sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Rakastettava Ihmepoika (annetaan rintamerkki)
















Elias Koskimies: Ihmepoika
Kansi: Eevaliina Rusanen
Kustantaja: Gummerus, 2014
Sivuja: 191
Pisteet: 4/5

Olenko pesäpalloilijasankaruus? En. Olenko jääkiekkokaukaloa lämivä sivukylän möhkäle? En. Olenko veren maku suussa hiihtävä nuorukainen? No en. Olenko pillurallia ajaleva pahis? En. Olenko pillurallipahiksen paras kaveri? En. Olenko pillurallipahiksen parhaimman kaverin kaveri? En. 
Olenko pillurallin huumasta takapenkillä nauttiva tyttö Tamppoonin tapaan? En todellakaan. Haluaisin olla, mutten koskaan sano tätä Tamppoonille. Olenko lestadiolaispoikien kaveri? En. Olenko edes lestadiolaistyttöjen kaveri? En, mutta he ovat usein kilttejä minulle. Paitsi Jaana, joka ei enää välitä olla kiltti minulle. Olenko seurakuntanuori? En. Olenko runopoika? Olen, mutta runopojat eivät haaveile nahkalakkisista miehistä. Olenko nörtti? En. Olenko tanhuaja? En. Kanteleensoittaja? En. 
Kuka helvetti minä olen? Kenen seurueeseen oikein kuulun? Kenen kanssa hengaan koulun pihalla?

Hei! Elias Koskimiehen Ihmepoika on haikea mutta samalla humoristinen kertomus siitä, millaista oli olla erilainen 80-luvun Suomessa. Ja vieläpä maaseudulla. Se ei ollut helppoa. Eikä ole valitettavasti varmasti vieläkään. Ihmepoika peilaa erilaisuutta niin ulkoiseen kuin oman perheen sisäiseen maailmaan. Miltä tuntuu ja mitä seuraa, kun itseään täytyy piilotella jopa kotona?

Ihmepoika kertoo yläasteikäisestä, pienikokoisesta pojasta, joka viihtyy parhaiten tyttöjen seurassa mutta haaveilee romanttisesti kylän pahiksesta, Pökäleestä. Poika on lutviutunut kaveriporukoissa olemalla herättämättä liikaa huomiota. Kun nuoren miehenalun isä kuolee äkillisesti, tuntuu kaikki murtuvan ympäriltä. Nyt hän on joka tapauksessa merkitty, ikuisesti erilainen isätön poika. Olisiko vihdoinkin aika olla rohkeasti oma itsensä?

Elias Koskimies Helsingin Kirjamessuilla
Koskimies on kertonut kirjan olevan pitkälti omiin kokemuksiin perustuva. Tavatessani kirjailijan Helsingin Kirjamessuilla, hän paljasti myös useilla kirjan hahmoilla olevan aidot esikuvansa. Totuus tuntuu tässäkin tapauksessa olevan tarua ihmeellisempää. 80-luvun koulumaailman menoa ajatellessa tämän päivän nuoret alkavat tuntua varsin säyseiltä. Vaikka yksilöllisyyttä ja erilaisuutta arvostetaan eri tavalla kuin vuosikymmeniä aiemmin, tuntuu nykyäänkin olevan painetta olla erilainen juuri sillä tietyllä, hyväksytyllä tavalla. Kiitin tapaamisen lopuksi Koskimiestä siitä, että hän on mm. kirjallaan tekemässä tulevien sukupolvien tietä hieman helpommaksi kulkea. Ettei jokaisen erilaisen nuoren tarvitsisi tehdä omaa vallankumoustaan.

Haluatko toisen rintamerkeistä?
Sain Koskimieheltä ilokseni kaksi kirjoista tutuilla huudahduksilla varustettua rinatamerkkiä. Lähetän toisen rintamerkin ilmaiseksi sitä ensimmäiseksi toivovalle. Mainitsethan kommenttiboksissa, kumman rintamerkeistä haluat. Toisen jätän itselleni muistoksi hienosta kirjasta ja hienosta tapaamisesta.

