joutuivat kokemaan.

Kirjan ovat lukeneet myös Marjatta Mentula, Nanna, Mai Laakso ja Maija. 

"Ei mainoksia kiitos!"-plakaatin arvonta on suoritettu. Voittaja on Birgit Mäkinen, onnea! Laitan sinulle pian sähköpostia ja utelen osoitettasi. Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille. Pian on taas jotain hyödyllistä ja ekologista jaossa.

Kommentit

  1. Kirjan aihealue on kuin Reetta Onkelin Ilon Talo. Reetta onneksi katkaisi pahan kierteen ja eräässä haastattelussa sanoi hienosti, onnellisimpia hetkiä on perhe ruokapöydässä syömässä arkista ruokaa. Onni koostuu arjen pienistä asioista ja lapsuus jossa näitä ei ole lainkaan on perin turvaton.

    Kiitos kirjavinkistä, mielenkiintoinen kirja, tosin nykyään on sellainen "herkkä" kausi muutenkin, että ahdistaa jo ihan riittämiin sellaisenaan eli tälläiset kirjat saattavat viedäyöunet.

    Mukavaa iltaa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta Onkelin kirjasta pidin kovasti, jos voi surullisen teeman kirjasta niin sanoa. Tässä Feldtin tapauksessa harmittikin, kun hän oli jatkanut toimimista äitinsä jalanjäljissä, vaikka kierre olisi ollut mahdollista katkaista. Mutta onneksi pysäys on tapahtunut. Googlaillessa huomasin, että tämä on ollut osalle aika raskas lukukokemus. Herkimmille en siis ehkä suosittelisi. Itse en tästä kirjasta hirveästi lopulta irti saanut, sellainen syvällisempi pohdinta kirjasta puuttui.

      Poista
    2. Tämä ei ole ote kirjasta :) Mutta yritän JOKA päivä tehdä ruokaa ja KAIKKI perheen jäsenet syövät AINAKIN kerran päivässä YHDESSÄ! Se on tapa josta aion pitää kiinni ja mukulatkin :)) NIIN JA JIPII!!!!!!!

      Poista
    3. Yhdessä ruokailu on kyllä tärkeä tapa. Sen mitä tästä kirjasta tajusin taas on, että tavallinen perhearki on varsin terveellistä lapsille. Ei tarvita ihmeellisiä elämyksiä, yhteinen turvallinen arki riittää. Ja onnea vielä, laitathan osoitteesi tulemaan niin lähettelen plakaatin matkaan. :)

      Poista
  2. Voi mikä kirja. Hienoa, että Feldt on uskaltanut kirjoittaa aiheesta, mutta on kyllä surullista hänen äitinsä kaltoinkohtelut ym. ja jotenkin on käsittämätöntä että tuollainen henkilö on todella voinut kirjoittaa minkäänlaisen kasvatusopuksen... vetää lähes sanattomaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselle tämä kirja ei kauheasti antanut (kirja pysyy niin henkilökohtaisessa mittakaavassa) mutta ymmärrän miten tärkeää sen kirjoittaminen Feldtille on ollut. Se vale, missä koko perhe on elänyt. Puistattaa kyllä nykyään koko kasvatusopas, vaikka hyviäkin pointteja siinä on. Guru itse vain ei noudattanut omia ohjeitaan.

      Poista
  3. Tämä kirja herättää todella ikäviä tuntemuksia. Nyt kun lukemisesta on jo aika kauan, mietin eniten sitä, kuinka muut sisarukset ovat voineet kokea lapsuuden niin eri tavalla? Jos siis oikein muistan, muiden mielestä lapsuus oli onnellinen eikä näitä Feldtin kertomia sekopäisyyksiä tapahtunut. Käsittämätöntä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin ihan samaa. Nuoremmat sisarukset, kuten Felicia, olivat muistini mukaan kaikki kokeneet kyseisessä perheessä lapsuutensa varsin turvattomana. Vanhimmat sisarukset ovat puolestaan puolustaneet äitiään. Olen havainnut joissakin toisissa tapauksissa, että nuorempien lasten on kenties helpompi kritisoida vanhempiaan. Toisaalta vanhempien sisarusten varhaislapsuus on voinut olla turvallisempi kuin Felician kokema. Nuorempien lasten lapsuudessa lapsia on jo ollut perheessä paljon ja tilanne esim. ruuankin suhteen vaikeampi. On uskomatonta mutta totta, että saman perheen lapset voivat kokea lapsuutensa hyvin eri tavoin.

      Poista
  4. Minäkin muistan "kohun", jonka kirja herätti sen ilmestyessään. Harmittaa, etten tuolloin kirjaa lukenut enkä siis ole lukenut vieläkään. Täytyypä laittaa lukulistalle. Ehkä en aiemmin olisi ollut ihan tällaiselle valmis, sillä arviosi perusteella näen paljon tuttua.

    Sitä kierrettä voisi ehkä verrata riippuvuuteen? Olisihan nekin mahdollista katkaista, mutta usein äärimmäisen vaikeaa etenkin, jos ei saa apua tai apu ei ns. kelpaa tai puuttuu sellainen "sairauden" tuntu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja jää jotenkin valitettavan ohueksi, joten mikään syvällisin kirja tämä ei ole. Enemmän tämä tuntuu Feldtn henkilökohtaiselta puhdistautumiselta ja minä lukijana jäin ulkopuolelle. Hieman varauksella siis suosittelen, sillä kauheasti en tästä kirjasta lopulta irti saanut.

      Kierteen vertaaminen riippuvuuteen kuulostaa osuvalta. Voi tosiaan olla haastavaa katkaista kierrettä, jos ei ole koskaan nähnyt muunlaista, ns. tavallista elämää ja oma turvaton elämä on se tuttu ja itselle (muille omituiselta kuulostavasti) turvallinen vaihtoehto. Feldtillä oli turvallisen elämän mallina biologisen isänsä perhe (johon vertaamalla on syntynyt ymmärrys oman perheen sairaalloisuudesta), joka on varmaankin osaltaan lopulta auttanut ponnistamaan tasapainoisempaan elämään.

      Poista
  5. Kirja on selkeästi tyttären elämänkerta kuuluisan äidin varjossa, äidin, joka ei ole sitä minkä antaa ymmärtää julkisuudessa. Perhe-elämä voi olla julmaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kammottavinta jutussa on se, että Wahlgren ei kirjoittamassaan vastinekirjassa ole kumonnut tyttärensä väitteitä muttei ole niitä tuntunut katuneenkaan edes ikäännyttyään. Pienenä sitä aina ajatteli, että ihminen viisastuu vanhetessaan mutta läheskään aina näin ei tunnu käyvän.

      Poista
  6. Moi Pihi, olet voittanut blogini arvonnassa. Laitatko meiliin yhteystietosi, niin pääsen lähettämään palkinnon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauhistus, tajusin juuri että en ollut muistanut ottaa sinuun yhteyttä (karmea flunssa on on aiheuttanut minussa pientä henkistä ja fyysistä hidastumista ;)). Laitan sinulle heti meiliä. Kiitos jo etukäteen! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Suositut tekstit