18 kommenttia:

  1. Minulla tämä odottaa juuri lukuvuoroaan, katsotaan missä vaiheessa ehdin kirjaan tarttua. En itse asiassa edes aikonut lukea tätä, mutta sitten kirjaston uutuushyllyssä se minun nimeäni huusi ja lainaan pääsi. :D Rintamerkkiä en nyt pyydä itselleni, kun en edes vielä tiedä, miten merkkien tekstit liittyvät tarinaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjassa on todella tärkeä teema ja tarina tempaa mukaansa, kannattaa siis ehdottomasti lukea. :)

      Poista
  2. Minä odottelen vielä kirjaa kirjastosta positiivisin odotuksin. Jos persoonasta ja esiintymisestä ja bloggaajakollegoiden kehuista on jotain mahdollista päätellä, veikkaan pitäväni tästä kirjasta kovasti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä tulevia lukuhetkiä! Ainut mitä jäin kaipaamaan, oli pidempi aikajana tapahtumille. Jäi nälkä nähdä eteenpäin. Onneksi Koskimies on hieman lupaillut jatkoa. Luen ehdottomasti mahdolliset tulevatkin osat. :)

      Poista
  3. Tämän kirjan vahvuus on herkullinen teksti. Ja tuo tolppakorkokenkien tarina on mainio. Kirja on myös kertomus oman identiteetin kasvusta ja kehittymisestä, huolimatta siitä, että silloin kaikki oli vastaan ja kaikkia piti vastustaa. Mummo oli ihanan hyväksyvä ja kannustava. Yksikin kannustava aikuinen nuoren elämässä voi kannatella nuorta elämäntaipaleella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin totta että yksikin hyväksyvä aikuinen on lapsen ja nuoren elämässä kullanarvoinen. Kunpa kaikilla olisi edes se yksi.

      Poista
  4. Ei ole totta! :D
    Minä yritin viikko sitten askarrella itelleni Aivo sulaa -rintamerkkiä, koska se oli minusta hauska idea. En onnistunut ja se oli siskon mielestä hyvä ajatus, koska ko. merkki olis kuulemma joo ihan creepy ja tekis minusta lähes stalkkerin! :D Ja nyt saan kuulla, että tällaisia oikeasti on!! Voi mahtavuutta! :D

    En kehtaa pyytää merkkiä, koska sain jo sen chilin. :)
    Mutta nyt luen sun postauksen, ensin piti saada kommentoida tämä asia ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin. Olen iloinen, että pidit kirjasta. :)
      Kieltämättä se koulumaailma tuntui melko hurjalta, mutta toisaalta eipä ne meidänkään koulun "pahikset" mitään pulmusia olleet. Oli myös joku pariskunta, jonka toinen osapuoli kävi amista, mutta tuli aina välitunneiksi imuttelemaan (tai mälläämään, kuten silloin sanottiin) tyttöystävänsä kanssa.

      Poista
    2. Jos et kauheasti pyristele, niin laitan sinulle Aivo sulaa-rintamerkin tulemaan. Tiesinkin että pidit kovin kirjasta, joten mietinkin, onko sinulla jo rintamerkkiä. Kiva aikaansaada sinusta lähes stalkkeri! ;) Itse olen samanmoinen Jet'amee-merkki rintapielessä. Ja tosiaan ehkä aika kultaa muistot omista kouluajoista. :)

      Poista
  5. Kirja tuntuu niin hyvältä, että taidan tarttua siihen sopivan tilaisuuden tullen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikkei tämä kirja noussut aivan huipulle tämän vuoden lukukokemuksissa, niin varsin näpsäkkä kirja tärkeästä aiheesta. Ja kirjan murre on todella herkullista. :)

      Poista
  6. Hei, sinulle on haaste blogissani :)

    VastaaPoista
  7. Tämä on niin, niin ihana teos!

    Ps. Kiitos viimeisestä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän kirjan kyllä hotkaisi! Kiitos sinulle, toivottavasti nähtäisiin taas pian. :)

      Poista
  8. Kaipa tämä on ihan pakko laittaa varaukseen, kun joka suunnassa kehutaan ja kirja itsessäänkin kiinnostaa ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja. Jäin kylläkin kaipaamaan hieman pidempää aikajännettä, nyt kirjassa pysytellään pitkälti yläasteiässä. Odotankin mielenkiinnolla jatkoa tarinalle. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!